Miten sinua kohdeltiin työpaikalla huonosti, kun olit nuori tai nuori aikuinen? -peukutusketju

Kuusikymppiset miehet kommentoivat ulkonäköäni ihaillen ja 50+ naisten suusta sain mm. kommentteja "hyvä sun on nyt kahvitauolla syödä pulla, kyllä sinäkin sitten iän myötä lihot! ja "asiakkaat pitävät sinusta vain ulkonäkösi takia". Olin aivan hämilläni tuosta, kun olisin halunnut keskittyä työhöni ja työntekijät lähinnä keskittyivät ulkonäkööni. Ja olin tuolloin ja olen yhä ihan tavallisen näköinen, enkä mikään missi.

Tein töitä määräaikaisissa virkasuhteissa. Töitä jatkettiin aina melko viime tipassa, yleensä muutamien kuukausien pätkä kerrallaan. Työnantaja teki toisinaan niin, että jouduin polttamaan kertyneet vuosilomani joskus marraskuussa tai huhtikuussa, kun työt eivät kuulemma jatkuisi. Kun loma oli alkamassa, niin ilmoitettiin, että loman jälkeen olisikin jatkoa.

Tuossa ei siis ollut mitään laitonta, kun määräaikaisuuksilleni oli lain puitteissa hyväksyttävää syy. Kettumaista tuo oli silti. Ei kukaan halua viettää vuoden ainoita lomaviikkoja joskus marraskuussa.

Suuret ikäluokat oli kammottavia työ"kavereita", ärjymistä, huutamista, kiroilua, vittuilua, ei mitään asiallista työhön opastusta, että päästäisiin rähjäämään jos ei onnistunut itse yrittämällä, varsinkaan juuri sillä tavalla kuin kymmeniä vuosia työssä ollut oli tottunut tekemään.

Menin töihin pienehköön firmaan jossa oli omistajan lisäksi kaksi vakkaria ja sitten minä määräaikaisena ja palkkatuella.

Sitten tuli myymäläremonttipäivä ja apuna oli myös omistajan sukulaisia meidän muiden lisäksi ja jossain vaiheessa omistaja sitten ilmoitti kuinka kaikki mennään syömään kunhan saadaan tavarat paikoilleen.

Itse ajattelin, että meinasi niitä sukulaisiaan enkä edes olettanut tuon koskevan muita, mutta sitten toinen näistä vakkareista alkoi hoputtaa minuakin, että ei tarvitse nyt niin vimpanpäälle olla ja kohta saadaan ruokaa. Mä sitten ihmettelin ääneen, että mekinkö ollaan sinne syömään menossa pomon piikkiin ja kollega sitten siihen, että no kaikki kaikki!

Sitten lopulta oltiin porukalla menossa ulos takaovesta kun omistaja kysyi ihan yllärinä isoon ääneen ja ivallisen vihaisesti multa, että mihinkäs sä muuten kuvittelet olevasi menossa? Hätäännyin jotenkin kun suunnilleen änkytin, että syömäänhän sitä kaikki oltiin menossa niin tämä omistaja oikein ivallisesti sanoi että niin me kaikki mennäänkin ja teki sellaisen ympyrän sormellaan jonka ulkopuolelle mä jäin.

Tapahtui viime vuosikymmenen lopulla. Mulla oli jo alan koulutus ja työkokemusta. Menin uuteen duuniin, josta olin ollut todella innoissani. Se ei ollut aivan sama työnkuva aikaisemmat duunit, mutta eikö se ole ihan normaalia, että ihminen haluaa edetä ylös päin? Joskushan se askel on otettava, jos sitä haluaa. Ja ainahan sitä sanotaan, että tyttöjen / naisten pitäisi vaan rohkeasti uskaltaa ottaa vastuuta (p*skat se uskaltamisesta kiinni on).

Uudessa duunissa ns. suorittava työ oli ulkoistettu. Olin vasta tullut taloon, ollut ehkä 2-3 viikkoa, ja tuon ulkoistusfirman pomo tuskin tiesi minun taustastani yhtään mitään (esimerkiksi sitä, että olin nuorna likkana ollut heilläkin töissä). Sitten kuulin omalta pomoltani tuon ulkoistusfirman johdon todenneen, että "noin kokematon henkilö (minä) on riski heidän (ulkoistusfirman) liiketoiminnalle".

On siinä oikeen kunnon asiantuntijafirma ja "asiakaspalvelupäällikkö". a) hän ei tiennyt minusta mitään, päätteli vain päällisin puolin. b) he itse pyörittivät omaa toimintaansa aivan yhtä nuorilla _miehillä_, jotka oli nostettu suoraan rivityöntekijöistä.

