Millaista on seurustelu alkoholistin kanssa?

Täysin turhan trauman ja elämänkoulun käymistä seurustella juopon kanssa.

Maanpäällinen helvetti se on. Pakene. 

Alko miehen kanssa ei tosiaan kannata yhteen muuttaa. Pilaat vaan oman elämäsi jos seurustelet sen kanssa.

Ainoa positiivinen juttu alkoholistissa  on nähtävästi se, että on juoposta päässyt eroon. Enkä kuvittele millään rakkaudella parantavani häntä. Kiitos varoituksen sanoista, otan onkeeni. Ap

Lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Ajan kanssa huomaat, että alkaa lipsua lupauksistaan. Elämästä tulee vuoristorataa, jossa toivo ja pettymys vuorottelevat. On taitava käyttämään herännyttä toivoasi paremmasta hyväkseen ja pettymys on kerta toisensa jälkeen aina musertavampi. On nimittäin niin, että jos ei juominen lopu, se pahenee. Riippuvuudesta tulee elämän ykkösasia ja aikansa kestettyään johtaa kuolemaan.

Mikäli sinua onnistaa, saat sellaisen "harmittoman" hyväntahtoisen juopon, kuten joku tuossa mainitsi oman miehensä olevan. Vaan miespä ei ole koskaan oma itsensä, jos on keinotekoisten aineiden vaikutuksen alla. Minullakin oli sellainen, tosin hän oli minulle ilkeä, muille ihmisille mukava ja hauska. Ei sitä itseään kunnioittava muutamaa vuotta kauempaa jaksa, jos se ei lopu.

En suosittele. Itse seurustelin työssä käyvän alkoholistin kanssa 9kk ja sitten meni lopullisesti hermot kun odotin miestä kämpilleen ja olikin mennyt tuttavan luo juomaan. Sanoin, että kiitos hei.

Isäni on alkoholisti ja totta kai minun piti parisuhteeseen valita alkoholistimies, jota yritin parantaa. Arvatkaa, onnistuiko?

Hän oli fiksu eikä koskaan ollut fyysisesti väkivaltainen. Pettikin vain yhden kerran pitkän suhteen aikana.

Mutta henkisesti hän ei ollut läsnä, eikä täysipäisesti aikuisen ihmisen lailla mukana suhteessa ja se viina oli ihan aina ja joka kerta tärkein. Sen asian tajuaminen oli minulle järkyttävän vaikeaa. Varmasti tuo isäsuhde toi oman osuutensa. 

Vaihtoehto olisi ollut alkoholisoitua itsekin, niin olisi kestänyt sitä menoa. Päädyin kuitenkin lopettamaan suhteen ja myöhemmin lopetin itse alkoholin käyttämisen. En oikein enää jaksa lainkaan humalaisia ihmisiä ja pakenen illanvietoissa paikalta siinä vaiheessa kun jutut alkaa mennä jankuttamiseksi ja länkyttämiseksi.

Onneksi alkaa olla raittiita ihmisiä tuttavapiirissä enemmänkin ja heidän kanssaan onkin sitten päässyt jutuissa aivan uudelle tasolle. Kunhan tässä alkaa kymmenen vuotta tulla toipumisessa täyteen, ehkä uskaltaa taas rakkauttakin ottaa vastaan...

En siis suosittele juovaa miestä omien kokemusteni nojalla. 

Alkoholistia vie riippuvuus. Se on hänen elämänsä ykkösasia, vaikka hän vannoisi mitä muuta tahansa.

Et pysty muuttamaan häntä. Jos muutos tulee, se lähtee hänestä itsestään. Kaikki eivät siihen pysty.

Tuohan se on, että ei sitä meinaa selvin päin jaksaa katsoa itsekään. 

Älä helvetissä sekaannu. Mulla on juoppo anoppi ja voi luoja sitä sekoilun määrää vuosien varrella. Nykyään tapaan kyseisen henkilön max kerran vuodessa.

Ai jaa. Me ollaan kaks juoppoa, kimpassa oltu jo kakskyt vuotta ja hyvin menee.

