Lapsen saaminen on äidille järkyttävä pudotus alaspäin

Että testaat kuka hiiltyy?

Ihmisiä on erilaisia katsos. Joillekin vanhemmaksi tulo aiheuttaa itsensä kadottamisen. Toiset se saa kukoistamaan. Itsekö koit ensimmäisen, vai naisesi? Vitsi mikä harmi.

Naurattaa tuo ”upea työelämä”, kun moni ihan unelma-alallaankin oleva menomuija huokaisee helpotuksesta kun siinä noin 35v SAA jäädä hetkeksi pois. Siis lapsen kanssa kotiin ja äitiyslomalle. 

 

Moni uraihminen myös haaveilee ainakin välillä downshiftaavansa johonkin käsityöläishommaan tai vaikka puutarhuriksi, mutta nykyinen elintaso vaatii isot tulot ja saavutettua elintasoa ei olla valmiita kuitenkaan laskemaan. 

Jaa. No minä ensinnäkin fiksuna imetin enkä käyttänyt tuttipulloja ja lapsilla on isäkin vaippoja vaihtamassa. 

 

Nyt viisikymppisenä kolme fiksua lasta tuossa hyrräilee ja itsellä esihenkilötyö ja 6000 palkka. 

 

Äitiyslomat oli ihania.

Vierailija wrote:

Eikai se ole pudotus yhtään mihinkään. Itsehän jokainen tekee päätöksen lapsen teosta ja väittäisin että yli 90% tuntemistani äideistä sanoisi että lapsen saaminen on ollut parasta mitä ovat kokeneet. Ainoa pudotus on, jos lapsen saatuasi eroat miehestäsi. Silloin markkina-arvosi deittikentällä on kokenut romahduksen.

Haittaisiko sekään, jos jotain lapsetonta samanikäistä miestä ei kiinnosta äiti-ihminen, kun kuitenkin vanhempi usein mieluummin ottaa toisen eronneen vanhemman. 

Ap. Et ole pudonnut mihinkään. Tuo ajatus on sinun omaa harhaa. 

Vierailija wrote:

Sen takia just älykkäät naiset harvoin haluaa äideiksi. Masentavaa ja tylsäähän se on.

Ei sinunkaan äitisi kovin älykäs ole ollut, mutta ei hän ole sinua halunnutkaan.

Putoamista on se että kaikki kolme käkkäräpäätä ovat eri muhameteille, 30 raskauskiloa ovat jääneet ja maataan masentuneina kotisohvalla, lapset ovat osan ajasta tukiperheessä ja psykiatrin kanssa yritetään löytää lääkeyhdistelmää jolla jaksaisi edes käydä päivittäin suihkussa.

Olisi hassua, jos joku tulisi kertomaan mulle tosielämässä saman kuin ap. Että alamäkeni alkoi siinä vaiheessa, kun sain lapset.

Kaikki eläköön tyylillään. Minusta ja minulle on parasta olla mahtavien lasten äiti.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Eikai se ole pudotus yhtään mihinkään. Itsehän jokainen tekee päätöksen lapsen teosta ja väittäisin että yli 90% tuntemistani äideistä sanoisi että lapsen saaminen on ollut parasta mitä ovat kokeneet. Ainoa pudotus on, jos lapsen saatuasi eroat miehestäsi. Silloin markkina-arvosi deittikentällä on kokenut romahduksen.

Haittaisiko sekään, jos jotain lapsetonta samanikäistä miestä ei kiinnosta äiti-ihminen, kun kuitenkin vanhempi usein mieluummin ottaa toisen eronneen vanhemman. 

Ja aina ei ole mikään kiire uuteen parisuhteeseen. Olen eroäiti, eikä suoraan sanoen olisi edes aikaa parisuhteelle. Kun lapsi on isällään, käytän aikani mieluummin harrastuksiini kuin deittailuun. 

Lapsi kasvaa, ja yhtäkkiä onkin jo aikuinen. Silloin on kaikki aika deittailuun jos niin haluaa.

Joten ei suoraan sanoen vaikuta elämääni se, tuleeko "deittimaailmassa pudotus" jonkun mielestä vai ei.

Ei pienen lapsen hoitaminen ole masentavaa ja tylsää. Oman lapsen kehityksen seuraaminen on mielenkiintoista.

Jos ainoat elämän arvot on menestys uralla ja harrastuksissa sekä seurustelu älykkäiden ihmisten kanssa, niin perhe ei tosiaan ole näitä henkilöitä varten.

Moni kuitenkin kokee oman lapsen/lasten saamisen elämänsä parhaana asiana ja siinä sivussa on tehty uraa ym. Koen perheen olevan vahva pohja muulle elämälle yhteiskunnassa sen sijaan, että on yksin omillaan.

En suoraan sanottuna jaksa olla älykäs ja skarppi koko aikaa. Se vajaa kuusi tuntia tehokasta työaikaa töissä riittää. Väitöskirjaa oli ihan mielenkiintoista tehdä, mutta ei siitä pelkäksi elämän sisällöksi minulle ollut.

Upea työelämä ja upeat harrastukset? Oma perhe on paljon parempaa kuin mikään työ tai harrastus. Töissä ehtii olla kymmeniä vuosia, joten äitiysloma ei paljoa työuraa lyhennä.

