Miten saada ihastus loppumaan?

Vierailija wrote:

Itse tein siten, että yksinkertaisesti päätin, että nyt saa tunteet riittää. Kun toinen tuli mieleen, niin pakotin ajatukset muualle ja keksin jotain tekemistä. Ala tekemään raivolla vaikka vatsalihaksia. Pakotin itseni myös lopettamaan häneen yhteyden ottamisen. Koska olimme tutustuneet, niin tiesin myös hänen huonoja puoliaan. Ei ollut aina kohdellut minua reilusti. Mietin niitä ja sain inhon tunteita häntä kohtaan. Nykyään fiilikseni on sellaiset, että hänen olemassa olonsa on minulle aivan sama. Ei ole mitään kiinnostusta hakeutua hänen seuraansa. On vapauttava tunne.

Aika hyvin pystyin pakottamaan itseni noihin juttuihin, koska olin niin kyllästynyt vellovaan tunteeseen. Se oli niin kuluttavaa. Mutta nuo toimet auttoi häivyttämään tunteet. Vaatii vaan lujaa tahtoa ja päättäväisyyttä hillitä omat ajatukset.

 

Minulla menee niin, että kun yritän blokata jotain ajatuksia, ne tulevat uniini. Alitajunta tekee hommansa ja asia on käsiteltävä loppuun asti. Parhaiten rauhan asioihin saa etäisyyttä ottamalla. Silloinkaan ajatukset eivät kokonaan katoa, mutta eivät ole enää niin vahvoja ja hallitsevia. 

Miltä tuntuu se, kun varastan sun miehen?

 

Ap

Minulla on loppunut, mutta vasta sitten kun on mennyt vuosia ja olen löytänyt jonkun uuden. Minulla on ollut yksi syvä ihastus 20 vuoden takaa. Hän on nyt eronnut, mutta en ota häntä enää. 

Ihastuksesi loppuu, kun alat kunnioittamaan itseäsi. Nyt annat miehen pompotella ja hyväksikäyttää itseäsi. Eli lopeta yhteydenpito. Äläkä tapaile ketään miehiä ennen kuin olet käsitelllyt omat traumasi ja itsetuntosi kuntoon.

Haluaisitko pettävän miehen itsellesi? Voisitko luottaa siihen, ettei mies vehtaisi jonkun ajan kuluttua toisen naisen kanssa kun kyllästyisi teidän arkeen? Ihan oikeasti Ap, olet hor a tsu ja tämä mies on myös ho rat su. Sä kuvittelet että himo on rakkautta. Ei ole. Se on vain likaista ja rumaa. 

Vierailija wrote:

Miltä tuntuu se, kun varastan sun miehen?

 

Ap

Vietkö kuin murtovaras pimeässä yössä, vai vietkö kuin poliitikko, joka pelaa omaan taskuunsa, vaikka silmät kirkkaina selittää tekevänsä tämän muiden parhaaksi?

"Ihminen ei ole eläin. Eläimeillä himoo johtaa eikä hän kykene hallitseman järjellä tunteita. Ihminen on omien himojensa herra ja jos tietää aiheuttavan omalla himolla toisen avioliittoon sirpaleita ja surua, niin kylllä tervejärkinen kyllä tiukan EI itsellesi sitten sanoo. Elikä tiukka ei ja kerrassan poikki. Muuten löytää itsensä itkemästä vähän ajan päästä, kun himoja ei hallitse. Himo ja rakkaus on kaksi eri asiaa. On jo rikos ja petos sinäänsä tunkeuttua omilla himoilla toisten parisuhteeseen. Itsensäkunnioittava ihminen koskaan edes ei vajoa niin alas eikä anna ikimaailmassa käyttä itseensä hyväksi eikä aiheutta toiselle mielipahaa ja kyyneleitä."

Edelleen, aika mustavalkoinen näkemys jaotella ihmisen tunneskaala vain himoon ja rakkauteen. Itse näen rakkauden ennen kaikkea jonain mitä sitoudutaan rakentamaan yhdessä, joten minun määritelmäni rakkaudelle ei todellakaan toteudu jos toinen osapuoli on sitoutunut johonkin muuhun. Mutta ei se silti tarkoita sitä, että tunteet olisi pelkkää himoa. Kyllä niissä voi olla syvää kiintymystä mukana. Ja tietoa siitä, että tämä ihminen on niin monella tavalla sopiva ja oikealta tuntuva, että tämä voisi olla rakkautta jos olosuhteet olisi toiset.