Riippuu varmaan paljon alkoholismin tasosta. Onko kuiva vai märkä juoppo? Telooko itseään kännissä? Onko juoppohullu? Agressiivinen kännissä? Ei kyllä kelpais mulle juoppo mieheksi.  

Ota ennemmin vaikka koni-nisti.

Mun mies joi aika paljon kun tavattiin ja oikeastaan juominen lisääntyi enemmän kun oltiin oltu jo pari vuotta yhdessä. Jossain vaiheessa ajattelin että tästä ei tule mitään ja sanoinkin miehelle että jos hän juo joka viikonloppu hirveät kännit ja lomien kohokohta on juominen, en ole oikea ihminen hänelle. Asiat menivät kuitenkin parempaan suuntaan, tai eivät vain menneet vaan olemme keskustelleet paljon aiheesta ja siitä mitä elämältämme haluamme. Nykyään yhteiseen ajanviettoomme alkoholi ei kuulu oikeastaan ollenkaan ja mies ryyppää kerran kuussa, viettää vaikka viikonlopun kavereiden kanssa tms ja juo niin paljon kuin huvittaa. Mutta juominen tapahtuu harvoin ja silloin kun olemme yhdessä ei juuri koskaan juoda. Tilanne on hyvä näin ja ollaan yhdessä pystytty tekemään sopimuksia tämän suhteen ja mies on valmis lähtemään hoitoon jos ongelma pahenee. Ollaan tosi hyvässä hengessä luotu järkevä alkoholikulttuuri meidän suhteeseen ja nyt menee hyvin.

Mutta jos olisin sinkku miettisin tarkkaan lähtisinkö uudestaan samaan. Vaikka nyt menee hyvin, oli muutama vuosi alkoholin kanssa melko hankalaa. Joten ap, jos mies on todella ihana selvinpäin ja osaa keskustella ja sinusta tuntuu että luotat mieheen ja ennenkaikkea että hän arvostaa sinua, katsoisin tuon kortin mutta kyllä siinä omat riskinsä on. Mutta toisaalta tässä tarina siitä miten paljonkin alkoholia käyttävä voi oikeasti alkaa juomaan vähemmän kun oma vaimo ja tuleva lapsi on se ykkönen ja tervehenkiset mukavat harrastukset yhdessä. 

Entäs tuurijuopot? Pitkiä aikoja raittiina välillä.

Siis mies juo usein, se ei vielä ole sama asia kuin alkoholisti. Sanoiko mies että asia on ongelmallinen, vai oliko tämä vain itse lyömäsi leima tähän asiaan?

Jos on oikeasti alkoholisti, niin älä ole niin typerä että hyppäät siihen kelkkaan. Ja vaikkei olisikaan, jos teillä on kovin erilaiset elämäntavat niin haasteita tulee jo ihan siitäkin.

Niin, kaksi iloista kekkulia me ollaan.

Niin, täällä tunnutaan näkevän alkoholistit vain paskat housussa riehuvina örveltäjinä, jotka ruinaa ja lainaa muiden rahat, ja katoaa perheeltään juhlapyhiksi.

Tosiasiassa moni alkoholisti on aivan asiallinen, työnsä ja perheensä hoitava ihminen, joka ei ördää kuset housussa yhtään missään.

Vierailija wrote:

Tosiasiassa moni alkoholisti on aivan asiallinen, työnsä ja perheensä hoitava ihminen, joka ei ördää kuset housussa yhtään missään.

Näinhän se on, ja ovat myös hyviä työntekijöitä, koska säännöllinen palkkatulo mahdollistaa heidän elämäntavan. Suomessa on yli 500 000 työssäkäyvää alkoholistia, joten valtavasta kansanterveydellisestä ongelmasta on kysymys.

Menee ohi aiheen, mutta alkoholismia koskee. Kasvoin alkoholistiperheessä. Äiti aina vetosi siihen, että isä ei sentään lyö. Ajatelkaa kuinka hieno mies! Ainoastaan kännissä aamusta iltaan.