Lue keskustelun säännöt.
Elämän parantamisella on kova hinta. Pohdintaa stressin kestämisestä.
26.10.2023 |
Ehkä täältä löytyy vertaistukea. Olen sote-alalla ja siellä tienaa huonosti ja tämä vuosi on kruunannut sen päätöksen, että tuossa työssä ei voi kestää eläkeikään saakka. Joten ryhdyin opiskelemaan toista alaa ja aloitin myös toiminimellä tekemään sivubisnestä että saadaan elämisen kulut katettua (nousseet korot, teinien ylläpito on kallista) ja myös opintojeni kulut. On siis maksullista opiskelua. Puolisolla mielenterveys ei ole paras mahdollinen. Käy terapiassa masennus- ja ahdistusoireiden vuoksi. Yritän kotona tehdä suuremman osuuden ja tukea parhaani mukaan. Nyt tähän yhtälöön on lisäksi tullut iäkkäiden appivanhempien asiat. Liian huonokuntoinen appi on anopin omaishoitajana, eivät suostu lisäämään palveluita, anoppi ei suostu lähtemään intervallijaksoille, eivät suostu muuttamaan lähemmäs tai pois omakotitalostaan... Heidän asioihin menee helposti koko viikonloppu.
Nyt mulle on tullut univaikeudet, vatsa sekaisin, elohiiri silmässä jatkuvasti, hiuksia lähtee tukkoina päästä, sydän hakkaa. En voi jäädä saikulle, sillä sitten menetän sivutoimiluvan. Se taas estäisi opintoni ja siinä menisi pitkän aikavälin suunnitelma parempaan tulevaisuuteen. Tätä olisi vain jaksettava muutama vuosi ja pidettävä "katse palkinnossa", mutta juuri tänään se on erityisen vaikeaa. Olen myös koko ajan kipeänä ja usein flunssaoireisena töissä, mutta tänään jäin saikulle. Uskon, että keho yrittää järjestää mulle lepoaikaa.
En halua valittaa. Uskon, että kaikki avaimet on omissa käsissä ja haluan niitä käyttää. Haluan kantaa vastuun omista elämänvalinnoista, enkä varsinkaan halua luovuttaa. Mutta välillä kaikki tuntuu vain ihan liian paljolta. Onko kenelläkään muulla samoja ajatusia tai elämäntilannetta?
Kommentit (41)
Ota päivittäin edes kymmenen minuutin hetki vain itsellesi, jolloin keskityt käsillä olevaan hetkeen ja rentoudut.
Nopea apu stressaaviin tilanteisiin on syvähengitys parin minuutin ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että sinä vastaat kaikista elämääai kuuluvien ihmisten asioista. Laita teinit tekemään kotitöitä, huoli ilmoitus kunnalle appivanhemmista jne.... Sinä et saa mitään sädekehää siitä, että tapat itsesi toisten ongelmilla. Olkoon sitten mitä sukua tahansa tai isot lapset.
Tai pyydä apua joltain toiselta, voit kyllä herätä siihen, että kaikki eivät ole niin avuliaita.
Ikävää, mutta totta.
Ota aikaa itsellesi, mielellään yksin, tee asioita joista nautit jne. Elämäsi on sinun.
Appivanhemmilla on todennäköisesti rahaa, eli voivat ihan itse järjestää kotiinsa apua.
Huoli-ilmoituksen voit tehdä, mutta noin muuten? Älä hoida heidän asioitaan.
Teineille pieni elintason tiputus, ja enemmän vastuuta kodista. Eivät kuole siihen, voivat kyllä protestoida, mutta tottuvat.
Josset koe mahdolliseksi mennä itse terapiaan tai jäädä saikulle, ota edes kerran kuussa itsellesi lomapäivä: käy päiväreissulla esim. kylpylässä itseksesi, syömässä tai missä nyt ikinä viihdytkin. Rentoudut ja keskityt itsesi hellimiseen.
Teinit tekevät täysin oman osansa. Lukio on aika rankka nykyään. Kodin siisteys ei ole meillä kovin korkealla oleva prioriteetti. Perussiisti riittää. Kauppatavarat tulee tilauksena nykyään. Minusta se on hyvin sijoitettu 7e omaan jaksamiseen.
