Lue keskustelun säännöt.
Mistä muut saavat rohkeuden erota pitkästä liitosta?
Kommentit (24)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En saa tuohon rohkeutta. Pelkään, että lapset tunnistaa olevansa puoliksi isäänsä ja puoliksi äitiä ja jos lähtisin, lapset kokisivat, että hylkäsin myös heidät tai se toinen puolikas heistä on jotenkin epäkelpo, koska vanhempi ei pitänyt siitä. Eri asia kai olisi jos olisi eronnut jo silloin kun lapset on todella pieniä. Tai liitossa olisi väkivaltaa. Pelkään, että särkisin lasteni sydämen samalla.
Olen valinnut kärsiä rakkaudettomassa liitossa ja hammasta purren päivä kerrallaan. Joo kerran täällä vaan eletään. Mutta en halua olla itsekäs.
Lapset ymmärtävät. Keskustelu ja heidän kanssa yhteinen aika on avainasemassa.
Ymmärtääkö todella? Lapset on aina todella lojaaleja vanhempia kohtaan ja tykkäävät esittää, että ymmärtävät. Mutta sitten se y"ymmärtämättömyys" saattaa purka
Itse ajattelen niin, että kannattaa kuitenkin aina olla rehellinen lapsille. Voit ihan avoimesti eroa käsitellessä sanoa lapsille, että teidän vanhempienne rakkaus toisianne kohtaan loppui. Aina kannattaa muistuttaa kuitenkin siitä, miten mahtava ja hyvä isä heillä sinun mielestäsi kuitenkin on. Voit myös muistella lasten kanssa, mihin aikoinaan heidän isässään rakastuit eli vaikka älykkyyteen, huomaavaisuuteen tms. Näin he saavat kokonaiskuvan siitä, että heidän isänsä on upea tyyppi, mutta vanhempien välinen rakkaus loppui. Teini-ikäisille lapsille minusta voi kertoa jo syynkin. Pettämistä tms. en toki kertoisi, koska se saattaisi herättää katkeruutta vanhempaa kohtaan, mutta erilleen kasvaminen, erilaiset arvot tai eri tavoitteet elämälle tai ettei yhteisistä asioista pystytty enää sopimaan hyvässä hengessä.
Olen ehkä itse hieman erikoinen, mutta olen aika avoin aina ollut lapsille kaikesta. Meillä puhutaan ihan kaikesta. Olen itse sanonut hieman vanhemmille kouluikäisille lapsilleni, että jos isän kanssa joskus erottaisiin, me molemmat silti rakastettaisiin teitä ihan valtavasti ja teillä on aina hyvä isä, ei täydellinen, mutta riittävän hyvä.
On tärkeää irrottaa itsensä lapsista ja jotenkin siitä ajatuksesta, että juuri itse on parasta lapsille. Lapsille parasta on hyvä elämä, jonka aikuiset hänen ympärilleen luovat. Siihen kuuluu tasapainoiset suhteet kaikkiin tärkeisiin aikuisiin, hyväksyntä, rakkaus, lempeys ja kyky kannatella lasta elämän vaikeissa hetkissä, ne kun ovat osaltaan väistämättömiä.
En usko, että ero on se kipein asia. Kipein asia on eronneiden vanhempien tulehtuneet välit, kyvyttömyys kannatella lasta erossa, toisen vanhemman haukkuminen tai itsekkyys, kun keskustellaan siitä, milloin ja missä lapsen tulisi asua. Tärkeintä on lapsen edessä aina puhua hyvää toisesta vanhemmasta. Väkivallasta tai alkoholismista ihan rehellisesti ja avoimesti, mutta kuitenkin niin, että esim alkoholismi on sairaus ja jossain sen takana on sitten se oikea ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Erosin kolme vuotta sitten ensirakkaudestani. Vaikka vieläkin häntä rakastan ja ystäviä olemme, ei se rakkaus riittänyt. Intohimo oli kadonnut ja tietynlainen kunnioitus toista kohtaan.
Jos intohimo on se juttu, niin voit varautua siihen, että yksikään suhteesi ei tule kestämään. Intohimo laantuu aina joku sulla tai puolisollasi.
Kyllä se on lasten oikeus tietää notta isänne lähti työpaikan likasimman hutsun matkaan ja sen tähren äitee sanos et se on moro ny
Ex vaimo oli katellut jo uuden miehen niin on helpompi lähteä kun on joku kainalo vastassa. Kaikesta muusta kun hankkiutuu eroon tai jättää taakseen samalla niin itekseen on helpompi sit mennä. Vaikka muille vähän hankalaa tulisi niin ei ole sit enää mitään väliä.