Miksi inhoan tuntemattomille soittamista (esim. yrityksiin yms).

Ennen oli lähes mahdotonta soittaa mihinkään, nykyisin sentään soitan jo aika reippaasti mutta vieressäni ei saa olla ketään kuuntelemassa! Esim. jos soitan itselleni vaikka lääkäriaikaa, niin menen mahdollisimman monen oven taakse miehestäni ettei hän vai kuule mitään! Hän aina nauraakin minulle tuosta tavastani! Pari minuuttia kun olen puuhnut niin sitten saa kyllä jo " häiritä" tai jos minulle soitetaan niin ei ole mitään väliä onko joku vieressä! Mistä lienee tämäkin johtua...?

Mulla on just samanlaista kuin nro 25:llä, kuulosti todella tutulta! :-)

Ovat hankalia ja hitaita. Kaikkein mieluiten soitan ja selvitän asiat kerralla. Minusta puhelimessa on helppo puhua, kun on itsekin kasvoton.

jos pitää töissä vastata ulkomailta tulevaan puheluun. Kotioloissa en koskaan vastaa tuntemattomiin numeroihin.



Mutta mulla taas ei ole ongelmia läheisten kanssa puhumisen kanssa. Siskojen kanssa pälätän helposti tunnin, mutta jos mennään miehen suvun puolelle, niin heti alkaa puhelut tökkimään kun ovat sen verran vieraampia.



Hassua, mutta mulle on todellakin painajaismainen lause: " SOITA JA KYSY!"

Oli kuinka hyvä ystävä tahansa niin en saa vaan soitettua kun se soittaminen on niin ahdistavaa. Mieluummin kirjoitan vaikka sähköpostia, kirjoitan tekstiviesti tai matkustan 200 kilometriä sanomaan asiani.

puhelinvastaajiin puhuminen se vasta vastenmielistä onkin!

joskus on ihan pakon edessä pitänyt puhua puhelinvastaajaan, kun on ollut kyse ollut työnhausta, mutta muuten en koskaan jätä viestiä vastaajaan!

Taustalla tosin vaikuttaa vielä puhevikani, ihmisten on joskus vaikea saada minusta selvää ja joudun toistelemaan asiaani kuin idiootti. Kirjallisessa ulosannissa näitä ongelmia ei tietenkään ole.