"Jaa. Ihmiset ovat erilaisia. Mikäli kakkosihmisenä oloon ei liittyisi mitään moraalisia ongelmia, voisin hyvin olla tällainen. Sehän ei tarkoita sitä, että kohdellaan huonosti. Kukaan ei mene sänkyyn kenenkään kanssa, jos kokee olevansa pelkkä lelu. Päivittäistä sängynjakajaa en oikeastaan tarvitse. Enkä painavia sormuksia, en kenenkään likapyykkejä, tiskejä ja ikuisia kompromisseja. 

Miten ykkösihminen muuten on arvostettu, jos hänen kanssaan eläjä tarvitsee vielä jonkun kakkosihmisen, jotta kaikki tarpeet täyttyvät?"

No joo, tuo kommentti koskikin enemmän niitä ihastuneita kakkosia jotka haluaisivat sen varatun kokonaan itselleen. Ne kakkoset, jotka surutta hakevat varatuilta pelkkää jännitystä ja sitoutumatonta seksiä ovat ihan oma lukunsa. Ja se ajatusmaailma on niin kaukana omasta ymmärryksestäni, että siihen on vaikea oikein sanoa mitään.

Ja kuka sanoi että ykkönen on arvostettu? Yleisin uskottomuusskenario on minusta se, ettei pettäjä rakasta tai arvosta kumpaakaan. Jos rakastaisi ja arvostaisi ykköstä ei pettäisi, ja jos rakastaisi ja arvostaisi kakkosta ei roikottaisi tätä kuluttavassa salasuhteessa vaan sitoutuisi avoimesti. Silti ykkönen on se, jonka kanssa se elämä valitaan jakaa. Omalla tavallaan se tekee minusta kakkosen roolista vielä säälittävämmän - olet vähemmän tärkeä kuin joku muu, joka ei sekään ollut riittävän tärkeä uskollisuuteen.

Vierailija wrote:

Haluaisitko pettävän miehen itsellesi? Voisitko luottaa siihen, ettei mies vehtaisi jonkun ajan kuluttua toisen naisen kanssa kun kyllästyisi teidän arkeen? Ihan oikeasti Ap, olet hor a tsu ja tämä mies on myös ho rat su. Sä kuvittelet että himo on rakkautta. Ei ole. Se on vain likaista ja rumaa. 

Se on kyllä totta, että petoksella alkaneeseen suhteeseen tulee aina väistämättä tietty luottamuspulan painolasti mukana joka täytyy käsitellä. Mutta ei se ihan niinkään mene, että kerran pettäjä on aina väistämättä pettäjä. Ihmiset kasvaa ja oppii virheistään. Oma exäni oli varattu kun aikanaan tapasimme ja pidän epätodennäköisenä että olisi minua pettänyt. Ei ainakaan samalla tavalla kuin edellistä.

Vierailija wrote:

"Jaa. Ihmiset ovat erilaisia. Mikäli kakkosihmisenä oloon ei liittyisi mitään moraalisia ongelmia, voisin hyvin olla tällainen. Sehän ei tarkoita sitä, että kohdellaan huonosti. Kukaan ei mene sänkyyn kenenkään kanssa, jos kokee olevansa pelkkä lelu. Päivittäistä sängynjakajaa en oikeastaan tarvitse. Enkä painavia sormuksia, en kenenkään likapyykkejä, tiskejä ja ikuisia kompromisseja. 

Miten ykkösihminen muuten on arvostettu, jos hänen kanssaan eläjä tarvitsee vielä jonkun kakkosihmisen, jotta kaikki tarpeet täyttyvät?"

No joo, tuo kommentti koskikin enemmän niitä ihastuneita kakkosia jotka haluaisivat sen varatun kokonaan itselleen. Ne kakkoset, jotka surutta hakevat varatuilta pelkkää jännitystä ja sitoutumatonta seksiä ovat ihan oma lukunsa. Ja se ajatusmaailma on niin kaukana omasta ymmärryksestäni, että siihen on vaikea oikein sanoa mitään.

