Lue keskustelun säännöt.
Noin 4-vuotias tyttö huusi tänään kaupassa kurkku suorana. Hänen äitinsä toimi näin:
24.10.2023 |
– Tule äitin syliin, halitaan paha olo pois! (Se ei kylläkään toiminut, sillä lapsi huusi entistäkin kovempaa ja uhmakkaammin. Mikä auttaisi tällaisissa tilanteissa?)
Kommentit (121)
Ostatte karkkia,leluja ja sipsiä niin pysyvät hiljaa.
Ja hesestä hampparit päälle,niin eivät varmana rääy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Lässytys ei auta, eikä myöskään karjuminen. Pitäisi poistua paikalta jotta lapsi tajuaa syy-seuraus-yhteyden.
Joo, lapset oppii että jos karjuu tarpeeksi, pääsee pois tyhmästä kaupasta. Ei se tajua että on nälkä koska huusin kaupassa. Lapsen aivot ei kykene ymmärtämään noin monimutkaisia syy-seurauksia. Lapset eivät ole pieniä aikuisia, joille pitää vaan opettaa miten ollaan.
"huusi kurkku suorana"
Todella lahjakas lapsi jos tietää EU:n kurkunkäyryysdirektiivitkin jo 4-vuotiaana!
Kiiruhtaen vain leluosaton ohi joka onneksi on ensimmäisenä.
Myös jokin varttunut erityislapsi jota äiti enään hädintuskin pystyi kantamaan sitten pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopikaa ennen kauppaan menoa että ostosten teon jälkeen molemmat saatte valita yhden namin ja sitten kassalle. Lahjonta auttaa joskus.
Tämän ja monien muiden asioiden takia pidän kuulokkeet korvilla, noiden lisäksi juorukerho keskellä käytävää ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä rupean aina itsekin karjumaan. Meillä on vielä koira mukana, joka alkaa haukkua. Siinä me sitten möykätään kaikki.
No ei nyt kai.
Vakavasti puhuen: Häpesin kerran silmät päästäni kun mun uhmaikäinen poikani sai raivarit kaupassa koska en suostunut ostamaan jäätelöä.
Vartija tuli sanomaan mun lapselle, ettei noin saa tehdä.
Mun lapsi uhkas tappaa sen vartijan. Häpesin vielä enemmän. Vartija luikki takavasemmalle koska noh, mitä teet 5-vuotiaalle joka uhkailee...
No, en ottanut hetkeen lasta kauppaan mukaan.
Vierailija wrote:
Lapsen piteneminen on ihan ok. Fiksu äiti ensin sanoitti että paha mieli, rajoitti lasta ja samalla osoitti halaamalla rakastavansa lasta. Lapsi luultavasti hiljeni aika pian.
Kaupasta poistuminen on palkinto kyllästyneelle lapselle. En tekisi sitå ellei juuto jatku loputtomiin. Yleensä ihmiset ymmärtää että pitkä päivä se onnlapsellakin takana ja itku voi tullaan. Ap on ikävä ihminen.
Ihan jo rajojen asettaminen on rakkautta. Halaaminen on ihanaa ja sitä kannattaa tehdä paljon, mutta joka käskyä ei pidä pehmentää halauksella tai kulta pieni -lauseella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se lapsi huvikseen itke ja riehu. Siellä taustalla on aina joku tunnetila, joka purkautuu tuolla tavalla. Lapselle (ja aikuisille) on tärkeää tulla kohdatuksi ja huomata, että hänen tunteillaan on väliä. Tuossa tilanteessa pitäisi tunnetila huomioida ja osoittaa myötätuntoa. Siinä vaiheessa kun tilanne on päällä on aivan turha alkaa haastamaan ”muistatko kuinka kaupassa ollaan” tai “jos et rauhoitu, lähdetään kotiin ja jää karkit saamatta”. Lapsen kannalta tärkeintä on siis huomioida harmitus, osoittaa myötätuntoa ja sitä kautta auttaa lapsi tunnetilan yli. Ja aikuisen oikeasti pyrkiä ymmärtämään lapsen mieltä. Muiden ihmisten kannalta ehkä parasta olisi poistua kaupasta, mutta aina tämä ei ole mahdollista. Silloin ostokset suoritetaan ripeästi loppuun ja samalla lasta rauhoitellen. Tämä on vanhemmille vaikeaa sillä ympäristön paine ja syyttävä sormi on valtava. Onkin tärkeää oppia erottamaan omasta ärsytyksestään mikä johtuu lapsesta ja mikä häpeästä, ja olla syyttämättä siitä häpeästä lasta, joka vasta opettelee tuntemaan itseään suhteessa muihin ja ympäristöön.
