Päälle puhuvat ihmiset. Mikä heitä vaivaa?

Vierailija wrote:

"Enkä tosiaan siis hölötä mitenkään minuuttikaupalla, niin on ärsyttävää etteivät jotkut ihmiset halua keskittyä muidenkin asioihin ja antaa suunvuoroa jollekin toiselle pariksikymmeneksi sekunniksi."

Ethän sä nyt keskustelussa ota puheenvuoroa kahdeksikymmeneksi sekunniksi! Se on pitkä aika vuorovaikutustilanteessa. Ja miten oletat, että tuollaisen paasauksen jälkeen kukaan pystyy vastaamaan sinulle mitään, kun puheenvuorosi aikana syntyneet ajatukset ovat ehtineet jo unohtua, jos et anna tilaa dialogille, jossa toinen voi reagoida puheeseesi.

Mun mielestä keskustelussa pitää olla tilaa myös hieman pitemmän tarinan kertomiselle. Joitain oleellisia ja mielenkiintoisia asioita on pakko sen verran taustoittaa, että muutkin pääsevät kärryille. Tietenkään koko keskustelu ei voi koostua tällaisista, etenkään isommalla porukalla. Mutta kyllä se rajoittaa vuorovaikutusta, jos toinen osapuoli on hätähousu, joka jaksaa kuunnella kaksi lausetta ja hyppää heti seuraavaan asiaan. Tällöin sellaisia aiheita, joissa ei osaa tiivistää pointtiaan kahteen lauseeseen, ei käytännössä voi ottaa esiin ollenkaan.

Syy voi olla myös keskeytettävässä eli peiliin katsomisen paikka aloittajalla. Pitkiä yksinpuheluita seurassa pitävät ovat rasittavia, eikä heillä ole sosiaalisten tilanteiden tajua.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

"Enkä tosiaan siis hölötä mitenkään minuuttikaupalla, niin on ärsyttävää etteivät jotkut ihmiset halua keskittyä muidenkin asioihin ja antaa suunvuoroa jollekin toiselle pariksikymmeneksi sekunniksi."

Ethän sä nyt keskustelussa ota puheenvuoroa kahdeksikymmeneksi sekunniksi! Se on pitkä aika vuorovaikutustilanteessa. Ja miten oletat, että tuollaisen paasauksen jälkeen kukaan pystyy vastaamaan sinulle mitään, kun puheenvuorosi aikana syntyneet ajatukset ovat ehtineet jo unohtua, jos et anna tilaa dialogille, jossa toinen voi reagoida puheeseesi.

Mun mielestä keskustelussa pitää olla tilaa myös hieman pitemmän tarinan kertomiselle. Joitain oleellisia ja mielenkiintoisia asioita on pakko sen verran taustoittaa, että muutkin pääsevät kärryille. Tietenkään koko keskustelu ei voi koostua tällaisista, etenkään isommalla porukalla. Mutta kyllä se rajoittaa vuorovaikutusta, j

Riippuu missä tavataan kaupan käytävällä vai sovitussa illanistujaistilaisuudessa.

Vierailija wrote:

Hitaasti ja tylsiä/itsestäänselviä juttuja puhuvat ovat huomattavasti raskaampia. Miksi pitää viedä niin paljon muiden aikaa niillä tylsillä jorinoilla 😓 Jotain itsensä korostamista? 

Hmm.. itselläni on tuttu jolla aina samat muutamat vuosikausia vanhat puheenaiheet. Kertoo ne samassa "puheenvuorossansa" 3-4 kertaa ainakin, siis saman jutun jonka iosaan jo ulkoa sanatarkasti. Puhuu päälle, keskeyttää lauseen, ei oikeasti edes kuuntele kun on niin kova tarve kaataa taas kaikki trauma niskaani. Aikani kuuntelin ja lohdutin, nyt olen jo pitkään ehdottanut ammattiavun hankkimista ja että minulla ei ole kykyjä auttaa eikä edes voimia ottaa jatkuvasti vastaan samaa traagista elämäntarinaa. Olla ilmainen terapeutti ja minäkuvan kohottaja.

