Lue keskustelun säännöt.
Miten paljon (vieraat) taaperoikäiset kiusaa toisiaan? Missä vaiheessa pitää huolestua?
02.09.2008 |
Okei, olen varmaan vähän herkkä, kun olen itse ollut ainoa lapsi ja koulukiusattu, ja nyt meidän ainokainen 2,5 v nuoriherra on päiväkotimaailmassa. Poika on aika aurinkoinen ja aktiivinen, mutta ehkä vähän varovainen toisten lasten kanssa, ts ei säntää suunapäänä ja täysillä muiden kanssa samaan kasaan, vaan kiertää vähän kauempaa ja katsoo mitä tuleman pitää, välillä toki leikkiikin yhdessä, juoksee peräkkäin ja vierekkäin kilpaa ym.
No nyt on muutaman päivän sisään sattuneet seuraavat episodit:
- toinen lapsi oli purrut poikaa päiväkodissa käsivarteen
- eilen kun menin hakemaan, isompi tyttö tönäisi tahallaan hiekkiksellä seissyttä poikaani selkään niin että tämä kaatui naamalleen minkä jälkeen kun hoitaja vaatiti tyttöä pyytämään anteeksi kaveriltaan, tyttö ilmoitti "ei toi oo mun kaveri". Pyysi kuitenkin lopulta anteeksi. Poikani itki paikalla viisi minuuttia lohduttomana ja muisteli koko illan, kuinka hänelle oli tullut paha mieli vaikka teimme muita juttuja välissä
- kotipihalla kun poikani alkoi kiivetä vapaaseen kiikkuun, toinen samanikäinen poika tuli ja heitti hiekkaa selkään
- seuraavana päivänä sama juttu paitsi että nyt toinen poika heitti isolla kivellä päin selin ollutta poikaani. Kivi meni onneksi ohi, poikani kuitenkin jähmettyi pitkäksi aikaa paikalleen kun tajusi, mitä oli tapahtunut. Noissa kotipihan tapahtumissa toisen pojan äiti on torunut omaansa ja vienyt pois tilanteesta joten en ole itse aktiivisesti osallistunut tilanteen selvittämiseen, kertonut vain pojalleni, että toista poikaa kiukutti ja tämä teki jotain mitä ei olisi saanut tehdä.
En ole saanut pk:sta palautetta tai huomannut itsekään, että poika kiusaisi muita. Olenko kuitenkin kasvattanut hänestä jotenkin kiusausherkän tai aran, vai onko tuo ihan normaalia..? Itsestä tuntuu niin pahalta, kun toista tölvitään ja hän pahoittaa mielensä, mutta noista omista kiusaamistausta johtuen saatan toki olla vähän yliherkkäkin. Olisiko teillä kokemuksia tai näkemyksiä?
Kommentit (5)
Mutta en puhuisi kiusaamisesta, jos nuo ovat vain yksittäisiä. Tietysti niitäkään ei piäiti sattua, mutta se vaan on fakta, että päiväkodissa välillä purraan ja tönitään kaveria. (omaa poikaa on purtu 3 vuoden aikana muutaman kerran ja noita tönimisiä sattuu. Itselleni on kerrottu kerran, että oma poika oli tönäissyt toista)
Minusta noihin ei kannata suhtautua kovin vakavasti eikä märehtiä liikaa. Asia selvitetään, tekijää torutaan ja uhria lohdutetaan ja sillä selvä.Yleisellä tasolla voi puhua pelisäännösitä ja kiusaamisesta, siis päiväkodin sidällä. Tietysti jos lasta harmittaa epäreilu tapaus, siitä pitää puhua kotonakin, mutta vain lapsen aloitteesta.
On eri juttu, jos samaa lasta nokitetaan jatkuvasti tai joku lapsista tekee piruutta koko ajan. Ja jos oma lapsi alkaa pelkäämään, pitää ehdiottomasti jutella henkkilökunnan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jos joku lapsi sanoo: "toi ei oo mun kaveri"! Saattaa takana olla lapsen oma väsy tai pettymys. Ainakin itse puutun tilanteisiin ja kehun että tottakai te ootte kavereita!
Meillä poika on "oppinu" höpöttään jo alle 4- vuotiaana miten tytöt on tyhmiä. Kun kysyy miksi niin vastauksena tulee : "ne aina halaa mua!"
Kivien heittämiset on aina vaarallisia, mutta pieni ihminen ei aina tajua että se sattuu. Siis tarkoittamatta tekee pahaa. Tai sitten haluaa satuttaa kun sanat ei riitä kertomaan jotain harmia. Omat lapsetkin on purru mua kun harmittaa.
Palaverissa kannattaa kysyä miten oma lapsi käyttäytyy. Jos ei kiusaa niin aiheutuuko käytöksestä mielipahaa toiselle joka voi selittää tönimisen.