Ja kuka sanoi että ykkönen on arvostettu? Yleisin uskottomuuss

Onko ainoa oikea tapa tosiaan rakastaa, että kahlitaan toinen sormuksilla virallisilla papereilla itselleen? Itse en näe rakkautta noin kapeana. Se ettei avioliitto ja yhdessä asuminen ole minulle niin tärkeää, ei tarkoita etten osaisi rakastaa. Mitään jännitystä en myöskään hae. Todella vanhanaikaista ajatella, että kaikki, jotka eivät rakenna ympärilleen perinteistä ydinperhettä ovat jotain tunteettomia seksihurjastelijoita. Oikeastaan monesti päinvastoin. Perhettä kun perustetaan kumppani valitaan enemmän järkiperustein ja tunteet työnnetään syrjään.  

Vierailija wrote:

Ihastuksesi loppuu, kun alat kunnioittamaan itseäsi. Nyt annat miehen pompotella ja hyväksikäyttää itseäsi. Eli lopeta yhteydenpito. Äläkä tapaile ketään miehiä ennen kuin olet käsitelllyt omat traumasi ja itsetuntosi kuntoon.

Tämäkin on niin paljon helpommin sanottu kuin tehty. Olen käsitellyt näitä asioita mm. tunnelukkotyökirjan, itseanteeksiantokirjan, kognitiivis-behavioristisen terapian ja ratkaisukeskeisen terapian avulla ja vielä on työsarkaa jäljellä. Eikä ole ongelmalliset tunteet loppuneet vieläkään.

-Ei Ap

Miksi heti ajattelet että avioliitto olisi sormuksilla kahlitsemista? Mistä ajattelusi oikein kumpuaa? Traumoista?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Miltä tuntuu se, kun varastan sun miehen?

 

Ap

Vietkö kuin murtovaras pimeässä yössä, vai vietkö kuin poliitikko, joka pelaa omaan taskuunsa, vaikka silmät kirkkaina selittää tekevänsä tämän muiden parhaaksi?

Ihan kuten haluat :)

Vierailija wrote:

Miksi heti ajattelet että avioliitto olisi sormuksilla kahlitsemista? Mistä ajattelusi oikein kumpuaa? Traumoista?

Koska minusta rakkaus voi kaikkein parhaiten, kun mahdollisimman vähän yhteistä omaisuutta ja muita kahleita. Tietää aina, että toinen on vierelläsi vain, koska hän tahtoo. Liian paljon on liittoja, joissa ollaan yhdessä vain siksi, että kulissien rikkominen on liian hankalaa. 

Nykyinen suhteeni on kestänyt 15 vuotta ja hyvin voi. Ei ole tarpeen kuuluttaa tätä kirkossa. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Miltä tuntuu se, kun varastan sun miehen?

 

Ap

Vietkö kuin murtovaras pimeässä yössä, vai vietkö kuin poliitikko, joka pelaa omaan taskuunsa, vaikka silmät kirkkaina selittää tekevänsä tämän muiden parhaaksi?

Ihan kuten haluat :)

Mistä tämä äkillinen itsevarmuus kumpuaa? Aloituksessa vielä sanoit, ettet voi miestä itsellesi saada, ja siksi yrität unohtaa. Onko miehen puoliso kokenut yhtäkkisen rupsahtamisen kenties?

Onko tämä trauma-homma joku uusi muotijuttu, jonka alle halutaan työntää kaikki itselleen epämiellettävät asiat. Ennen syytettiin narsistiksi. 

"Onko ainoa oikea tapa tosiaan rakastaa, että kahlitaan toinen sormuksilla virallisilla papereilla itselleen? Itse en näe rakkautta noin kapeana. Se ettei avioliitto ja yhdessä asuminen ole minulle niin tärkeää, ei tarkoita etten osaisi rakastaa. Mitään jännitystä en myöskään hae. Todella vanhanaikaista ajatella, että kaikki, jotka eivät rakenna ympärilleen perinteistä ydinperhettä ovat jotain tunteettomia seksihurjastelijoita. Oikeastaan monesti päinvastoin. Perhettä kun perustetaan kumppani valitaan enemmän järkiperustein ja tunteet työnnetään syrjään." 