Minun asiat eivät kiinnosta yhtään tai jos kiinnostaa niin sen verran että hänellä on kaikki aina paljon vaikeampaa ja haastavampaa ja vaativampaa, esim työelämässä tai jopa työttömänä.

Vierailija wrote:

No mikä vaivaa ihmistä, joka puhuu päälle jo kesken toisen ENSIMMÄISEN lauseen?

Esim. 

"Kävin tänään lääkärissä, kun mulla on menkkakivut ja......"

Sitten aletaan jo huutaa päälle jotain.

 

Voihan tuohon väliin antaa tilaa. Toinen voi sanoa jotain tyyliin: "ne on kyllä kurjan tuntuiset. Saitko lääkäristä apua?" Ja sitten voit jatkaa. Mua ainakin tökkii, jos toinen ei halua vuorovaikutusta ja reaktioita kertomaansa.

Vähä-älyisten päälle on suotavaa puhua. Tiedostavat nyt vain ovat arvokkaampia.

Pidätkö ap pitkiä yksinpuheita? Niitä ei saa poikki kuin puhumalla päälle tai poistumalla paikalta... ai sori nyt täytyy mennä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

"Enkä tosiaan siis hölötä mitenkään minuuttikaupalla, niin on ärsyttävää etteivät jotkut ihmiset halua keskittyä muidenkin asioihin ja antaa suunvuoroa jollekin toiselle pariksikymmeneksi sekunniksi."

Ethän sä nyt keskustelussa ota puheenvuoroa kahdeksikymmeneksi sekunniksi! Se on pitkä aika vuorovaikutustilanteessa. Ja miten oletat, että tuollaisen paasauksen jälkeen kukaan pystyy vastaamaan sinulle mitään, kun puheenvuorosi aikana syntyneet ajatukset ovat ehtineet jo unohtua, jos et anna tilaa dialogille, jossa toinen voi reagoida puheeseesi.

Mun mielestä keskustelussa pitää olla tilaa myös hieman pitemmän tarinan kertomiselle. Joitain oleellisia ja mielenkiintoisia asioita on pakko sen verran taustoittaa, että muutkin pääsevät kärryille. Tietenkään koko keskustelu ei voi koostua tällaisista, etenkään isommalla porukalla. Mutta kyllä se rajoittaa vuorovaikutusta, j

Totta tuokin, mutta riippuu täysin keskustelun luonteesta. Esim. jos porukassa keskustellaan nopeatempoisesti ja yhtäkkiä yksi keskeyttää flown ja alkaa hitaasti puhuen kertoa jotain pitkää tarinaa, niin ei siihen jaksa siinä tilanteessa keskittyä. 

Vierailija wrote:

Syy voi olla myös keskeytettävässä eli peiliin katsomisen paikka aloittajalla. Pitkiä yksinpuheluita seurassa pitävät ovat rasittavia, eikä heillä ole sosiaalisten tilanteiden tajua.

Noin voi olla. Mutta voisiko silloinkin olla kohtelias ja "kysyä" saisinko puheenvuoron/sanoa tähän väliin ja sitten sanoa mitä sanookaan. Ja totta on sekin että kertakaikkiaan on huonosti käyttäytyviä ihmisiä jotka puhuvat päälle vaikka päällepuhutulla olisi kuinka hyvät sosiaaliset taidot ja pelisilmää. Jotkut jopa tulevat paikalle kun kaksi ihmistä keskustelee keskenään ja noin vain alkaa puhua toiselle kesken sen toisen lauseen ja ignooraa tämän täysin.

 

Mulla on lähipiirissä pari ihmistä jotka puhuu paljon ja ollessamme yhdessä tekemisissä esim. Kahvilla itse en saa heiltä suunvuoroa ollenkaan. Välillä koitan sanoa jotain ni mun kommentti keskeytetään tai he alkaa puida asiaa keskenään. Monta kertaa olen vaan todennut, että antaapa olla. Siksi tapaankin heitä mieluummin erikseen. Silloin jopa itse saan ääneni kuuluviin.

