Te joilla on mukava työ ja iloa ja naurua siellä,millä alalla olet?

Vierailija kirjoitti:

Olen pienessä tehtaassa töissä, kirkonkylällä. Meitä on noin parikymmentä  työntekijää, ja yhteishenki on mainio. On ilo tulla töihin. Heistä kaksi on minun parhaat ystäväni.

Työmatkaa on muutamia kilometrejä. Asun  maaseudun rauhassa. Ostin -60 luvulla rakennetun pikku talon 10v sitten. Muutimme  siihen kun poikani oli 2 vuotias. Hän on ainut lapseni.  

Täällä on niin mukava asua, parasta on mukavat ihmiset. Aina on apua tarjolla jos vain pyytää ja myös päinvastoin.  Tykkään auttaa kyläläisiä kaikessa.  Mm.tänään leivoin sämpylöitä, ja vein niitä kilometrin päässä asuville iäkkäälle pariskunnalle.     

Missäpäin Suomea asut? Kuulostaa ihanalta.

Vierailija kirjoitti:

ICT-ala, toimin 20 tiimiläisen esihenkilönä, firmaa en tässä kohtaa mainitse, mutta Suomen 10 suurimman joukossa.

M57

 Miten aloitit urasi, tuo ala/opinnot ei lie kovin yleinen ollut kun peruskoulusta valmistuit? Ihan siis mielenkiinnosta kysyn, itse syntynyt -75 ja tietokoneet oli mitä oli. Kouluttauduitko myöhemmällä iällä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ICT-ala, toimin 20 tiimiläisen esihenkilönä, firmaa en tässä kohtaa mainitse, mutta Suomen 10 suurimman joukossa.

M57

 Miten aloitit urasi, tuo ala/opinnot ei lie kovin yleinen ollut kun peruskoulusta valmistuit? Ihan siis mielenkiinnosta kysyn, itse syntynyt -75 ja tietokoneet oli mitä oli. Kouluttauduitko myöhemmällä iällä? 

 

Kyllähän silloin koulutusta oli jo?

Itsekin samana vuonna syntyneenä suoraan koulusta kesken tradenomi opintojen "revittiin" alan hommiin ja siellä ollaan edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Teen työtä mielenterveyskuntoutujien kanssa. Meillä on hyvä porukka duunissa ja asiakkaat supereita.

Tästäkin työstä voisi näin täysin ulkopuolisena kuvitella että superkiirettä ei ehkä ole, usein ainakaan. Asiakkaiden kanssa on leppoista ja tavoitteet tai aikataulut kuntoutuksen suhteen eivät ole kelloon tai kalenteriin sidottuja. Siksi varmaan ilo ja hauskuus voi säilyäkin. Plus toki se että itse tervepäisenä on helppo ohjata ja neuvoa näitä jotka vielä kuntoutuvat ja ovat asiakkaan asemassa. Tuleeko siinä koskaan olo ettei ehdi, riitä, pysty tai että väsyy koska mikään ei muutu ja työtä ei kukaan arvosta ?

Voin kertoa että siivoojana tulee, palkkakin on annelista. Työmaalla olemme alimpia.

Psykiatrialla, potilaiden kustannuksella

Erityisryhmien matkapalvelujen välityskeskuksessa töissä. Hauskat työkaverit ja asiakkaat mukavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen työtä mielenterveyskuntoutujien kanssa. Meillä on hyvä porukka duunissa ja asiakkaat supereita.

Tästäkin työstä voisi näin täysin ulkopuolisena kuvitella että superkiirettä ei ehkä ole, usein ainakaan. Asiakkaiden kanssa on leppoista ja tavoitteet tai aikataulut kuntoutuksen suhteen eivät ole kelloon tai kalenteriin sidottuja. Siksi varmaan ilo ja hauskuus voi säilyäkin. Plus toki se että itse tervepäisenä on helppo ohjata ja neuvoa näitä jotka vielä kuntoutuvat ja ovat asiakkaan asemassa. Tuleeko siinä koskaan olo ettei ehdi, riitä, pysty tai että väsyy koska mikään ei muutu ja työtä ei kukaan arvosta ?

Voin kertoa että siivoojana tulee, palkkakin on annelista. Työmaalla olemme alimpia.

Olen eri, mutta ollut aiemmassa työssäni monien mielenterveyspotilaiden kanssa tekemisissä, ja kokemuksesta voin sanoa sen olevan usein todella turhauttavaa. Ja kun ei mene järkipuhe perille, niin ei mene vaikka mitä tekisit... 

Yläkoulun äikänope. Opehuoneessa on hyvä meininki, ja rehtori osaa asiansa. Opetustyö on parasta ja teinit useimmiten hauskoja tyyppejä. Toki työ on myös intensiivistä ja uuvuttavaakin, mutta kelloa ei tarvitse vahdata eikä työn merkityksellisyyttä kyseenalaistaa. 

Rakennus alalla on mukavaa kun muistaa että vit+uilu on välittämistä.

Sairaanhoitaja vanhusten palvelutalossa.

Alaa mollataan ja itsekin olen nähnyt kaoottisia työpaikkoja ja suorastaan myrkyllisiä työyhteisöjä. Nykyinen työpaikkani on kuitenkin helmi joka löytyi keikkalaiseksi heittäytymällä ja vaihtoehtoja samalla tutkiskellen. Huono huumori kukoistaa, viimeksi opetettiin vieraskielisille hoitajalle mitä ovat sananmuunnokset 🤣

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitaja vanhusten palvelutalossa.