Tuollaisia puheita voidaan käydä jossain sisäisissä riskiarvioinneissa, ei _todellakaan_ mennä puhumaan ulos päin!

Näistä miehistä osa alkoi selvästi inhotakin minua, lähtivät tyyliin karkuun jos minulla olisi ollut asiaa heille. Minuun oli toki helppoa henkilöidä se, että firma - niin oma työnantajani kuin tuo ulkoistusfirmakin - oli monin tavoin aivan kelvoton. Toivottavasti kaikille tuli sitten parempi mieli, kun minä nostin kytkintä alle puolessa vuodessa.

Nakitettiin mulle heti kaikki paskahommat, joita kukaan muu ei halunnut tehdä.  

Aloitin uudessa työpaikassa pienessä tiimissä, jossa oli todella huono ilmapiiri. Silti tiimin esimies jaksoi aina vängätä, että meillä tiimiläisillä pitää osallistua muistamisiin työtiimissämme. Jokaisen siis odotettiin laittavan kympin verran toisen tiimiläisen lahjaan. Sosiaalinen paine oli ihan valtava, kun rahaa muistamisisiin karhuttiin julkisesti: "Hei kaikki! Tiinan synttärilahjaan ovat rahan antaneet Sari, Mari ja Lissu, mutta Lauran kymppi uupuu vielä. Huomenna on Laura viimeinen päivä lahjoittamiseen, kirjekuori on työpöydälläni!" Erään kerran korona-aikana olin laittanut rahan tilille (en ollut tuolloin työpaikalla) ja kysyin, voisiko joku työkavereista laittaa nimeni korttiin, niin olivat tosi nihkeinä asian kanssa "kun kyllä kaikkien pitäisi laittaa nimi korttiin itse".

Tarvitseeko sanoa, että kun menin lyhyen ajan sisällä naimisiin ja sain lapsen, että muistiko tuo tiimi minua mitenkään. En saanut edes korttia. Kyllä sitä on nuorena sietänyt kaikenlaista kuraa. Nykyisin en osallistu mihinkään työpaikan keräyksiin ja kun aikanaan täytän pyöreitä, niin etukäteen sanon, että minulle ei saa kerätä työporukasta mitään lahjaa.

Minulle annettiin todella paljon töitä ja tein ylipitkää päivää (ylitöistä ei maksettu ekstraa). Kun olin yhteydessä työterveyshuoltoon uupumisoireiden takia, niin kolmikantaneuvottelussa esimiehet vain nurisivat, miten olen ainut väsymystä valittava ja kyllä muut tätä tahtia jaksaa. Pakko oli todeta, että satun tietämään, että työpaikassamme oli käyty ylimmän pomon aikana kymmenet kolmikantaneuvottelut jaksamisongelmien takia.

Työtahti ei keventynyt, joten hain salaa muualta töitä. Kun sain paikan toisaalta, esimies raivostui työhaastattelusta käymisestä ja haukkui uuden työni pystyyn. Tapasimme joskus vuosi tuon jälkeen sattumalta kaupassa, esimies ei edes tervehtinyt takaisin.

Käyttäjä44279 wrote:

Montakin määräaikaista työpaikkaa 1990-luvulla, niin isoilla kuin pienillä yksityisillä ja yksi julkisella. Yhteistä kaikille olematon perehdys. Ison yksityisen esinainen ei itse hallinnut muuta kuin oman pomonsa miellyttämisen myötähäpeään saakka. Yksi kollega alkoi kiusata, kun opin kuitenkin nopsaan ne muutamat hassut työt, jotka pienellä organisoinnilla olisi  voinut helposti jakaa kolmelle muulle. Pienellä yksityisellä firman omistaja (mies) esitti parempaa kuin olikaan. Julkisella puolella esinaisena tehtäväänsä nähden alikoulutettu henkilö, jolla ei ollut esimieheltä vaadittavia ominaisuuksia. Esim. matkalaskut laski kynän ja paperin kanssa, voiko maksaa päivärahat matkalaskun mukaan. Siistijänä oli englantia puhuva nainen, jolle ei osannut sanoa kun bääd kliining. Todella noloa. Siivous oli aamulla ja iltapäivällä iltapäivällä toimiston käytävät kuraisia, kun ulkoa tulijat eivät osanneet pyyhkiä jalko

Puhu vain omasta kokemuksesta. Itselläni parhaat työympäristöt ovat olleet naisten johtamia. Kamalimmissa oli esimiehenä n. 55-vuotias mies ja pikkupomona kolmikymppinen mies, oikea nilkki. 