Vierailija wrote:

Olen valitettavasti tuollainen. En osaa itsekään oikein sanoa miksi. On paljon asiaa. 

Sulla mitään asiaa oikeesti ole, turhaa roskaa vaan mussutat. Ole hiljaa ensi kerralla.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mulla oli yks kollega sellainen joskus, irtisanoutui itse mutta toisinaan törmään tyyppiin kun käy vielä keikkahommissa. Tulee sellaiset flashbackit tyypin päällepuhumisesta että kävelen saman tien pois paikalta kun tekee sen taas, ihan sama mitä on kesken niin lähden pois, saman tien. Tuntuu että on viimein alkanut tajuamaan tällä, aiemmin ei tajunnut vaikka selvällä suomen kielellä kollegiaalisesti pyydettiin "voisitko olla puhumatta toisen ihmisen lauseen päälle, kuuntele loppuun". On tyyliltään kovin asiantuntija asiassa kuin asiassa ja ilmaisee itseään järisyttävän julistuksenomaisesti, naurettava tyyppi kaikkien mielestä varmaan mutta työntekijäpula niin sellaisetkin kelpaavat keikalle äärimmäisessä hädässä. 

Sinä taas vaikutat jo tekstisi perusteella niin hitaalta jaarittelijalta että ei sinua välttämättä jaksa kuunnella. 

Oot kyl väärässä sikäli että mä vaan kävelen pois. Mainitsin asian jo aiemmin mutta ilmeisesti olis pitänyt just jaaritella että olis ollut ymmärrettävää sullekin. Sori en tajunnut.

Jotkut vaan pälättää ja pälätttää, jos haluaa jotain sanoa on pakko puhua päälle, olkaa välillä hiljaa 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mulla on aina ollut jotenkin vaikea ottaa suunvuoroa, jos keskustelussa on useampi ihminen. Tämä vuoksi joskus puhun päälle, jos on asia joka täytyy sanoa tai ei voi olla vaan tuppisuuna. Inhoan itsekin tapaani, mutta jotenkin on vain vaikea päästä keskusteluissa oikeaan tempoon. Olen joko liian nopea tai liian hidas mietteissäni ja puheissani. 

Sama. Ei saa muuten suunvuoroa. 

Tämä  etenkin isoissa teams palavereissa. Jos osallistujia on kymmeniä, jää puheenvuoro pitämättä äkkiä jos on liian kiltti ja hidas. Moottoriturvat ottaa puheenvuorot. Täytyy ottaa myös. 

Sitten on allepuhujat. Siis kun yksi on äänessä, allepuhuja alkaa hiljaisemalla äänellä puhumaan viereisen ihmisen kanssa sellaista supatusta. Joskus puhuu jopa jotain shaibaa äänessä olevasta ja kuvittelee, ettei muut sitä kuule.

Kun se asiaan pääseminen kestää iän kaiken ja on jo 10 minuuttia sitten arvannut sen pointin, niin joskus vaan kyllästyy siihen jaaritteluun. Savolaisen perimän omaavana totesin, että hämäläisten kanssa ei hermo riitä keskustella, kun se selostus kestää ja kestää. 

Yleensä ottaen keskustelussa puhutaan välillä myös vähän toisen päälle tai ollaan esim. samaa mieltä ääneen. Jos se ahdistaa noin paljon, niin sitten on parempi jäädä kotiin puhumaan itsekseen.

Mutta m uslim it puhuu kaikki yhtäaikaa. Vaikka niitä olisi kymmenen. Ei pysty kuuntelemaan ollenkaan 😵‍💫 Miksi?

