Työkaverin luotto itseen on nollassa

Vierailija wrote:

Meillä oli samanlainen työntekijä. Yritettiin kannustaa, ohjata ja neuvoa mutta kuuntelu ja oppiminen oli heikkoa vaikka annoimme aikaa keskittyä ihan perusasioihin. Mielialat heitteli ja virheitä tuli siihen malliin että työsuhde oli pakko päättää koeajan puitteissa. 

 

Tietyllä tasolla yksi työntekijän tärkein ominaisuus on ottaa vastuuta proaktiivisesti omasta oppimisesta, työn etenemisestä ja kehityksestä ylipäätään. Heikkouksia saa olla, mutta pitää sitten itse yrittää esimiehen ja työyhteisön kanssa pohtia ratkaisuja ja korjausehdotuksia joilla tilannetta voidaan edes teoriassa muuttaa parempaan suuntaan. Empatiaa pitää löytyä, mutta viimekädessä sen työn jota on palkattu tekemään pitää sujua odotetulla tavalla. Muuten koko työyhteisö kärsii yhden vajaasta työpanoksesta johon ei ole edes näköpiirissä parannusta. 

Meillä on ollut ihan vastaava tilanne. Tapahtuneesta on hankala puhua niille, jotka eivät ole tavanneet tällaista työntekijää. Kuulijat alkavat helposti mieltää, että kyseessä on jokin vahvimman laki, tai puhua syyttävästi kapitalismin koneistosta, yli-ihmisvaatimuksista, epäinhimillisyydestä yms. tai että meillä ei muka suvaita erilaisuutta. Eli lähtökohtaisesti kuulijat mieltävät, että kyseessä oli viattoman ajojahti. Kuitenkin oikeasti kyseeessä oli potilasturvallisuuden suojeleminen. Työntekijä tuli ja meni miten sattui, purki muihin huonoa oloaan, kyseli samoja asioita mutta ei koskaan merkinnyt niitä itselleen muistiin tai halunnut itse sisäistää niitä, mikä sitten johti esimerkiksi siihen että lääkkeet jaettiin väärin.

Kaikille on jokin paikka, johon parhaiten sopii, ja ap:n työkaveri on nyt ajautunut sellaiseen paikkaan, johon ei sovi. Ratkaisuna on paikan vaihtaminen. On kokeiltu jo perehdyttäminen ja tuki, ja silti hän ei pärjää. Eli ei henkilönä sovi tuohon työtehtävään. Olisi todella epäreilua pitää hänet samalla tittelillä kuin muutkin, vaikka ei ole vieläkään oppinut tittelin työtehtäviä, vaikka jokainen yhteisössä on jo kaikkensa antanut auttamiseen.

Ymmärrän ap:n tuskan. Meidän tiimiin siirtyi työntekijä, jolla ei ollut minkäänlaista luottamusta omaan tekemiseen. Ei uskaltanut kokeilla mitään itse ja kaikki yksinkertaisetkin työtehtävät vaati tehdä toisen valvonnassa vielä vuodenkin jälkeen. Vetosi aina siihen, että on uusi työntekijä. Siis vuoden työskentelynkin jälkeen! Ja kysymys ei ollut olemattomasta perehdytyksestä, vaan työntekijästäm joka tarvitsi jokaisen "enterin painallukseen" toisen työntekijän tukea. 

Juuri kun hän alkoi jotain oppia, niin kyllästyi ja siirtyi toiseen tiimiin. Tässä tiimissä ei ollutkaan yhtä pitkäpinnaista perehdyttäjää, ja tämä työntekijä oli pian ilmiriidoissa koko tiimin kanssa, koska ei kokenut saavansa tukea ja apua ja muut pitivät häntä tyhmänä. 

Hankala case. Omasta mielestäni oli todella raskasta tehdä omien töiden lisäksi toisenkin tukena töitä koko ajan.

Eihän tuo ihminen ole työkykyinen jos on siinä pisteessä että mikään ei onnistu ja "tärisee ja haukkoo henkeään" työhuoneessaan. Hänelle jokainen työpäivä on painajainen, kuulostaa ihan kamalalta. Tarvitsee lääkärin apua ja nopeasti. 

