Miten sovitte arkisista asioista parisuhteessa?
Miten sovitte arkisista hoidettavista asioista ja aikatauluista parisuhteessa?
Kumppanini kokee ärsyttäväksi, että haluan keskustella. Onko siis minussa vikaa, kun haluisin esim. 5 minuuttia puhua ja käydä asiat läpi?
Jos yritän keskustella, niin kumppanini ärsyyntyy. Koko sen ajan kun yritän keskustella kumppani pyörittelee silmiä, huokailee ja osoittaa halveksunnan merkkejä. Hän saattaa kirjaimellisesti mennä ulko-ovelle kesken keskustelun ja seisoa toinen jalka oven välissä. Tästä itse ärsyynnyn. Tuntuu, että joudun koko ajan taistella, että saisin hetken hänet kuulolle ja edes jonkin yksinkertaisen asian selvitettyä. Kumppanini saattaa myös häipyä ovet paukkuen kesken keskustelun, lyödä luurin korvaan tai näyttää keskisormea. Olen niin väsynyt kun tuntuu, että yrittäisin kiukuttelevan lapsen kanssa puhua kuin aikuiset.
Jos sitten asioita ei käydä läpi, niin siitäkin tulee riitaa, kun toinen on olettanut jotakin ja toinen toista.
Ilmapiiri on tulehtunut ja koko ihminen on alkanut tuntua vastenmieliselle. Olen vihainen ja loukkaantunut. Kaikki metatyö eli arjen suunnittelu jää yleensä minulle, ja lisäksi kuuntelen vielä haukut siitä. Epäilen vaan, että jos eroaisimme, niin kumppanini ei löytäisi sellaista parisuhdetta missä kaikki asiat soljuvat eteenpäin ilman, että mistään keskustellaan.
Miten itse voisin toimia kun toinen ei halua keskustella?
Kommentit (52)
Ymmärrän ap.ta tosi hyvin! Mun mies samanlainen!
Välillä ok, mutta suurimmaksi osaksi juuri tuota lapsellista vääntöä?
Voi lähteä pois kesken puheeni ym
Hänellä ollut kammottavan kylmät tunteettomat vanhemmat, epäilen että sieltä löytyy syy.
Aivan järkyttävää käytöstä :(
Huvittaa nämä vastaukset joissa kerrotaan että jompikumpi käy kaupassa ja ruuan valmistukseen menee vain 30 min niin ei tartte keskustella jne.
siis kait teillä nyt ainakin sen verran keskustellaan että menen kauppaan. Vai katoatte vaan ja pahimmillaan törmäätte molemmat kaupassa että oho ootko sinäkin ostamassa sitä samaa kauppalistaa kuin minäkin.
meillä ainakin ruuanlaitosta joutuu keskustelemaan että mihin aikaan tänään porukka kotona. Jollakin saattaa olla tavallista lyhyempi päivä koulussa ja toinen taas menee kaupungille kaverin kanssa koulun jälkeen jne. Toki ruuan voi laittaa aina samaan aikaankin jos ei ole väliä onko ruokailijat silloin kotona.
Ei kuulosta normaalilta tuo ettei kykene keskustelemaan. Vastustaako aloittajan mies muutenkin sääntöjen noudattamista ja auktoriteetteja?
Vierailija wrote:
Huvittaa nämä vastaukset joissa kerrotaan että jompikumpi käy kaupassa ja ruuan valmistukseen menee vain 30 min niin ei tartte keskustella jne.
siis kait teillä nyt ainakin sen verran keskustellaan että menen kauppaan. Vai katoatte vaan ja pahimmillaan törmäätte molemmat kaupassa että oho ootko sinäkin ostamassa sitä samaa kauppalistaa kuin minäkin.
meillä ainakin ruuanlaitosta joutuu keskustelemaan että mihin aikaan tänään porukka kotona. Jollakin saattaa olla tavallista lyhyempi päivä koulussa ja toinen taas menee kaupungille kaverin kanssa koulun jälkeen jne. Toki ruuan voi laittaa aina samaan aikaankin jos ei ole väliä onko ruokailijat silloin kotona.