Vierailija wrote:

Sen takia just älykkäät naiset harvoin haluaa äideiksi. Masentavaa ja tylsäähän se on.

No ei kovin älykäs voi olla, jossei mitään luovaa keksi. Tylsillä on tylsää, mulla ei ollu ikinä. Lapset 17 ja 20v nyt.

Vierailija wrote:

Lapsen saaminen on parasta mitä mulle on tapahtunut ja joo mulla on työura ja muutakin elämää. Elämän perusta on perhe.

Mä olen täysin samaa mieltä, kolme lasta on. Kaksi on jo aikuisia, kolmaskin kovaa vauhtia. Ja ovat ihania tyyppejä ja mahtavaa seuraa, olleet aina.



Vanhemmilla on kaikki avaimet käsissä siihen, millaisia lapsista kasvaa. Jos kasvattaa itsekeskeisiä mulkkuja, sellaisia saa. Tai jos opettaa lapselle pienestä pitäen reiluuden, empatian ja vastavuoroisuuden periaatteet, niin sitten saa elää sellaisten ihmisten kanssa. Jokaisella on oma temperamenttinsa ja nepsyasioitakin monilla ( itsellä+ yhdellä lapsella myös), mutta ne ei muuta noita tosiasioita.



Hassulta myös tuntuu aina tää vanhemmuudesta puhumisen perspektiivi. Ihan kuin se syntyvä vauva olisi ikuisesti vauva, tai edes taapero. Saati leikki-ikäinen tai koululainen. Lapset kasvaa ja kehittyy koko ajan. Yleensä ne samat ihmiset kuitenkin itse hyysäävät kissoja tai koiria - eli siivoilevat hiekkalaatikoita tai noukkivat kikkareita koko sen eläimen eliniän ajan. Lapsella se vaippavaihe kestää varmaan keskimäärin 2,5-3v. Lemmikillä koko elinajan. Ja siinä missä lapsi kasvaa ja kehittyy ja tulee omatoimisemmaksi koko ajan, lemmikki ei sitä tee ikinä.



Itsellänikin on koira ja ehkä pian lisääkin lemmikkejä, joten en ole niitä vastaan. Nuo logiikat ja usein kuullut perustelut vaan hämmentää välillä.



Mutta joo, lapset. Oi vitsit miten paljon heitä rakastankaan. Enemmän kuin mitään maailmassa.

Muistakaa väestövaihtoteoria.

Vierailija wrote:

Ehdottomasti jokaisen kuusitoistavuotiaan, poikien ja tyttöjen molempien, pitäisi viettää viikko sellaisen huutavan vauvanuken kanssa, niin kristallisoituisi kuinka raskas se eka vuosi on. Ja sitten oikein rautalangasta vääntää kuinka paljon lapsiin menee rahaa, kuinka paljon katoaa omaa vapautta ja kuinka vanhemmuus sotkee uraa.

Ihan oikeasti. On olemassa synnytyksiä, jotka kestävät muutaman ponnistuksen verran ja ilman suurempia kipuja, on olemassa vauvoja jotka eivät todellakaan ole vaikeita ja nukkuvat oikein hyvin koko yön ja huutavat harvoin. On ekoja vuosia, jotka ovat aivan  ihanaa aikaa, jossa äiti käy kavereiden kanssa ulkoilemassa niiden lapsien kanssa ja löytää sen sydänystävän sieltä vauvakerhosta. On ihania vauvakuplia, joissa keskustella tunteja niistä lapsista ja kaikista muistakin äideistä se on vaan aivan ihanaa jakaa kokemuksia keskenään. Äidit ja varsinkin vastasyntyneiden äidit ovat oikeasti onnellisia kun he ovat toisten samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa ja voivat jakaa kokemuksiaan. 



Tätä on jotenkin lapsettomien aivan mahdotonta käsittää. Että siellä vauvajumppassa voi olla oikeasti oikein ihanaa. Ja ne syys vaunukävelyt toisten äitien seurassa ovat rentouttavia ja rupatella jonkun äidin kanssa siinä samalla kun ne taaperot leikkivät keskenään on mitä ihaninta ystävyysaikaa. 

Tietysti, jos itsellä ei ole lasta, ne hetket ovat varmaan kauheita. Ihan kuten olla vaikka jossain autoporukassa, jossa kaikki puhuvat autoista ja itsellä ei ole autoa, eivätkä ne edes kiinnosta yhtään.

Aina selitellään jostain suurista urista ja ihmeellistä vapauksista. Totuus on ettei monellakaan naisella ole mitään suurta uraa, eikä koskaan tule olemaan. Mutta vaikka sekä Halosella, Marinilla, Michelle Obamalla, Hillary Clintonilla, Amy Coney Barretilla on lapsia, joten aika korkealla sitä pääsee vaikka lapsia hankkisikin.

Mitä ihmeen vapautta ihminen menettää? Raha on vapautta. Ja kun sitä on niin sillä voi sitä ostaa tai jos sitä ei ole, niin minne ajattelit mennä, vaikkei sinulla lapsia olisikaan? Jos haluat säästää rahaa kannattaa luopua autosta ja päihteistä. Ne maksavat.