Appivanhempien tilanne herättää minussa vihaa. Käytän tätä sanaa vain harvoin.Huoli-ilmoitus on tehty. Minä olen tehnyt (asia on työn puolesta enemmän kuin tuttu) ja yksi lääkäri tehnyt myös. En ole lainkaan yllättynyt, että niillä ei ole mitään vaikutusta. Käytännössä teemme valintaa oman jaksamisen ja vanhusten heittellejätön välillä. Kumpikaan valinta ei tuo jaksamiseen parannusta. Joten tunnen vihaa. Vihaan sitä, että jollakulla on oikeus tehdä päätöksiä itsemääräämisoikeuden nojalla, kun oikeasti siinä määrätään muita, ei itseä.
Meille tuli uusi työajanseuranta keväällä, jonka jälkeen työajat heittävät isoa häränpyllyä koko ajan. Kaikki tiimissäni ovat kymmeniä, jopa satoja tunteja miinuksella. Esimies ei uskalla hyväksyä saldohakemuksia, kun ei tiedä onko saldoja oikeasti olemassa. Kukaan ei saa asiaa korjattua. Tiedän, että mulla on viikkojen edestä ylityötä, kunhan se saadaan seurannassa näkymään. Aion pitää ne heti, kun se vain on mahdollista. Ajattelen tätä tunneittain.
ap
Siellä tuntuu olevan koko suku opetelleita uhreja jotka kokee oikeudekseen käyttää sinut vaikka hengiltä, koska tuota menoa saat vielä sydänkohtaukset. Appivanhemmat ei ole sinun murheesi vaan miehesi. Siinä loppuu masennus ja ahdistus kun toimeentuu heidän avuksi. Lapset ottakoon vastuuta itse elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Siellä tuntuu olevan koko suku opetelleita uhreja jotka kokee oikeudekseen käyttää sinut vaikka hengiltä, koska tuota menoa saat vielä sydänkohtaukset. Appivanhemmat ei ole sinun murheesi vaan miehesi. Siinä loppuu masennus ja ahdistus kun toimeentuu heidän avuksi. Lapset ottakoon vastuuta itse elämästään.
Höpöhöpö nyt taas. Tottakai perheestä ja suvusta pidetään huolta.
Vierailija wrote:
Siellä tuntuu olevan koko suku opetelleita uhreja jotka kokee oikeudekseen käyttää sinut vaikka hengiltä, koska tuota menoa saat vielä sydänkohtaukset. Appivanhemmat ei ole sinun murheesi vaan miehesi. Siinä loppuu masennus ja ahdistus kun toimeentuu heidän avuksi. Lapset ottakoon vastuuta itse elämästään.
Mieheni oireet ovat myös uupumusperäisiä. Hänen terapeuttinsa olisi täysin vastakkaista mieltä näkemyksestäsi ja niin olen minäkin. Jos jättäydyn pois appivanhempien asioista ja jätän ne täysin mieheni hoidettavaksi, otan riskin, joka vaarantaa hänen paranemisensa. Ja hänen paranemisensa on todella tärkeää myös minun jaksamisen kannalta.
Minulla ei ole mitään asiaa, josta voisin moittia lapsiani. He eivät hyväksikäytä minua. He ovat aikaansaavia ja hienoja nuoria, jotka todellakin ottavat täysin ikätasonsa mukaisesti vastuuta itsestään. Päinvastoin, yksi tavoitteemme onkin, että he eivät joudu aikuistumaan epäterveen nopeasti johtuen mieheni terveydestä. Tätä ollaan käyty parikäynneillä läpi miehen terapeutin luona.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
been there done that. Ja sitten kun olet vääntänyt itsesi tuhannen kulmaan selvitäksesi ja olet ollut lähes burnoutin partaalla, että saat tehtyä sen mitä olet pyrkinyt saavuttamaan, saat kuulla miten helppoa sulla on täytynyt olla. Ja kaikki haluaa mitätöidä saavutuksesi. Et tule saamaan mitään kannustuksia, että wau hienosti tehty ja onnea.
Ett noin.
Vierailija wrote:
Hei,
been there done that. Ja sitten kun olet vääntänyt itsesi tuhannen kulmaan selvitäksesi ja olet ollut lähes burnoutin partaalla, että saat tehtyä sen mitä olet pyrkinyt saavuttamaan, saat kuulla miten helppoa sulla on täytynyt olla. Ja kaikki haluaa mitätöidä saavutuksesi. Et tule saamaan mitään kannustuksia, että wau hienosti tehty ja onnea.