Jos itse on kohtelias ja odottaa esim. vuoroaan etc. joutuu satavarmasti myös päällepuhujan uhriksi. Käytöstapoja ei vain enää ole kuin harvoilla. Kun kaikki puhuvat toistensa päälle, ei esimerkiksi työpaikalla aiheena oleva asia etene, koska kukaan ei loppupeleissä kuule eikä tiedä mitä joku toinen on sanonut.

Vierailija wrote:

No mikä vaivaa ihmistä, joka puhuu päälle jo kesken toisen ENSIMMÄISEN lauseen?

Esim. 

"Kävin tänään lääkärissä, kun mulla on menkkakivut ja......"

Sitten aletaan jo huutaa päälle jotain.

Mulla on tällainen anoppi. Han alkaa innoissaan vouhkata että "voi kuule meillä oli kerran osastolla sellainen nainen jolla oli niin kovat kivut että..."ja selittää pitkän jutun ja mitä hän oli tehnyt ja sanonut. Joskus sanon tämän vouhkauksen jälkeen ettän "minulla jäi se juttu kesken niin siinä tapahtui niin..."

Kaikki jutut on hirveää vouhotusta ja muiden asioihin puuttumiseta mitä kenenkin pitäisi tehdä ja sanoa. Eikö kulu hirveästi energiaa kun vatvoo ja vouhkaa muiden asioita miten niiden pitäisi mennä ja kuka teki mitäkin väärin ja kenellä oli väärän värinen. Vouhkataan ja neuvotaan vaikka neuvot olisivat ihan imbesillejä. Ihan mitä tahansa aloittaa sanomaan niin hirveä neuvominen ja ratkaiseminen alkaa.

Joskus kerron jonkin tilanteen, esim. lapsien terveydenhoidossa joka etenee terveydenhoidossa ihan normaalisti eikä ole mitään ongelmaa tai ratkaistavaa. Sitä ei kuunnella loppuun vaan alkaa vouhkaaminen miten minun pitää sanoa niille näin ja näin ja tulee pitkä monologi mitä minun pitäisi sanoa. Pitäisikö minun kirjoittaa se monologi ylös ja toistaa se? Nykyään teen niin että keskeytän tämän monologin alkuunsa ja jatkan juttua ja kerron miten asia on jo ratkaistu.

Näitä ratkaisuja annetaan myös menneisiin vanhoihon jo ratkaistuihin asioihin. "Oletko ajatellut että olisit tehnyt niin ja näin ja sanonut näin ja noin" ja tätäkin jauhetaan pitkään mitä olisi pitänyt sanoa ja tehdä. "eikö olisi voinut tehdä näin..."

Vierailija wrote:

"Enkä tosiaan siis hölötä mitenkään minuuttikaupalla, niin on ärsyttävää etteivät jotkut ihmiset halua keskittyä muidenkin asioihin ja antaa suunvuoroa jollekin toiselle pariksikymmeneksi sekunniksi."

Ethän sä nyt keskustelussa ota puheenvuoroa kahdeksikymmeneksi sekunniksi! Se on pitkä aika vuorovaikutustilanteessa. Ja miten oletat, että tuollaisen paasauksen jälkeen kukaan pystyy vastaamaan sinulle mitään, kun puheenvuorosi aikana syntyneet ajatukset ovat ehtineet jo unohtua, jos et anna tilaa dialogille, jossa toinen voi reagoida puheeseesi.

Heitin tuon parinkymmentä sekuntia nyt vain hatusta esimerkiksi. Jos porukalla puheenaihe kääntyy esim. lemmikkien kommelluksiin ja muut ovat kukin minuutteja selittäneet omien karvaturriensa selkkauksista, tuntuu hieman omituiselta että minun lyhyttä tarinaani ei viitsitä kuunnella neljää sanaa pidempään. Tietenkin rupattelutilanteissa puheenaiheet ja toisten jutut ovat usein sellaisia, etteivät ne oikeasti kiinnostaisi, mutta kohtelias ihminen ei täräytä tätä toisen kasvoille varsinkin jos hän juttujaan kuitenkin kuunnellaan.