Miten elämä muuttuu kun täyttää 50?

Vanhuuden vaivat alkavat ilmaantua vähitellen ja sitten tajuaa että tästä ei tilanne enää ainakaan parane.

Ei mitenkään.

No, ajatus siitä että jos joutuisin nyt työttömäksi voisi olla vaikea löytää uusi työ ikäsyrjinnästä johtuen ei ole kovin mieltäylentävä. Yritän siis olla joutumatta työttömäksi. 

Ei muuttunut mitenkään. Ihan samaa settiä veivataan nyt 52v kuin 49v. Vaihtaritkaan eivät ole vielä alkaneet. Se on varmaan suurempi muutos kuin joku numero.

Moni aiemmin hyvin kiltti ja joustava ihminen alkaakin antamaan takaisin eli oppii puolustautumaan iän tuomalla uudella itsetunnolla ja rohkeudella. Välejä voi mennä lopullisesti poikki, mutta ei niistä kannata pitää huolta. Jos ihmissuhteet perutustuivat vain toisen helppouteen ja tottelevaisuuteen, ei se mitään ystävyyttä edes ollut.

Elämä tuo ja vie ystäviä elämäntilanteen mukaan, mikä mielestäni on ihan normaalia. 50 v. ja siitä eteenpäin jatketaan mielenkiinnolla eteenpäin tuli mitä esteitä tuli ja toki paljon hyviä asioitakin.



Vanhat sukulaiset poistuvat tästä elämästä seuraavan 10 vuoden aikana, joten heihin kannattaa pitää normaalisti yhteyttä niinkuin ennenkin. Ei tarvitse sitten katua, mitä olisi pitänyt tehdä, kun sitä ihmistä ei täällä enää ole. He tietävät se itsekin ja tarvitsevat välittämistä, joten ettehän jätä heitä yksinäisyyteen.

Itsellä riski sairastua vakavasti ja kuolla lisääntyy merkittävästi. Sitä ei kannata murehtia etukäteen vaan elää normaalia elämää ja varojen mukaan toteuttaa lopultakin jonkin haaveen/haaveita.

Elämäniloa ja voimia tulevaan kaiken ikäisille!

Mieheni jätti minut + lapsensa yhteisen 28 vuoden jälkeen kun olin 49 vuotta. Aikamoista uuden elämän opettelemista oli sen jälkeinen aika. Siinä surun sumussa tuli sitten hyvin pienimuotoiset 50 v juhlatkin vietettyä. Kyllä siinä hetkellisesti tuli pieni 50 v kriisi, kun elämä heitti ihan erinlaiselle polulle kun oli kuvitellut.

Nyt kuitenkin kun aikaa kulunut, olen todennut että aikamoisen kasvun olen tehnyt itseni kanssa. Olen todella onnellinen ja itsenäinen nykyään. Ja ikä 50 v on oikein hyvä, ei aiheuta minulle päänvaivaa. Ero + ikä on muuttanut minua paljon. Olen oppinut itsestäni tosi paljon ja löytänyt taas ilon elämääni.

Viattomuuden aika päättyy.

Vierailija wrote:

Mielestäni tämä on loistavaa aikaa. Töissä ei tarvitse liikaa hermoilla ja stressata kun tietää mitä tekee, ja muutenkin itsetunto on kohdallaan kun tässä iässä jo tuntee itsensä eikä turhaan poukkoile joka suuntaan. Kotona lapset ovat jo siinä iässä etteivät tarvitse jatkuvaa kädestäpitämistä joten aikaa jää myös omille harrastuksille. Palkkakin on vuosien mittaan noussut sen verran että sillä tulee hyvin toimeen ja asuntolainasta on yli puolet maksettu joten korot eivät liikaa ahdista.

 

Urakehityksen suhteen sanoisin että tässä iässä on vielä paukkuja yhteen isompaan juttuun, oli se sitten työpaikan vaihto, yrittäjäksi lähteminen tai vaikka haaveiltu ulkomaan komennus kun lasten koulunkäynti ei enää ole rajoittavana tekijänä. Lisäksi töissä saa välillä auttaa nuorempia kolleegoita onnistumaan omalla urallaan mikä on hyvin palkitsevaa. 

 

Terveys on suunnilleen kunnossa vaikka polvi v

Olet onnekas. Itsellä rahapula, työttömyys edessä, terveydessä vakavia ongelmia. Ei todellakaan varaa omistusasuntoon. Korkeakoulutus on.

Olen 49 vuotias, hoikka ja sporttinen. Terveet elämäntavat ja säännöllinen, monipuolinen urheilu niin eipä juuri ikä tunnu missään. 