Mä oon varmaan tommonen, vähäsen ainakin. Paljon kuormaa yksityiselämässä, kuolemaa ja läheisten "kaatumista mun niskaan". Sitten uudessa työssä hieman liian haastava ja iso projekti johon ei saa kunnolla apurmja tai tukea. Vielä niin, että alunperin työpaikkaa hakiessa käsitin, että asiantuntijatason tehtävässä ei laiteta uudelle todella isoa kehitysprojektia vedettäväksi, koska yleensä on päällikkötittelin kokoisia tämmöiset. Lopputulos on se, että homma ei edisty kuten pitäisi, oma-aloitteisuuteni sakkaa ja normaali työn tekeminen kuormittaa, ihmisten kohtaaminen ja kaikenlaisten valitusten vastaanottaminen on ekstraraskasta koska työn ulkopuolella elämä on kiin järkyttävän raskasta. Pystyisin helposti rutiinitehtäviin jossa ei tarvita luovuutta tai sosiaalisuutta, kuten olen aiemmin aina pystynyt. On kamalaa huomata, että ei pysty eikä motivoida enää samoin kuin ennen. Sen tekee ympäröivä elämä: kun muut asiat on kunnossa, jaksaa töissäkin venyä ja olla superaktiivinen ja aikaansaava. Nyt on päivästä toiseen sinnittelyä.

Vierailija wrote:

 

Säälintunne ei auta ap:n työkaveria eteenpäin, eikä sen mehustelu, että työkaverilla on varmaan väkivaltainen puoliso, kun ei saa kynää valittua. Voi olla näin, mutta kyllä työtehtävät pitää silti tulla tehdyksi. Haluatko itse vaikka hammaslääkärin, joka ei saa poraamaansa kuoppaa paikattua loppuun, koska "ei pysty tekemään päätöstä" paikka-aineen määrästä? Tai haluatko odotella jotakin sinulle tärkeää päätöstä kuukausikaupalla, koska virkamiehen "itseluottamus on niin heikko", ettei hän saa käytyä tietojasi läpi normaaliajassa ja tehtyä sinulle sitä päätöstä? Tehoton, työkyvytön työntekijä voi olla asiakkaan elämälle aivan merkittävä haitta. Monen toimistoalan loppukäyttäjä on jossakin toimiston ulkopuolisessa todellisuudessa, ja tälle voi aiheutua jopa vaara, jos paperit pyörivät liian hitaasti ja niissä on virheitä.

Vaikka kuinka olisi itselläkin traumatausta, niin ratkaisu ei ole tehottoma

Aamen ja sanon tämän itse vakavasti traumatisoituneena henkilönä, joka on tehnyt helv^tisti töitä itsensä kanssa, jotta kykenen normaaliin työelämään. Lisäksi selkeästi rekrytoinnissa on tapahtunut virhe.

Olin itse aikoinaan töissä vajaan vuoden sijaisena. Työ oli kirjaimellisesti itsenäistä toimistotyötä, jossa esimiestä näkee ehkä kerran viikossa, koska hänellä on toimipiste toisessa rakennuksessa ja muut työntekijät ovat kokonaan ihan toisissa tiloissa. Kun aikaa kului, sain kehuja siitä, että itse asiassa olenkin toimistolla, enkä ole karannut sieltä minnekään, kuten edelliset työntekijät - jotka oli KAIKKI palkattu sinne sillä ajatuksella, että haemme ihmisläheistä ja sosiaalista henkilöä hommaan.

Ei yksin puurrettavaan hommaan voi hakea ihmistä, joka tarvitsee sosiaalisia kontakteja työpäiväänsä. Se työntekijähän alkaa voida pahoin ja vetää lonkkaa päästäkseen tilanteesta pois. Sellainen homma annetaan minun tyyliselle introverttinörtille, joka on onnellisimmillaan saadessaan tehdä töitä itsenäisesti ja hiljaisuudessa.

Ei ole tottunut lukemaan ohjeita ja selvittämään asioita itsenäisesti. Ihan siitä kyse.

