Kuinka helposti saatte kotoa muuttaneen lapsenne puhelimen päähän?

Vierailija wrote:

Miksi teidän lapsenne on joutunut muuttamaan kotoa? Joutuneet huostaan vai mihin?

Yleensä ihmiset muuttaa kotoaan vasta aikuisena.

Vitsailetko. Kyllähän lapsi on vanhemmalleen aina lapsi, iältään aikuisenakin.

Vierailija wrote:

Saatatte pitää puhelimet auki tuntitolkulla?

Toivottavasti myös puhutte jotain. Edes aina välillä.

No juu, jos sillä on tylsää niin niin on saattanut joskus käydä. Tiskaa tai tekee ruokaa, ja mamma on seurana. Mitä nyt millonkin, kerran pöäsin sen mukana cittariinkin, se in sen lähikauppa, sitten mentiin taas sen luo ja teki ruokaa. Minä siis olin puhelimen ruudulla ja se myös.

Ap

Näistä ei pitäisi mun mielestä liikaa aiheuttaa stressiä niille aikuisille lapsille, koska aina ei pysty koko ajan kyttäämään puhelinta, ja se on ihan positiivinen asia. Elonmerkkien odottamisen ymmärrän yksin asuvan kohdalla, koska jos jotain sattuu, niin kukaan muu ei sitä välttämättä huomaa. Jos taas taloudessa on useampi henkilö, voinee luottaa siihen, että saisi tietää jos jotain hätää olisi. Itse kyllä vastaan puhelimeen, jos kuulen sen soivan eikä juuri sillä hetkellä ole akuutisti kädet kiinni jossain muussa asiassa. Jos en pysty vastaamaan, niin soitan takaisin sitten kun pystyn, mutta jos en kuule puhelinta, niin voi kestää ennen kuin huomaan puhelun tulleen.

Kyllä vastaa niin nopeasti, kun pystyy. Tietää että huolestun helpolla. 

Laitan wa- viestin ja soittaa muutaman tunnin sisällä.

Välillä harmittaa etten itse soita tarpeeksi usein.

Vierailija wrote:

Näistä ei pitäisi mun mielestä liikaa aiheuttaa stressiä niille aikuisille lapsille, koska aina ei pysty koko ajan kyttäämään puhelinta, ja se on ihan positiivinen asia. Elonmerkkien odottamisen ymmärrän yksin asuvan kohdalla, koska jos jotain sattuu, niin kukaan muu ei sitä välttämättä huomaa. Jos taas taloudessa on useampi henkilö, voinee luottaa siihen, että saisi tietää jos jotain hätää olisi. Itse kyllä vastaan puhelimeen, jos kuulen sen soivan eikä juuri sillä hetkellä ole akuutisti kädet kiinni jossain muussa asiassa. Jos en pysty vastaamaan, niin soitan takaisin sitten kun pystyn, mutta jos en kuule puhelinta, niin voi kestää ennen kuin huomaan puhelun tulleen.

Joo ymmärrän kyllä tämän, ja en enää niin paljon lähettelekään viestejä saati joka pv soittele, kuten varmaan aluksi tein kun muutti. Ymmärrän kyllä että on muita kiireitä ja näkee kyllä jos oikeasti huolestun, niin soittaa. Mutta yritän ettei lapsenkaan tarvitsisi olla minusta huolissaan, tiedän että on. 

Kyllä tähän elämänmuutokseen ihmeen hyvin olen sopeutunut omasta mielestäni, kun yksin jäin. 

Jos ei heti vastaa, niin se on 5 minuuttia ja anoppi on siivellä.

Jos eivät ole luennolla tai töissä niin minuuteissa. En tosin soittele jos ri ole hätä. Viestitellään lähes päivittäin

Joka päivä yritän saada, tosin aina ei vastaa. Meillä vähän erilainen tilanne, koska lapsi päihdeongelmainen ja huolehdin hänen raha-asioistaan. Käy kyllä töissä myös ajoittain