Lue keskustelun säännöt.
Olen kateellinen ex-miehelleni.
25.10.2023 |
Tätä on todella vaikea myöntää, enkä ääneen voikaan sanoa.
Hän elää hyvin tyytyväisen oloisena uusperhe-elämää. Heillä menee taloudellisesti erittäin hyvin, matkustavat, harrastavat, ostavat milloin mitäkin. On mökkiä ym. Mies vaikuttaa hyvinvoivalta fyysisesti ja henkisesti. Lapsemme ovat hänellä n. 6 päivää kuukaudessa, ja välillä extraa kun keksivät menoja yhdessä. Hyvät välit keskenään.
Minä olen terveysalalla ja työ kuormittaa kuten kaikkki tietävät. Asumme kaupungin asunnossa. Säästän kaikessa. Parisuhteen luominen tässä yhtälössä on vaikeaa. Olen kiireinen ja panostan vapaa-ajan lapsiin. He ovat parasta ja tärkeintä elämässä.
Koen kuitenkin, että olen nykyään paljon huonommassa asemassa kuin ex ja sivusta seuraaminen toisen onnea ja menestystä tekee kateelliseksi. Miten saada ajatukset loksahtamaan toisin? Kateellisuus vaan kuormittaa minua.
Kommentit (63)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mitäs jos antaisit ne lapset kokonaan isälle, jotta saat oman elämäsi kuntoon?
Tämä sai runsaasti yläpeukkuja. Mitä minä missasin tässä? Sarkasmin?
Minä peukutin ihan siksi että minusta tämä oli hyvä idea. Ei tietenkään niin että lapset jotenkin ulko-ovelle kippaamalla vaan "annetaan" isälleen vaan että jos äijällä on huomattavasti vähemmän kuormittava elämäntilanne ja paremmat tulot niin on kaikkien kannalta parempi että hän on lähivanhempi, tai edes 50/50. Luultavasti tämä kävisi lapsillekin jos välit kerran ovat hyvät. Toki tässä tulee todellisuudessa ne realiteetit vastaan, eli mies ei välttämättä enää omia lapsiaan huoli juuri siksi kun on tottunut tuohon rusinat pullasta -vanhemmuuteen eikä ap halua heitä sinne jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksessa puhutaan eksän uusperhekuviosta joten ymmärsinkö oikein että mies elää uuden muijan lasten kanssa samassa taloudessa, mutta näkee omia lapsiaan *kuutena* päivänä kuussa? Kuulostaa aika kurjalta omien lasten kannalta, heidäthän on käytännössä vaihdettu jonkun toisen mukuloihin.
Kun me erosimme, päätimme yhdessä että lapset jäävät asumaan minun kanssani ja isälleen menevät kylään joka toinen viikonloppu/silloin kun haluavat ja puolet lomista. Olimme sivusta katsoneet miehen veljen ja hänen ex-vaimonsa eroa ja lasten asumisesta johtuvaa säätöä jossa pienet lapset muuttivat kotia viikon välein minuutilleen vaikka olisivat olleet sairaita tai olisi ollut jotain menoa. Lapset olivat tosi paljon sairaana ja kummallakin vanhemmalla oli pinna kireällä koko ajan. Päätimme että meidän lapsille ei tarvitse tapahtua noin vaan sovimme tapaamiset sulassa sovussa ja joustamme puolin ja toisin.