Vierailija wrote:

Ymmärrän ap:n tuskan. Meidän tiimiin siirtyi työntekijä, jolla ei ollut minkäänlaista luottamusta omaan tekemiseen. Ei uskaltanut kokeilla mitään itse ja kaikki yksinkertaisetkin työtehtävät vaati tehdä toisen valvonnassa vielä vuodenkin jälkeen. Vetosi aina siihen, että on uusi työntekijä. Siis vuoden työskentelynkin jälkeen! Ja kysymys ei ollut olemattomasta perehdytyksestä, vaan työntekijästäm joka tarvitsi jokaisen "enterin painallukseen" toisen työntekijän tukea. 

Juuri kun hän alkoi jotain oppia, niin kyllästyi ja siirtyi toiseen tiimiin. Tässä tiimissä ei ollutkaan yhtä pitkäpinnaista perehdyttäjää, ja tämä työntekijä oli pian ilmiriidoissa koko tiimin kanssa, koska ei kokenut saavansa tukea ja apua ja muut pitivät häntä tyhmänä. 

Hankala case. Omasta mielestäni oli todella raskasta tehdä omien töiden lisäksi toisenkin tukena töitä koko ajan.

Joskus pomo voi ottaa tuollaisia suosikikseen. Oikein ihanaa kun kyselee muilta. Sitten voi vakinaistaa tai jopa ylentää, vaikka muita neuvovaksi.

Arvaahan sen, ettei ennen itse kyselemään tottunut edelleenkään töitä erityisen hyvin osaa. Voi sitten vastuuttaa tiimiläisiään selvittämään asiat itse. Jotkut tiimiläiset vielä ovat onnessaan. 

Toiseen tiimiin palkannut voi olla mennyt lankaan. Vaikutti juuri jotenkin niin sopivalta ja täydellisyyden tavoittelijalta puheissaan. Ja oikein oli joutunut itsenäisesti miettimään jotain asioita aiemmassa työssään. Edellisen tehtävän vaativuuden korostamiseen tuollaiset muilta kyselleet kyllä pystyvät. Tiedostavat aina haasteen, kun aivosolu joutuu liikahtamaan, vaikka vain ennen toiselta kysymistä, ja onnistuvat puheissa korostamaan itsenäistä rooliaan.

Aiemmassa työssäni eräs kyselemään tottunut oli vaihtamassa työpaikkaa. Ennen työn saamista suunnitteli ääneen aiemmalla työpaikalla, että seuraavassa työssä häntä perehdytetään esim. 60 % työajasta. Oli valmistunut kyseiselle alalle, mutta totta kai uudesta työntekijästä huolehdittaisiin. Tuskin kertoi käsityksestään työhaastattelussa, sai paikan.

Ei tuossa tilanteessa varmaan auta kuin viedä sitä viestiä esihenkilölle ja muut työntekijät voi antaa kannustavaa, rohkaisevaa ja positiivista palautetta.

Työnantajan tehtävä on arvioida henkilön soveltuvuus työhön ja toimia sen mukaan, se ei ole eikä kuulukaan olla työkavereiden vastuulla. 

Mun luotto itseeni on miljardi sata tuhatta miljoonaa. Ikinä et saa minun erityäin vahvaa ja hyvää itsetuntoa murennettua niin, että lähtisin jonnekin sinun toivomaasi työpaikkaan töihin. Myöskään mitkään savustamiset ja maton jalkojen alta vetämiset ei toimi minuun millään tavalla.

Te olette näitä maton jalkojen alta vetämisiä, savustamisia työpaikoilta jne harjoittaneet jo niin montakymmentä vuotta, että tiedän ja arvaan jo kaiken ennalta enkä mene lankaan. Turha enää k’settaa minua. Ei onnistu.

Meillä oli töissä sama tilanne aikanaan. Uusi työntekijä oli epävarma ja hermoili, joten häntä sitten tuettiin. Mutta se johti siihen, että hän vaistomaisesti alkoi olettaa että näin jatkuu ikuisesti. Lopulta oli pakko viheltää peli poikki ja sanoa että ei, sinun on nyt pakko pärjätä itse eikä aina voi joku olla antamassa backupia. Siihen se korttitalo sitten romahti kun ei se selvinnyt, ei pärjännyt. Ihmettelen miten oli saanut tutkintonsa tehtyä niin hyvin arvosanoin, kun töistä ei tullut mitään.