Ett noin.
Juuri näin. Hyvähän sun on, kun oot saanut opiskella ja lapsetkin on jo niin isoja ja omatoimisia. Helppohan se on vaihtaa alaa tollasessa tilanteessa. Mulle ei töitä löydy tällä koulutuksella mistään tai olen ikuisesti tuomittu tekemään tätä matalapalkka-alaa..
Muutos ja menestys on raakaa työtä, jota kukaan ei halua tehdä näkyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaa terveyttä ei kannata uhrata, sillä sen jälkeen sinusta ei ole enää apua kenellekään.
Kyllähän sitä stressiä kestää. Kunnes ei enää kestäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot teineille, että rahahanat menee kiinni. Keskityt opiskeluun. Anopin ja appiukon (kuten myös tarvittaessa omien vanhempien) asiat annat olla. Jos eivät suostu muuttamaan tai hankkimaan apua, niin sotkekoon omat asiansa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Siellä tuntuu olevan koko suku opetelleita uhreja jotka kokee oikeudekseen käyttää sinut vaikka hengiltä, koska tuota menoa saat vielä sydänkohtaukset. Appivanhemmat ei ole sinun murheesi vaan miehesi. Siinä loppuu masennus ja ahdistus kun toimeentuu heidän avuksi. Lapset ottakoon vastuuta itse elämästään.
Höpöhöpö nyt taas. Tottakai perheestä ja suvusta pidetään huolta.
Kyllä kaikki toisistaan, ei niin että yksi ihminen tapetaan työllä muiden viihtyvyyden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen katse palkinnossa suorittaminen vie helposti pois olennaisesta; elämä tapahtuu nyt. Jos on nyt liian rankkaa ja se nyt liian rankka hetki jatkuu ja jatkuu vielä vuosia, niin aika hurjalta kuulostaa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Siellä tuntuu olevan koko suku opetelleita uhreja jotka kokee oikeudekseen käyttää sinut vaikka hengiltä, koska tuota menoa saat vielä sydänkohtaukset. Appivanhemmat ei ole sinun murheesi vaan miehesi. Siinä loppuu masennus ja ahdistus kun toimeentuu heidän avuksi. Lapset ottakoon vastuuta itse elämästään.
Mieheni oireet ovat myös uupumusperäisiä. Hänen terapeuttinsa olisi täysin vastakkaista mieltä näkemyksestäsi ja niin olen minäkin. Jos jättäydyn pois appivanhempien asioista ja jätän ne täysin mieheni hoidettavaksi, otan riskin, joka vaarantaa hänen paranemisensa. Ja hänen paranemisensa on todella tärkeää myös minun jaksamisen kannalta.
Minulla ei ole mitään asiaa, josta voisin moittia lapsiani. He eivät hyväksikäytä minua. He ovat aikaansaavia ja hienoja nuoria, jotka todellakin ottavat täysin ikätasonsa mukaisesti vastuuta itsestään. Päinvas
Ja minä olen eri mieltä sen psykiatrisi kanssa ihan elämänkokemuksella ja tuntemuksella tuon lajin edustajista. Kellekään ei tee totaalinen passiivisuus hyvää, se vain ruokkii uupumusta ja masennusta. Uupumus ei ole sitä, että ihminen on fyysisesti väsynyt vaan sitä että hänen elämänsä on merkityksetöntä ja siitä puuttuu mielekkyys. Se mielekkyys ei sinne kotiin löydä eikä passiivisuuteen. Masennus taas kestää jopa vuosikymmeniä, ei ehkä ikinä parane, joten sinä et voi toista ihmistä sitoa omaan onneesi ja hyvinvointiisi.
Vierailija wrote:
Hei,
been there done that. Ja sitten kun olet vääntänyt itsesi tuhannen kulmaan selvitäksesi ja olet ollut lähes burnoutin partaalla, että saat tehtyä sen mitä olet pyrkinyt saavuttamaan, saat kuulla miten helppoa sulla on täytynyt olla. Ja kaikki haluaa mitätöidä saavutuksesi. Et tule saamaan mitään kannustuksia, että wau hienosti tehty ja onnea.
Ett noin.
