Lapsen saaminen on äidille järkyttävä pudotus alaspäin
Upea työelämä ja harrastukset ja kaikki muu uskomaton vaihtuvat kakkavaippoihin ja tuttipulloihin. Äiti kaverit voivat olla minkälaisia tahansa, vain lapsen ikä yhdistää. Ei mitään älyllistä. Väsynyttä kotieläimää.
Tätä ei kerrota koulussa.
Kommentit (56)
Ei tietenkään kerrota, koska silloin vielä harvempi haluaisi äidiksi
Niin no, minkä nyt sitten kokee olevan tärkeintä elämässä. Mulle se on juurikin perhe. Ilman perehttä kaikki muu olisi aika merkityksetöntä. Ei mikään työ, harrastus, eikä muukaan asia korvaisi minulle omaa perhettäni. En koe että lapset ovat millään tavalla rasite, enkä haluaisi minkään muunlaista elämää kuin juuri tätä. Jokaisella on tietysti oma arvomaailmansa ja käsitys siitä mikä on hyvää elämää, mutta mulle tämä on ehdottomasti antoisin tapa elää. En koe jääväni paitsi mistään.
Mukavampi alistua työnantajalle(, joka ei välitä susta pskan vertaa), kuin perheelle.
Toki äitinä olen hieman eri mieltä. Mutta en mä kyllä ymmärrä näitäkään äitejä joilla on hirveä tarve toitottaa miten ihanaa se äitiys on kokoajan ja omat lapset ei ärsytä ikinä. Valetta.
Maailmassa parhaat asiat on aivan raastavan helvetillisiä ja ihan parasta ikinä. Ilman toista ei ole toista.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Niin no se vauvavaihe kestää hyvin lyhyen aikaa. Kouluikäisellä lapsellani on jo niin omat menot kavereidensa kanssa, ettei paljoa äidin seura enää nappaisi.
Ja tästä se itsenäistyminen vain kasvaa.
Kouluikäinen eli joku 7 v kakru. Odotas …kun 14 tulee mittariin ja 16… oot kuules vastuussa vielä kauan!
Miten niin? Minä muutin kotoa 15-vuotiaana, eli muutin satojen kilometrien päähän Helsinkiin heti yläasteen jälkeen, kävin siellä ensimmäisen kouluni jotta sain ammatin. Siihen eikaan ei ollut kännyköitä, eikä edes lankapuhelinta. Kolikkopuhelimesta soittelin äidille kun rahat oli taas loppu. Mutta eipä siinä auttanut vanhempien miettiä mitä minä teen.
Oma tyttäreni lähti vuotta myöhemmin taloudellisista syistä, mutta sitten hän alkoikin jo ensimmäisenä opiskeluvuonna ottaa
Kaikki eivät kypsy niin nopeasti, jonka takia joistain lapsista on enemmän vastuuta vielä 18-vuotiaanakin
Palstamammojen yksinäisyydestä ja katkeruudesta kumpuava ajatusvirus, joka on pakko syyllistävin kommentein tartuttaa muillekin: lapset ja perhe on vähemmän tärkeää kuin joku puuduttavan turha 9-5 työ ja vapaus katsoa tv-sarjoja sohvalla aamusta iltaan. Siis haloo?
Katsokaapa huvikseen kuolevien viimeisiä ajatuksia. Heille mikään ei ole ollut niin arvokasta kuin aika oman perheen ja ystävien kanssa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Sen takia just älykkäät naiset harvoin haluaa äideiksi. Masentavaa ja tylsäähän se on.
Paitsi että korkeakoulutettut naiset tekee enemmän lapsia kuin matalan koulutuksen hankkineet.
Kehitysmaissa naisilla on paljon alhaisempi koulutus kuin kehittyneiden maiden naisilla. Mutta lapsia he hankkivat noin viisi kertaa enemmän kuin hyvin koulutetut
Ehdottomasti jokaisen kuusitoistavuotiaan, poikien ja tyttöjen molempien, pitäisi viettää viikko sellaisen huutavan vauvanuken kanssa, niin kristallisoituisi kuinka raskas se eka vuosi on. Ja sitten oikein rautalangasta vääntää kuinka paljon lapsiin menee rahaa, kuinka paljon katoaa omaa vapautta ja kuinka vanhemmuus sotkee uraa.
Alkuvaihe on hankala, mutta kunhan palaat töihin ja saat lapsen hoitoon niin helpottaa. Ja kouluikäisen kanssa on sitten jo sen verran leppoisaa, että aikaa jää omille jutuille oikein hyvin!
Elämä on täynnä valintoja ja elämä kulkee valintojen kanssa käsi kädessä. Jos haluat paljon lapsia, ei ura siinä tietenkään kukoista, jos taas haluat hyvän työuran, paljon matkustelua ja vapaa-aikaa, on vähemmän lapsia parempi.
