Millaista on seurustelu alkoholistin kanssa?

En suosittele. Elämäni meni kaaokseen ja menetin ilon kaikesta. En ole toipunut siitä kaikesta vielä vuodenkaan jälkeen. Hän oli humalassa myös väkivaltainen välillä ja arvaamaton tunnekuohuissaan. Varpaillaan oloa, salailua. 

Tervemenoa helvettiin.

En suosittele. Erosin muutama vuosi alkkiksesta ja edelleen se juo kahta kauheammin. Voit toki kokeilla.

Jos haluat menettää mielenterveytesi, niin jatka. Muussa tapauksessa älä. 

Elämä Alkoholistin kanssa on yhtä kaaosta, petettyjä lupauksia, usein vieraita naisia jne... 

Ehkä rakkautesi saa hänet raitistumaan?

🤣🤣🤣

Helppoa ja huoletonta. Voi haistattaa pitkät arkiselle suorittamiselle ja keskittyä elämän mukaviin asioihin.

Ei kannata. Viina vie aina voiton naisesta, lapsista... kaikesta.

Et voi olla tärkeintä hänen elämässään, koska se pullo on aina tärkein.

Riippuu varmaan alkoholistista, mutta omani oli epäluotettava ja ailahtelevainen. Paljon pahaa mieltä tuotti vain lopulta.

Joka ainoa tyttöystävä halusi nähdä minut humalassa. Sitten kun opettelin juomaan, ei kukaan enää halunnutkaan seurustella kanssani.

Syytän exiäni alkoholiongelmastani.

Se on sellaista, että pitää hyväksyä, että alkoholi menee AINA sinun ja kaikkien muidenkin ihmisten edelle. 

Mun miesystävä on alkoholisti. Tiesin jo, kun aloimme seurustella ja olen alkoholistiperheessä kasvanut, että mitään harhakuvitelmia sairauden laadusta ei ollut.

Mies on muuten hyvä, mutta perhettä en hänen kanssaan perustaisi, emmekä ole enää siinä iässäkään. En myöskään ole muuttamassa yhteen hänen kanssaan. Tällaisia reunaehtoja alkoholismi asettaa.

Sellaiselta kuulostaa, mitä ounastelinkin. Minulla ei ole alkoholismista mitään omakohtaisia kokemuksia. Ei ole perheessäni eikä suvussani juoppoja. Ehkä minä pidän hänet vain hauskana miehenä enkä päästä häntä enempää ihon alle ja lähelleni. Ap

Hauska saattaa kyllä olla ja hyvä seuramies, mutta toiselta kantilta täysin epäluotettava mulkvisti, joka sitten juomisputken jälkeen vikisee ja itkee kotona kuin surkea rotta ja kun olet rakastanut hänet taas jaloilleen, niin juoma alkaa maistua taas ja KAIKKI lupaukset unohtuu.

Se on niin kuluttavaa ja sekopäistä hommaa, ettei sitä meinaa ymmärtää, ennen kuin sitä katsoo jälkikäteen ulkopuolelta.

Sellaista että dokaaminen on tärkein asia maailmassa hänelle, hän tekee asiat yleensä kännissä tai sitten yrittää tehdä selvinpäin mutta pinna loppuu kesken ja hän lopettaa päästäkseen dokaamaan. Kaiken keskiössä on se että pääsee dokaamaan. Asiat suunnitellaan niin että pääsee dokaamaan. Jos olette sopineet jotain, se epäonnistuu koska piti päästä dokaamaan. Jos tykkäät olla kännissä olevan ihmisen seurassa niin mikäs siinä, rasittavaahan se lähinnä on. Jos vielä asut sellaisen kanssa, hän on sitten kotona kännissä. Hän baarista tullessaan herättää sinut ihan vain siksi että on kännissä ja haluaa huomiota. Joko rupeat sitten dokaamaan hänen kanssaan että kestä hänen kännistä seuraansa tai lopetat suhteen. Mielestäni ei kannata edes aloittaa.  

Hauskaa jos itsekin tykkää alkoholista.

Naisten unelmasuhde on seurustella juopon kanssa. Että joku edes harkitsee sellaista vaikka meitä raittiimpiakin miehiä on. Elämä on valintoja että ottaako juopon vai etsiikö jonkun jolla on muitakin harrastuksia.

"usein" on kyllä suhteellinen käsite.

Minäkin yritin jonkinlaista seurustelua alkoholistin kanssa, mutta ei siitä tullut mitään, koska itse olen absolutisti (ollut koko ikäni). Mies oli selvin päin todella mukava tyyppi, mutta hirveä örveltäjä päihtyneenä.

Jos haluat säilyttää mielenterveytesi, niin pysy kaukana. Alkoholistin vaikutuspiiriin et halua, usko pois. 

Itse olen kotona. Mies käy töissä. Juo joo mutta se ei haittaa. Saan olla kotona ja ei tarvitse töihin mennä. Talo ja autot on, käymme ulkomailla. Hän on harmiton juoppo. En ole sitä ongelmaksi kokenut. Itse hän oman juomisensa päättää. En näin 53v aikuista miestä pysty holhoamaan.