Tietääkö sen oikeasti jos on se oikea?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Olen huomannut, että jos mies ei tunnu alussa oikealta, ei tilanne myöhemminkään muutu. Ja jos oikea yhteys löytyy, se ei lopu koskaan. 

Hah hah naiset aina rakastuvat kaikenmaailman epäluotettaviin häntäheikkeihin.

Eihän esim sinuun kukaan rakastu. 

Kyllä sen tietävät molemmat. Siitä sen oikeaksi tietääkin.

Kyse ei silloin ole pelkästä seksuaalisesta ihastuksesta vaan samanlaisesta ajattelusta ja yhteisistä arvoista.

Toki silti on harhaluulo, että toisen kunnolla tuntisi. Sen oppii vasta ajan myötä. Ihminen, mieskään,  ei ole niin yksinkertainen olento kuin incelit kuvittelevat.

Aika hoopo on, jos ei ikinä yhtään epäile. Hoopo on myös, jos koko ajan epäilee. Ihmiset muuttuvat, paitsi setämiehet, jotka nahistuivat nuorena jo ja joilla on luutunut asenne.

Vierailija wrote:

Ei. Mut joku on valittava.

Miks? Itselle ainakin oma aika on niin arvokasta, etten tuhlaa sitä kehenkään joka ei kiinnosta 100%

Oma mies tuntuu parhaalta minulle enkä ole vielä tavannut ketään muuta, joka herättäisi kiinnostuksen. Saan vieläkin mieleeni sen kaipauksen tunteen, kun oltiin erossa ja sen tunteen, kun odotin häntä saapuvaksi. Minusta on ihana kömpiä miehen viereen nukkumaan ja on ihana herätä aamulla miehen vierestä. Yhdessä me ollaan oltu 40 vuotta.

Kysymys on vaikea. Mikä on se oikea?  Sekö, jonka kanssa on intohimoa. Moni varmaan ajattelee niin. Mutta juuri nämä alun intohimoiset suhteet voivat osoittautua vaikeiksi, kun joko molemmat osapuolet tai vain toinen onkin epätasapainoinen  narsistinen, hankalan kiintymyssuhdetyylin omaava jne. 

jos lähdetään tulkitsemaan oikeaa, tarkoitan tässä tapauksessa niitä jotka ovat olleet jo pitkään sen henkilön kanssa suhteessa ja edelleen tyytyväisiä siihen. Niille lähinnä tarkoitan että oliko suhde hitaasti syttyvä, epäilyksiä yms vai tuntuiko juuri siltä että tää on nyt se. T. Ap

Vierailija wrote:

Romanttinen rakkaus on ihana unelma.

Tosielämässä kahden ihmisen pitää puhua ääneen tahdosta olla yhdessä ja jakaa kunnioitus ja arvostus puolisoa kohtaan jolla rakentaa yhteinen tulevaisuus.

Parisuhde on tahdon asia jossa on hyvä olla yhdessä.

Kyllä. Mutta että sitä tahtoa on, pitää ensin rakastaa toista. Ja olla tietty yhteys ja varmuus siitä että JUST TUON kanssa tahdon.

Kyllä sen tietää. Tai sanoisin että ainakin sen tietää kun se ei ole se oikea. Jos on yhtään epäilystä, anna olla. 

 

Itsellä on takana historiassa kourallinen pieleen menneitä suhteita ja sitten tämä yksi joka on nyt kestänyt kohta 20vuotta. Kaikkia näitä pieleen menneitä suhteita yhdisti se, että kaikki oli periaatteessa loistavasti alussa mutta joku vähän mietitytti. Ja usein se mietityttävä asia sitten suhteen edetessä osoittautui isommaksi ongelmaksi. Tämän pitkän ja hyvän suhteen alussa kaikki oli selvää, mikään ei mietityttänyt eikä mikään ollut hankalaa. En toki vieläkään tiedä että onko tämä nyt ”se oikea”, ehkä sen tietää vasta kuolinvuoteella tai sitten sellaista ei ole olemassakaan. Mutta selvästi tämä nyt on enemmän oikea kuin ne muut joissa heti alkuun joku klenkkasi. 

 

Jos siis heti joku mietityttää, laita jarrut pohjaan. 

Kyllä minä ainakin huomasin heti että tämä on nyt se. Mutta ei se tarkoita sitä että se ihminen on täydellinen. En minäkään ole täydellinen. Tai että parisuhde olisi ruusuilla tanssimista. Mutta se on kestävä perusta jolle rakentaa. 

Tietää. Pelkästä tekopillusta vaan kokemuksia viime vuosilta

Kyllä sen tietää