Olin parikymppisenä töissä Mäkkärissä opintojen ohella pari vuotta. Kerran vapaapäivänä sain puhelun töistä, että toisessa Mäkkärissä on kova työvoimapula, kun melkein kaikki työntekijät ovat saikulla, että siellä on vain kaksi työntekijää, että voisinko minä mennä sinne töihin päivävuoroon. Suostuin tähän ja kun menin sinne, oli sinne saatu jo omaa henkilökuntaa paikalle ja varsinaista esimiestä lukuunottamatta moni katsoi minua nenänvartta pitkin sen näköisenä, että "voi vit * tu kun sä olet täällä". Sitten moni työntekijä tiuski minulle työvuoron aikana. Olin ilmoittanut, että minun pitää lähteä viimeistään klo 19 kotiin ja klo 17 kysyin vuoropäälliköltä, joka varsinkin oli katsonut minua pahasti koko ajan ja vaikutti olevan tyytymätön minun työpanokseen, että mä voin varmaan jo lähteä, kun johan täällä on jo riittävästi henkilökuntaa, johon hän kuitenkin vastasi, että voisinko olla klo19 asti silti. Tähän suostuin, mutta nykypäivänä olisin sanonut jo aiemmin iltapäivällä, että mä taidan nyt lähteä, kun minusta tuntuu, että minusta on täällä pelkkää haittaa niin varmasti pärjäätte täällä paremmin ilman  minua.

Vierailija wrote:

Käyttäjä44279 wrote:

Montakin määräaikaista työpaikkaa 1990-luvulla, niin isoilla kuin pienillä yksityisillä ja yksi julkisella. Yhteistä kaikille olematon perehdys. Ison yksityisen esinainen ei itse hallinnut muuta kuin oman pomonsa miellyttämisen myötähäpeään saakka. Yksi kollega alkoi kiusata, kun opin kuitenkin nopsaan ne muutamat hassut työt, jotka pienellä organisoinnilla olisi  voinut helposti jakaa kolmelle muulle. Pienellä yksityisellä firman omistaja (mies) esitti parempaa kuin olikaan. Julkisella puolella esinaisena tehtäväänsä nähden alikoulutettu henkilö, jolla ei ollut esimieheltä vaadittavia ominaisuuksia. Esim. matkalaskut laski kynän ja paperin kanssa, voiko maksaa päivärahat matkalaskun mukaan. Siistijänä oli englantia puhuva nainen, jolle ei osannut sanoa kun bääd kliining. Todella noloa. Siivous oli aamulla ja iltapäivällä iltapäivällä toimiston käytävät kura

Kuule: nyt julkisella virassa. Lähiesihenkilö nainen, naisvaltainen työyhteisö. Tämäkin keskittyy miesjohtajan miellyttämiseen eikä mikään tiimin tekeminen riitä. Tiimissä on selkeät suosikit, joiden kuullen lausutut negatiiviset kommentit kantautuvat esihenkilön korviin salamannopeudella.

Lähinnä noteeraamatta jättäminen ja kun asiasta sanoo niin kääntäminen siihen suuntaan että pitäisi olla itse paljon aloitteellisempi yhteydenpitäjä. Kun olen introvertti, joka kovasti koittaa ponnistella ollakseen ekstrovertimpi ja saakin omasta mielestään aikaiseksi aloitteita paljon enemmän kuin ennen, niin todella ekstrovertin esimiehen alaspäin työntävät sanat jäävät kyllä kaivamaan. Onneksi ei ollut esimieheni vuotta kauemmin.

Aika karseita kokemuksia. 

Seksuaalista häirintää on ollut melkein joka työpaikassa, mutta ei enää 50 v ikävuoden jälkeen. 

Olin kesätöissä Myllypuron voimalaitoksessa keittiöapulaisena. Siellä oli kaksi keittäjää, pulska ja mukava ja toinen hirveä akka, jonka kanssa jäin kahden kun mukava oli kesälomalla. Hirveä akka tuntui olevan kateellinen nuoruudestani, ja kyykytti milloin mistäkin asiasta, vaikka yritin parhaani. Voimalaitoksen miehistä oli tietenkin hauskaa heittää härskiä vitsiä nuorelle tytölle, enkä osannut kuin hymyillä vaivaantuneesti. Siitäkin akka torui minua, ikään kuin häirintä olisi minun syytäni. Ilmeisesti oli tuostakin huomiosta kateellinen, olisin kyllä se suonut hänelle. Sellainen seuraus siitä kyllä oli, että päätin kouluttautua kunnolla ja kohdella aina kesäapulaisia ystävällisesti ja kunnioittavasti, kun itse olen vanhempi. Ja niin olen tehnytkin.