Alaa mollataan ja itsekin olen nähnyt kaoottisia työpaikkoja ja suorastaan myrkyllisiä työyhteisöjä. Nykyinen työpaikkani on kuitenkin helmi joka löytyi keikkalaiseksi heittäytymällä ja vaihtoehtoja samalla tutkiskellen. Huono huumori kukoistaa, viimeksi opetettiin vieraskielisille hoitajalle mitä ovat sananmuunnokset 🤣

Varmaan joka alallta löytyy noita hyviä ja huonoja työpaikkoja, ero on vain siinä millä todennäköisyydellä päädyt siihen hyvään työpaikkaan milläkin alalla, muutaman alan töitä tehneenä veikkaisin kyllä vahvasti että IT allalta se "kiva" ja siinä sivussa hyväpalkkainen työpaikka löytyy kaikista varmimmin ja myös helpoiten jos vähänkin on osaamista jostain IT alan asiasta.

Yläkoulussa erkkana. Kivaa työtä ja mukavaa porukkaa. Muutamaa hiekkap*****a lukuunottamatta! 

Vierailija kirjoitti:

ICT-ala! Aloitin hommat 90-luvun puolivälissä, jolloin tämä oli vielä huvipuistoon verrattavissa olevaa hauskan pitoa. Illalla saatettiin jäädä toimistolle lanittamaan ja juomaan kaljaa.

Meininki ei ole enää ihan sama, mutta edelleen varmasti yksi parhaista hommista mitä tuolla on työtovereiden takia. Veikkaisin, että aika harvalla alalla henkilökohtaiset intressit, kognitiiviset kyvyt, huumorintaju ja monet muut asiat kohtaavat likimain joka kollegan kohdalla.

Jotenkin silloin nuorena jaksoi kaikki työpaikan kissanristiäiset ja meilläkin oli n. 50 henkilön työpaikka kaikkiaan (ei IT). Mahduttiin kaikki yhteen bussiin kun tehtiin reissuja. Käytiin toisillamme saunailloissa ja mökeillä, pidettiin pirskeitä ja käytiin yöllä laulamassa synttärisankarin ikkunan alla. Joskus vaksi löytyi syreenipuskasta aamulla fillareineen. Työntekokin oli hauskaa.

Sit firma yhdistettiin isompaan, väki hävisi kuka millekin osastolle ja huvit alkoi hiipua ja ikäkin painaa. Ei enää jaksa. Treffaamme pari kertaa vuodessa vanhalla porukalla mutta iso osa on jo eläkkeellä ja kokoonpano on hiipunut alle kymmeneen. Kaikki on jo isovanhempia.

Raskastakin työtä on kevyttä tehdä, jos on mukava työporukka. Töissä on tärkeää saada nauraa yhdessä. Hyvässä työyhteisössä ei kiusata ketään. Terveydenhuoltoalalla on usein ongelmana huonot esimiehet, jotka tappavat työn ilon, eivätkä huolehdi siitä, että työntekijät saavat pitää ruokataukona. Ei ole ihme, että terveydenhuoltoalalta karkaa suorittavan tason työntekijöitä pois. Toivottavasti löydät vielä kivan työpaikan. Työ on iso osa ihmisen elämää, joten ei ole ihan sama, missä sitä raataa. 

Suuhygienisti, hyvin saa naurua potilaista

Varastolla töissä, hauskaa on. 3000 liksa normi 8-16. Ei vkl töitä.

Olen kirjanpitäjänä isohkossa (mutta en niissä kaikista isoimmissa) suomalaisessa yrityksessä, ei se elämä pelkkää ruusuilla tanssimista ole mutta työyhteisö on hyvä, töitä on ja etenemis- sekä kouluttautumismahdollisuuksia. Toki vaatii itseltä kykyä ja motivaatiota jatkuvaan oppimiseen ja järjestelmien hallintaan ym.

IT/analytiikka julkisella sektorilla

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulun äikänope. Opehuoneessa on hyvä meininki, ja rehtori osaa asiansa. Opetustyö on parasta ja teinit useimmiten hauskoja tyyppejä. Toki työ on myös intensiivistä ja uuvuttavaakin, mutta kelloa ei tarvitse vahdata eikä työn merkityksellisyyttä kyseenalaistaa. 

Olin tulossa kirjoittamaan ihan samaa! Kieltämättä negatiivisiakin tunteita kokee päivittäin, mutta niitä voi purkaa kivojen kollegoiden kanssa. Yläkoulussa on aika rentoa: ei tarvitse vahtia ihan pikkuasioita (kuten jotkut opet tuntuvat alakoulussa tekevän) eikä toisaalta ole lukion suorituspaineita yo-kirjoituksista. Huononeva lukutaito turhauttaa, mutta ainakin tietää tekevänsä tärkeää työtä. Äikkä on vielä tosi monipuolinen aine, materiaalit hyvät ja opetusvelvollisuus kohtuullinen.

Siivousala. Mahtavat työkaverit, ihanat asiakkaat ja ihan paras työnantaja. Naurua riittää, toki myös itkuja, mut aina saa vertaistukea. En vaihtais.