 

syön ravintorikkaasti ja vältän turhaa sokeria ja suolaa ja kovia rasvoja. Syön lautasmallin mukaan ja välttelen höttöhiilareita. Paljon kasviksia.,Täysjyvä tuotteita suosin. En ole koskaan tupakoinut enkä juurikaan juo alkoholijuomia. Urheilen 5 krt viikossa. Saan edelleen spagaatin ja juoksen 10 km lenkkejä. 

Nukun joka yö 9 tuntia. 

Minulla on paksu ja kiinteä ihotyyppi, ja sukuni naiset ryppyyntyvät vasta 70 vuotiaina. 

Lisäksi minulla ei ole yhtään selluliittia tai suonikohjuja. Töissä eräs kesäapulainen luuli minua 40 vuotiaaksi. Olen ennenkin kuullut että näytän kymmenen vuotta nuoremmalta. 

 

Olen viimeksi 7 vuotta sitten ollut sairas (mahatauti). Olen terve kuin pukki. 

Ihana oma elämä alkoi, kun täytin 50. Lapset on hoidettu kunnialla pesästä ja nyt voi elää täysin omien halujen mukaan. Säästöjä kertynyt sen verran, että jättäydyin suosiolla töistä pois. Harrastan, matkustan ja kuntoilen. Teen sellaisia juttuja, jotka olen aikaisemmin joutunut siirtämään parempaan aikaan - se on nyt!

Vierailija kirjoitti:

Vanhuuden vaivat alkavat ilmaantua vähitellen ja sitten tajuaa että tästä ei tilanne enää ainakaan parane.

Ei minulla ollut vielä viisikymppisenä mitään vanhuuden vaivoja. Alkoivat sitten eläkeiässä.

Oma elämäni ei ainakaan mitenkään. Helpotti, kun lapset kasvoivat ja löysivät oman elämänpolkunsa.

Elämä alkaa 50:senä!

Eipä tässä ole enää kuin kuoleman odottelu. Töihin ei pääse ja rahat ei riitä elämiseen. Eniten v kaikki ja mikään ei kiinnosta paitsi nukkuminen. 

M.53

Kovasti muuttuu..

Ensinnäkin lähtee työpaikat ja sitten lähtee paljolti harrastus mahdollisuudet ja ulkona käyminen loppuu viimeistään viisikymppisenä..

Viisikymppisenä enintään könnätäännkotina usein rahattomana ja työttömänä..

Kukaan ei kutsu mihinkään eikä missään edes huvita enää käydä . Essolla käydään täyttämässä lottokuponki ja kirjastossa käytyä ja jossain kansanopiston kurssilla pitsinnypläystä kouluttautumissa..

Vierailija kirjoitti:

Vanhuuden vaivat alkavat ilmaantua vähitellen ja sitten tajuaa että tästä ei tilanne enää ainakaan parane.

Harvemmin tuon ikäisellä vielä varsinaisia vanhuuden vaivoja on. Keski-ikäinenhän se on eikä mikään vanhus.

Olet  jo BOOMERI , otan osaa sanois Sanna.

Alamäki alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 49 vuotias, hoikka ja sporttinen. Terveet elämäntavat ja säännöllinen, monipuolinen urheilu niin eipä juuri ikä tunnu missään. 

 

syön ravintorikkaasti ja vältän turhaa sokeria ja suolaa ja kovia rasvoja. Syön lautasmallin mukaan ja välttelen höttöhiilareita. Paljon kasviksia.,Täysjyvä tuotteita suosin. En ole koskaan tupakoinut enkä juurikaan juo alkoholijuomia. Urheilen 5 krt viikossa. Saan edelleen spagaatin ja juoksen 10 km lenkkejä. 

Nukun joka yö 9 tuntia. 

Minulla on paksu ja kiinteä ihotyyppi, ja sukuni naiset ryppyyntyvät vasta 70 vuotiaina. 

Lisäksi minulla ei ole yhtään selluliittia tai suonikohjuja. Töissä eräs kesäapulainen luuli minua 40 vuotiaaksi. Olen ennenkin kuullut että näytän kymmenen vuotta nuoremmalta. 

 

Olen viimeksi 7 vuotta sitten ollut sairas (mahatauti). Olen terve kuin pukki.

Itse myös olen ollut terveenä vaikka syön mahdollisimman epäterveellisesti, poltan tupakkaa ja aika-ajoin juon viinaakin.

Vierailija kirjoitti:

Alamäki alkaa.

Ei minulla alkanut. Ihan hyvässä kunnossa olin vielä tuon ikäisenä. Alkoi vasta eläkkeellä.

Viimeiset ajat saada seksiä.