Hain ylioppilaskesäksi erääseen paikkakunnalla tavalliseen kesätyöpaikkaan. Sanoivat minulle, että voivat ottaa minut töihin vain pienemmällä palkalla. Kesän edetessä minulle selvisi, että heidän olisi pitänyt maksaa minulle parempaa palkkaa, koska olin jo valmistunut ylioppilaaksi. Eivät tähän enää suostuneet. Harmitti, että nuorena ja työelämästä vähän tietäneenä suostuin tekemään töitä halvemmalla.

Jätettiin hoitamaan aivan liian vaativia työtehtäviä yksin ilman perehdytystä. Tiesin jo tuolloin, että ei tämä reilua ole. Vuosia tällä alalla olleena en voi kuin ihmetellä, miksi tuolloin jätettiin opiskelijat oman onnensa nojaan tilanteissa, joissa todella tarvitsee perehdytystä. Eräänkin kerran minun käskettiin kehittää toimintaa kehitysvammaisten ryhmälle kokonaiseksi iltapäiväksi (mitään kokemusta kehitysvammatyöstä ei ollut, eikä sitä alallamme odoteta). En saanut etukäteen mitään tietoa tuosta ryhmästä, minkä verran heitä on tai millaisista kehitysvammoista on kyse. Arvata saattaa, että en nuorena osannut keksiä tuolle ryhmälle sopivaa tekemistä, vaan suunnittelemani asiat olivat aivan liian helppoja tai aivan liian vaativia. Haukuthan minä sain, kun tekeminen ei ollut ryhmälle sopivaa.

Tämä tapahtui aikana, jolloin puhelimissa ei ollut nettiä eikä nettiin pääsy ollut muutenkaan joka paikassa itsestään selvää. Olin opiskelija ja eräässä kasvatuksen alaan liittyvässä työpaikassa.

Minun käskettiin toteuttaa eräs opetuskokonaisuus oppilaille puolen tunnin varoitusajalla, koska työntekijää itseään ei huvittanut toteuttaa tuota kokonaisuutta. Yritin sanoa, että tuo aika ei ole riittävä opetuskokonaisuuden valmisteluun, mutta minua ei kuunneltu. Minulla ei siis ollut käytössä mitään materiaalia, ei mahdollisuutta hakea netistä mitään eikä ollut alan kirjallisuuttakaan juuri saatavilla.

Pidin tuota jo silloin kohtuuttomana tehtävänä opintojen alkuvaiheessa olevalle opiskelijalle. Tällä alalla työskentelevänä tiedän, että vasta monen vuoden työuran jälkeen kokenut työntekijä voisi koostaa hätätilanteessa puolessa tunnissa tuollaisen opetuskokonaisuuden ja silloinkaan se ei olisi laadukkaimmasta päästä. Julmaa odottaa tuollaista opiskelijalta, jolla ei samanlaista pohjaa ole kuin vuosia töissä olleella.

Vierailija wrote:

Käyttäjä44279 wrote:

Montakin määräaikaista työpaikkaa 1990-luvulla, niin isoilla kuin pienillä yksityisillä ja yksi julkisella. Yhteistä kaikille olematon perehdys. Ison yksityisen esinainen ei itse hallinnut muuta kuin oman pomonsa miellyttämisen myötähäpeään saakka. Yksi kollega alkoi kiusata, kun opin kuitenkin nopsaan ne muutamat hassut työt, jotka pienellä organisoinnilla olisi  voinut helposti jakaa kolmelle muulle. Pienellä yksityisellä firman omistaja (mies) esitti parempaa kuin olikaan. Julkisella puolella esinaisena tehtäväänsä nähden alikoulutettu henkilö, jolla ei ollut esimieheltä vaadittavia ominaisuuksia. Esim. matkalaskut laski kynän ja paperin kanssa, voiko maksaa päivärahat matkalaskun mukaan. Siistijänä oli englantia puhuva nainen, jolle ei osannut sanoa kun bääd kliining. Todella noloa. Siivous oli aamulla ja iltapäivällä iltapäivällä toimiston käytävät kura

 

 Gyyd mooning, bääd kliining xD

Keski-ikäiset naiset ilkeilivät ja haukkuivat harakaksi.Miesten mielestä olisi pitänyt valita kurvikkaampi.Ammattitutkintoa väheksyttiin.

Minua haukuttiin nuoreksi ja tietämättömäksiikäni takia. Olin 29 v. Takana oli maisteriopinnot yliopistossa, 40 opintopistettä syventäviä opintoja sen jälkeen sekä työkokemusta alalta 5 v eri paikoissa. Haukkuja oli matalammin koulutettu väliportaan esimies.