Minä en ainakaan koe sitä mitenkään erityiseksi keskusteluksi että toiselle meneväni kauppaan tai kun kysyn käytkö kaupassa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Huvittaa nämä vastaukset joissa kerrotaan että jompikumpi käy kaupassa ja ruuan valmistukseen menee vain 30 min niin ei tartte keskustella jne.
siis kait teillä nyt ainakin sen verran keskustellaan että menen kauppaan. Vai katoatte vaan ja pahimmillaan törmäätte molemmat kaupassa että oho ootko sinäkin ostamassa sitä samaa kauppalistaa kuin minäkin.
meillä ainakin ruuanlaitosta joutuu keskustelemaan että mihin aikaan tänään porukka kotona. Jollakin saattaa olla tavallista lyhyempi päivä koulussa ja toinen taas menee kaupungille kaverin kanssa koulun jälkeen jne. Toki ruuan voi laittaa aina samaan aikaankin jos ei ole väliä onko ruokailijat silloin kotona.
Minä en ainakaan koe sitä mitenkään erityiseksi keskusteluksi että toiselle meneväni kauppaan tai kun kysyn käytkö kaupassa.
No eikö se apn mies ärsyyntynyt juuri kaikesta tällaisesta aikatauluttamisesta. Ainakin siis jos hänen pitäisi mennä käymään kaupassa?
Ihan hirveästi tuossa ei ole edes aikatauluttamista jos toinen vastaa että ei niin käyn itse. Ongelma varmaan olisi jos toinen ei koskaan kävisi kaupassa mutta ei ainakaan meillä siitä ole tarvetta keskustella.
Miehesi halveksuu sinua syvästi. Eroa.
Oletkohan mun exän kanssa yhdessä?
Me keskustelemme oikeastaan päivittäin kun molemmat teemme vuorotyötä. Vuorojen ja vapaiden pohjalta rakentuu kaupassa käymiset ja muutkin kotityöt sekä toisaalta vapaa-ajan ohjelma. Toisaalta me puhumme koko ajan kaikesta muutoinkin joten ongelmaa ei ole. En voisi kuvitella edes eläväni parisuhteessa tuollaisen kanssa kuin ap:n kumppani.
Tyypillistä tuollaisille:
-mitä minä muka sanoin? (heittää vastuun toiselle, piilov-ttuilee, heittäytyy tietämättömäksi)
-sinä sen sanoit, en minä (vaikka itse vihjailee jotain ja sinä kysyit, tätäkö tarkoitit?)
-vihjailee siitä, mitä itse ei saa mutta vähät välittää toisen toiveista!
_ei kuuntele kun puhun, kerron jotain, ei kommentoi vaan puhuu omista asioistaan
mutta kun hän kertoo jotain ja jos minä joskus en keskity kuuntelemaan, saan kuulla olevani itsekäs!
ottaa mutta ei anna!
Mun miehestä on tullut hirviö :(
Ohis, tämä keskustelu kuulostaa absurdilta omaan korvaan. Kahden teinin äiti, mies ja minä asiantuntijatehtävissä, asumme omakotitalossa.
Mies huolehtii oman aikatsulun mukaan pensasaidan leikkaamisesta. En edes huomaa, jos se jää joku vuosi leikkaamatta. Pihatyövälineet säilytetään kesät talvet varastossa, josta ne otetaan tarvittaessa esiin.
Kauppalista WhatsApissa ja sitä päivittää kaikki perheenjäsenet. Ruokalistan teen viikoksi kerrallaan ja minä tai puoliso käy kaupassa kerran viikossa oma-aloitteisesti. Arkipäivien ruuat olen suunnitellut niin, että ruuan saa tehtyä 30 minuutissa tai se on edelliseltä päivältä lämmitettävä ruoka.
Tällainen rutiini on hioutunut ja en ajallisesti panosta tämän enempää arjen pyörittämiseen.
Se imuroi kuka kerkiää, pyykit, ruokalistan teko ja kauppa viikonloppuisin.
Keskellä työpäivää olevat teinien menot ovat ainoa asia, joka pitää tarkistaa molempien kalenterista eli kumpi on kuskina.
Joulu, vappu, juhannus ja lomareissut suunnitellaan ja keskustellaan, mutta arjen rutiinit ei vaadi mitään sellaista.