Ihmiset arvostaa eri asioita ja se on hyvä. Eläköömme kaikki omanlaisensa elämä.
Vierailija wrote:
Sen takia just älykkäät naiset harvoin haluaa äideiksi. Masentavaa ja tylsäähän se on.
Tarkoitit varmaan omasta mielestään älykkäät naiset...
-perheellinen mies
Vierailija wrote:
Palstamammojen yksinäisyydestä ja katkeruudesta kumpuava ajatusvirus, joka on pakko syyllistävin kommentein tartuttaa muillekin: lapset ja perhe on vähemmän tärkeää kuin joku puuduttavan turha 9-5 työ ja vapaus katsoa tv-sarjoja sohvalla aamusta iltaan. Siis haloo?
Katsokaapa huvikseen kuolevien viimeisiä ajatuksia. Heille mikään ei ole ollut niin arvokasta kuin aika oman perheen ja ystävien kanssa.
Tällaiselle autistiselle yliherkälle ja muutenkin moniongelmaiselle naiselle juurikin tuollainen 9-5 työ tylsine rutiineineen on ihan paratiisi. Joo, tiedän olevani poikkeustapaus. :D
Vierailija wrote:
Höpsistä! Mulla ei ole koskaan ollut mitään "äitikavereita", paras ystävättäreni sattui saamaan esikoisensa aika pian minun jälkeeni, mutta en ole yhtään ystävää löytänyt lasteni kautta, tai edes kaveerannut kenenkään lasteni kavereiden äitien kanssa.
Mun ystävyyssuhteet on alkaneet koulussa, työpaikassa, opiskelussa, naapurina olemisessa ja harrastuksen kautta tavattu. Mutta minä en olekaan ollut koskaan mikään hiekkalaatikonreunalla istuva, vauvauinnissa tai jossain muskarissa kävijä, mulla on aina ollut oma elämä elettävänä, ja lapset ovat eläneet ja kasvaneet siinä rinnalla ihan perheenjäseninä kuten puolisokin.
Jos en ole ollut töissä, on ollut hyvää aikaa opiskella, toimia yhdistyksissä ja politiikassa. Aina kun on töitä, niin pitää jotain karsia.
Olet poikkeus. Mä olen menettänyt tosi monta ystävää äitiydelle. Harmittaa ja surettaa. Miespuoliset kaverit eivät ole samalla tavalla muuttuneet iseiksi tultuaan.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Sen takia just älykkäät naiset harvoin haluaa äideiksi. Masentavaa ja tylsäähän se on.
Tarkoitit varmaan omasta mielestään älykkäät naiset...
-perheellinen mies
Kyllähän älykäs tietää olevansa älykäs. On ihan älykästä olla hankkimatta lapsia jos tietää ettei ole äitityyppiä. Älä nyt huolestu, kyllä niitä äidiksi haluavia silti riittää.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Sen takia just älykkäät naiset harvoin haluaa äideiksi. Masentavaa ja tylsäähän se on.
Tarkoitit varmaan omasta mielestään älykkäät naiset...
-perheellinen mies
Kyllähän älykäs tietää olevansa älykäs. On ihan älykästä olla hankkimatta lapsia jos tietää ettei ole äitityyppiä. Älä nyt huolestu, kyllä niitä äidiksi haluavia silti riittää.
Ei se järkevien ratkaisujen teko mitään varainaista älykkyyttä ole. Puhutaan ehkä järkevyydestä. Yhdistän itse älykkyyden ihan muihin asioihin, kuten lukeneisuuteen ja tietoihin ja taitoihin.
Toki älykäs myös osaa paremmin ratkaista ongematilmateita ja selviää vamhemmuudestakin paremmin.
Hirveää inttämistä. Ketä kiinnostaa haluaako joku ventovieraas lapsia vai ei? Ei ketään.
No jaa, lapseni ovat jo nuoria aikuisia ja täytyy sanoa etten ilman heitä olisi koskaan kehittynyt tähän pisteeseen missä nyt olen. Myös rikkaudet ja merkitykset joita lapset tuovat elämään ovat ihan omaa luokkaansa. Ihminen ei yleensä suostu epämukavuusalueelle ja kasvamaan jos ei ole pakko. Liian helppo elämä ei kasvata eikä syvennä. Ihminen jää helposti välittömien kiksien koukkuun. Lapset ovat omiaan tuoaan elämään todellista kasvua ja sisältöä. Vauvavaihe jolloin äiti on lapsen tarpeita tyydyttävä "jatke" on välttämätön kaikille nisäkkäille. Ja hyvin lyhyt aika.
Pätee kaikessa. Jokaisessa asiassa on hyvät ja huonot puolensa. Myös sinkkuudessa ja lapsettomuudessa.. se on elämän paradoksi. Ei ole mitään sellaista yhtä asiaa joka tekee autuaaksi. Jokaisella on omat vaikeutensa..