Kun tilanne on rauhoittunut asiaa käydään lapsen kanssa yhdessä läpi. Jos lapsella on usein tapana raivarit kaupassa, niin tilannetta voi pyrkiä purkamaan huomioimalla lapsen mahdollinen väsymystila, nälkäkiukku tai tylsistyminen. Tylsistymistä voi ehkäistä ottamalla lapsi mukaan ostosten tekoon.
Vierailija wrote:
Mä teen muijalle saman jutun kun se raivoaa.
Ei toimi muijankaan kanssa, suuttuu vaan vielä enemmän.-Säynätsalo-
Kumman? Kannat ulos vai otat syliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha konsti: jos lapsi ulvoo kurkku suorana, taputa sormillasi hellästi lapsen huulia niin, että kuuluu hassu intiaaniääni. Lapsi alkaa nauramaan ja ulvonta loppuu.
Mä muistan, kun itse olen karjunut kaupassa joskus 80-luvulla. Omat lapset eivät ole. Voi olla, että joskus olen nähnyt kaupassa jonkun lapsen karjuvan, mutta ei ole jäänyt erityistä muistijälkeä. Semmoista se elämä on, että joskus joku lapsi karjuu. Yrittäkää kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kyllä otti nupista kun tyttö 4v piti 2 käsin kiinni pakastealtaasta ja kiljui kun ei saanut jätskiä. Niin kotona oli jo sovittu että tyttö ostaa muumikeksejä eikä muuta. Ja ei halunnut vaihtaa niitä keksejä jätskiin. Oli varmaan näky kun minä kiskoin tyttöä irti pakastealtaasta viimeiselläni raskaana ja tyttö huusi. Vein tytön autoon ja pidin kunnon puhuttelun. Tytön isä hoiti ostosreissun loppuun.
Miksi teidän kaikkien piti sinne kauppaan änkeä, kun mies olisi voinut hoitaa sen yksin?
Mikä ihmeen kysymys tuo on? Mitä se kenellekään kuuluu, millä porukalla ihmiset käyvät kaupassa? Jo on murheet!
Vierailija wrote:
Mä rupean aina itsekin karjumaan. Meillä on vielä koira mukana, joka alkaa haukkua. Siinä me sitten möykätään kaikki.
No ei nyt kai.
Vakavasti puhuen: Häpesin kerran silmät päästäni kun mun uhmaikäinen poikani sai raivarit kaupassa koska en suostunut ostamaan jäätelöä.
Vartija tuli sanomaan mun lapselle, ettei noin saa tehdä.
Mun lapsi uhkas tappaa sen vartijan. Häpesin vielä enemmän. Vartija luikki takavasemmalle koska noh, mitä teet 5-vuotiaalle joka uhkailee...
No, en ottanut hetkeen lasta kauppaan mukaan.
Kiitos päivän nauruista 🤣🤣🤣🙈🙈
Jännä juttu, että meidän lapsi ei ole koskaan saanut kaupparaivareita. On nyt jo 5 v. Ollut kaupassa aina innokas apulainen.
Vierailija wrote:
Mä teen muijalle saman jutun kun se raivoaa.
Ei toimi muijankaan kanssa, suuttuu vaan vielä enemmän.-Säynätsalo-
Kumman? Kannat ulos vai otat syliin?
Saan ihan justiinsa itkupotkuraivarin Aira Samulinin kuoleman takia. Olisin niin halunnut hänen elävän vähintään satavuotiaaksi. 96 vuotta: niin lähellä!
Miksi teidän kaikkien piti sinne kauppaan änkeä, kun mies olisi voinut hoitaa sen yksin?