Ihmiset jotka ei itse tee elämänsä eteen mitään luulee, että asiat tulee helpolla koska heillä ei ole kokemusta tämän avustamisen takia siitä mitä on asioiden suorittaminen itse täysin uupuneena. Tästä vielä sellaista lisäisin mitä huomasin, että kun kaikki muut on käyttäneet sinut työkyvyttömäksi ja sairaaksi etkä lopulta enää kykene mihinkään ja olet itse laitostapaus niin mitä tapahtuu sen jälkeen. Mitä niille muille tapahtuu kun et kykenekään auttamaan niitä? Ne muut ottaa kaiken sen hyvän mitä olet tehnyt heidän vuokseen, jatkaa elämäänsä ja jättää sinut yksin sinne raunioosi kitumaan. Kaikilla muilla menee erinomaisen hyvin paitsi sinulla joka on tuhottu muiden hyvinvoinnin eteen. Sieltä ei löydy yhtäkään ihmistä auttamaan sinua jaloilleen sen jälkeen kun olet muiden lämmittämisen takia sytyttänyt itsesi tuleen ja polttanut itsesi kivijalkaan asti.
Vähän samassa jamassa sillä erotuksella, että olen yh, toinen lapsista teini, toinen nuorempi ja sairaat vanhemmat on omat. Huonopalkkainen ja stressaava työ ja nyt saikulla uupumuksen takia. Jotenkin tuntuu vaan, että viimeiset muutamat vuodet on aina jotakin (ikävää), huolta, sairautta, taloudellista huolta, milloin mitäkin. Juuri kun tuntuu, että alkaisi helpottaa niin taas mennään.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Siellä tuntuu olevan koko suku opetelleita uhreja jotka kokee oikeudekseen käyttää sinut vaikka hengiltä, koska tuota menoa saat vielä sydänkohtaukset. Appivanhemmat ei ole sinun murheesi vaan miehesi. Siinä loppuu masennus ja ahdistus kun toimeentuu heidän avuksi. Lapset ottakoon vastuuta itse elämästään.
Mieheni oireet ovat myös uupumusperäisiä. Hänen terapeuttinsa olisi täysin vastakkaista mieltä näkemyksestäsi ja niin olen minäkin. Jos jättäydyn pois appivanhempien asioista ja jätän ne täysin mieheni hoidettavaksi, otan riskin, joka vaarantaa hänen paranemisensa. Ja hänen paranemisensa on todella tärkeää myös minun jaksamisen kannalta.
Minulla ei ole mitään asiaa, josta voisin moittia lapsiani. He eivät hyväksikäytä minua. He ovat aikaansaavia ja hienoja nuoria, jotka todellakin ottavat täysin ikät
Mikä ihmeen passiivisuus? Mieheni tekee pitkää päivää omassa työssään, kantaa kotimme asioista paljon vastuuta (vaikka itse olenkin lisännyt omaa panostani). Hän harjoittelee terapiatavoitteinaan tekemään vähemmän, vähentämään vaatimuksiaan ja virheiden tekemisen pelkoa, vähentämään murehtimista, palauttamaan keskittymiskykyään ja muistiaan sekä päätöksen- ja ongelmanratkaisukykyä. Nykytila on siis uupumusperäinen. Se puhkesi, kun kodistamme löytyi mittava rakennusvirhe, joka oli korjattava (ei mennyt vakuutuksiin, eikä myyjien piikkiin) ja teimme työt lähinnä hartiapankilla, koska emme saaneet pankista riittävästi lainaa. Joten nyt maksamme kotiamme toiseen kertaan ja mieheni yrittää parantua uupumuksen laukaisemista masennus- ja ahdistusoireista. Näissä työ- ja talousolosuhteissa yhtälö on kyllä haastava. Mutta sitä en hyväksy, että oma uupumukseni menee mieheni syyksi.
ap
Tällä palstalla toimii tosi oudosti tuo lainaus. Vai olenko niin aivosumussa, että en osaa edes käyttää tätä oikein..
ap
Sinä elät toisten elämää ja mahdollistat sen, että heidän ei tarvitse itse huolehtia elämästään. Teet vain sen, mikä suoraan liittyy sinun elämääsi ja toimeentuloon. Jos tuntuu vaikealta vetää rajoja, mene terapiaan. Mitä vanhempasi vaativat sinulta lapsena? Taustalla voi olla tunnelukko.