En ole lainkaan eri mieltä siitä, etteikö perinteisistä normeista poikkeavassa suhteessa voisi olla hyvinkin paljon rakkautta. Kuten sanoin, puhuin tilanteesta jossa kakkonen haluaisi perinteisen parisuhteen sen varatun kanssa. Ei-perinteisessäkin parisuhteessa rakkaus ja kunnioitus edellyttää minusta avoimuutta, rehellisyyttä ja toisen tarpeiden huomioimista. Se ei toteudu, jos kolmen ihmisen suhdekuviossa yhdelle valehdellaan ja yksi riutuu täyttymättömien toiveiden ja tarpeiden kanssa. Rehellinen avoin suhde, polygamia, erillissuhteet jne ovat ihan eri asioita.

Tosin hieman eri mieltä tuosta perheen perustamisesta. Hyvässä tapauksessa ihminen valitsee elämänkumppaniksi sen, josta sekä järki ja tunteet ovat samaa mieltä. Ehkä eri asia silloin kun pariudutaan 30+ biologisen kellon huutaessa jo korvissaan, mutta monet perheet saa alkunsa niin, että nuorena parikymppisenä ihastutaan ja rakastutaan ja vasta vuosia myöhemmin aletaan miettimään niitä lapsia. Kyllä se kumppani on silloin alunperin valittu sen mukaan, kuka saa pikkarit kastumaan ja sukat pyörimään jaloissa eikä sen mukaan kenestä tulee hyvä perheenisi. Parhaassa tapauksessa se sama tyyppi vaan on molempia.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Miksi heti ajattelet että avioliitto olisi sormuksilla kahlitsemista? Mistä ajattelusi oikein kumpuaa? Traumoista?

Koska minusta rakkaus voi kaikkein parhaiten, kun mahdollisimman vähän yhteistä omaisuutta ja muita kahleita. Tietää aina, että toinen on vierelläsi vain, koska hän tahtoo. Liian paljon on liittoja, joissa ollaan yhdessä vain siksi, että kulissien rikkominen on liian hankalaa. 

Nykyinen suhteeni on kestänyt 15 vuotta ja hyvin voi. Ei ole tarpeen kuuluttaa tätä kirkossa. 

Olen eri, mutta miten tämä liittyy uskottomuuteen? Onko se sinun 15-vuotinen suhteesi luvannut näitä asioita jollekin muulle ja viilannut sitä toista 15 vuotta röyhkeästi linssiin? Ja se ei haittaa sinua? Siitähän tässä on kyse.

Vierailija wrote:

Onko tämä trauma-homma joku uusi muotijuttu, jonka alle halutaan työntää kaikki itselleen epämiellettävät asiat. Ennen syytettiin narsistiksi. 

Varmaan jossain määrin on, muttei se välttämättä tarkoita sitä etteikö siinä olisi perää. Viime vuosikymmenen muotivillitys kaikkien ärsyttävien tyyppien narsistiksi leimaaminen tuskin auttoi ketään. Omien lapsuudentraumojen käsittely sen sijaan voi auttaakin. Itse olen ajautunut toistuvasti vahingollisiin ja mahdottomiin ihmissuhteisiin joissa tulen aina torjutuksi ja hylätyksi. Taustalla on väkivaltaa, koulukiusaamista ja kipeä hylkäämiskokemus. Tuskin niiden käsittelystä haittaakaan on - minulle itselleni tai nykyisille tai tuleville läheisilleni.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ei varattuihin kannata sotkeentua. Siinä antaa jotenkin pääroolin elämässään sellaiselle ihmiselle, jonka tarinassa on itse pelkkä sivujuonne. Nostaa tärkeään asemaan ihmisen, jolle itse on pelkkä kaukainen kakkonen. Se, josta uneksit öisin ja jonka perään haikailet ei haikaile sinua takaisin, vaan valitsee joka ikinen päivä jonkun muun. Nukkuu jonkun muun sängyssä ja kantaa jonkun toisen sormusta. Sinä olet pelkkä likainen pikku salaisuus. Kätevä lelu, joka heitetään käytön jälkeen nurkkaan ja otetaan taas hetkeksi takaisin leikkiin kun oma elämä ahdistaa. Menetät lopulta kaiken itsekunnioituksesi ihmisen vuoksi, joka ei koskaan sinua kunnioittanut tai sinusta välittänyt. Jolle olit pelkkää ajanvietettä. Täytesuhde niiden varsinaisten rakkaustarinoiden välissä, ja niiden joukkoon et koskaan yllä. Jos olisit yltänyt, jos se tunne jota tunnet olisi aidosti molemminpuolinen hän ei koskaan olisi r

Tämä, ja toisen onnettomuudella ei voi saavuttaa omaa onnea