Mutta mun mielipide (joka voi olla vääräkin) ettei systemaattisesti ton ikäset sorsi vaan yhtä. Oli lapsi sitten vaikka miten vetäytyjä. Päinvastoin toiset lapset saattaa rohkasta tulemaan mukaan tai mennä sen vetäytyjän luokse.
Ei noita "toi ei oo mun kaveri" -kommentteja kannata ottaa niin itteensä.
Meijän oma 3- vuotias on kiukkunen välillä ja KAIKKI on sille toisinaan tyhmiä!
Eli jos joku lapsi sanoo: "toi ei oo mun kaveri"! Saattaa takana olla lapsen oma väsy tai pettymys. Ainakin itse puutun tilanteisiin ja kehun että tottakai te ootte kavereita!
Kivien heittämiset on aina vaarallisia, mutta pieni ihminen ei aina tajua että se sattuu. Siis tarkoittamatta tekee pahaa. Tai sitten haluaa satuttaa kun sanat ei riitä kertomaan jotain harmia. Omat lapsetkin on purru mua kun harmittaa.
Palaverissa kannattaa kysyä miten oma lapsi käyttäytyy. Jos ei kiusaa niin aiheutuuko käytöksestä mielipahaa toiselle joka voi selittää tönimisen.
Mutta mun mielipide (joka voi olla vääräkin) ettei systemaattisesti ton ikäset sorsi vaan yhtä. Oli lapsi sitten vaikka miten vetäytyjä. Päinvastoin toiset lapset saattaa rohkasta tulemaan mukaan tai mennä sen vetäytyjän luokse.
Ei noita "toi ei oo mun kaveri" -kommentteja kannata ottaa niin itteensä.Meijän oma 3- vuotias on kiukkunen välillä ja KAIKKI on sille toisinaan tyhmiä!
Päiväkodissa pihalla voi olla hyvinkin eri-ikäisiä lapsia ja kyllä siellä ihan systemaattista kiusaamista tapahtuu. Oman poikani (3v.) on saanut kiusanhengekseen vuoden vanhemman pojan, joka paitsi tönii poikaani (siis suuttuessaan tulee aina poikani luo ja tönäisee juuri häntä vaikka joku muu olisi lähempänä) ja saa touhuun mukaan myös muita (samanikäisiä kuin poikani). Pihalla samaan aikaan leikkii myös 5v. tyttö, joka vie toisilta tavarat yksikertaisesti vain ottamalla ne "isomman oikeudella". Tapaukset eivät ole yksittäisiä vaan ovat jatkuneet pitkään ja niitä on puitu moneen otteeseen.
Kyllä pienet purevat ja heittelevät hiekkaa ja kiviä, mutta tilanteissa pitäisi aikuisten tehdä selväksi, että niin ei tehdä! Sama puremisen kanssa, kyllä parivuotias jo ymmärtää, ettei saa purra, kun asia tehdään selväksi.
Miten sitä mielipahaa oikein aiheutetaan toiselle, jos ei kuitenkaan kiusaa toisia tai vie leluja käsistä tms.? Olemalla olemassa, seisomalla vieressä?
Minä, karmeaa kyllä, uskon, että jotkut ovat herkempiä kiusaamiselle. Minua on kiusattu koulussa ja huomaan, että toinen lapsistani jotenkin herkästi joutuu silmätikuksi ujoutensa takia. Toivon todella, ettei hänellä ole sama edessä kuin mitä minä olen kokenut... Mutta yritän olla ajattelematta, kaikki voi mennä toisinkin.
Minä ainakin olen liiankin herkkä kaikenlaisille tapauksille.
Ap, olet toiminut mielestäni oikein. (Olet selittänyt tilanteita lapselle. Varmaan kannattaakin selittää tuossa vaiheessa niin, että toinen on jostain kiukkuinen, on huono päivä, kaikille sattuu joskus noita ikäviä).
Mulla on samanikäinen poika, jota voisin kuvailla melko lailla vastaavalla tavalla kuin kuvailet omaasi. Näiden ominaisuuksien vuoksi laitoin hänet kuitenkin perhepäivähoitajalle, opettelemaan hiljalleen sitä toisten lasten kanssa toimimista ja omien puolien pitämistä vähän pienemmässä ryhmässä. Mun lapsi ei myöskään kiusaa muita, päinvastoin on hyvin sensitiivinen ja sitten reagoi hurjan voimakkaasti kun tulee itse sorretuksi jonkun kaverin toimesta. Etenkin väsyneenä reaktiot lyö ihan yli. En usko, että olet kasvattanut lapsesta kiusausherkkää tai arkaa, kyllä ne ovat lasten synnynnäisiä temperamenttipiirteitä. Myös asema sisarusparvessa vaikuttaa; ensimmäinen lapsi on monesti arempi jo senkin takia pienenä, että ei ole kokemusta päivittäisestä toisten lasten kanssa toimimisesta.
Ollaan siis ylpeitä herkistä pojistamme :)