Meillä nämä alussa epävarmat on parhaimpia työntekijöitä nykyään. Se, että joku on ollut talossa jo kauan, ei liity nykyisen työtehtävän osaamiseen. Jos ei ole tehnyt uusia työtehtäviään aiemmin, vaikka on ollut talossa jo useamman vuoden, on hän uusi niissä uusissa tehtävissä ja niihin tehtäviin perehtymiseen menee aikaa. Meillä ty.hmät taivasteli sitä kuinka joku ei osaa jotakin, vaikka oli ollut talossa 2 vuotta. Oli ollut aivan eri tehtävissä. Mutta näin näillä ikävillä henkilöillä on heti taipumus mustamaalata. Tosi tympeitä tyyppejä.

Noh, voi olla niinkin, että joku teidän työyhteisössä on nyt saanut ton henkilön epäilemään itseään. Itselläni oli itsetunto tosi hyvä alussa, olin innokas ja halukas oppimaan uutta. Tein ahkerasti töitä, mutta jatkuvan arvostuksen puutteen vuoksi itsetuntoni valui nolliin. Minulla oli vähän eri tausta, kuin monella muulla työntekijällä. Aloitin tiimissä, jonka yhden jäsenen piti perehdyttää minua, mutta lopulta perehdyttäjäni oli aivan toisesta tiimistä. Myöhemmin aloitti uusia työntekijöitä ja heidän vastaanottonsa oli aina hirveän positiivinen, aivan erilainen kuin minun, ja oletan, koska heitä pidettiin pätevämpänä (koska tausta oli sama). Alusta asti suhtautuminen minuun oli hirmu nihkeää tuossa tiimissä. Sain myös hienovaraista vittuilua esimerkiksi koulutustaustastani. En saanut vastuuta vaan tein vain hanttihommia ja tehtäviä, joita muut eivät olleet saaneet tehtyä tai tehtäviin liittyi riskejä esim. mahdollisia valituksia jälkikäteen. Olin lopulta aivan rauniona, lamaannuin ja tuli olo, että minut halutaan savustaa ulos tai odotetaan, että luovutan. Kuulostaa, että tuo ap:n työpaikka on samanlainen ja siellä on liuta hyeenoja kyttäämässä ja odottamassa millon luovuttaa.

Vierailija wrote:

Noh, voi olla niinkin, että joku teidän työyhteisössä on nyt saanut ton henkilön epäilemään itseään. Itselläni oli itsetunto tosi hyvä alussa, olin innokas ja halukas oppimaan uutta. Tein ahkerasti töitä, mutta jatkuvan arvostuksen puutteen vuoksi itsetuntoni valui nolliin. Minulla oli vähän eri tausta, kuin monella muulla työntekijällä. Aloitin tiimissä, jonka yhden jäsenen piti perehdyttää minua, mutta lopulta perehdyttäjäni oli aivan toisesta tiimistä. Myöhemmin aloitti uusia työntekijöitä ja heidän vastaanottonsa oli aina hirveän positiivinen, aivan erilainen kuin minun, ja oletan, koska heitä pidettiin pätevämpänä (koska tausta oli sama). Alusta asti suhtautuminen minuun oli hirmu nihkeää tuossa tiimissä. Sain myös hienovaraista vittuilua esimerkiksi koulutustaustastani. En saanut vastuuta vaan tein vain hanttihommia ja tehtäviä, joita muut eivät olleet saaneet tehtyä tai tehtäviin liittyi riskejä esim. mahdollisia valituksia jäl

Tähän vielä lisäksi se, että esimieheni vaihtui pariin kertaan ja ensimmäistä esimiestä seuraavat omasivat saman asenteen, kuin nuo tiimiläiset, eli "et ole tarpeeksi pätevä, koska sinulla ei ole sitä ja tota kokemusta siellä ja täällä". Olin vain todella hämmentynyt, koska tein kuitenkin kaikki tehtävät mitä käskettiin ja epäilenpä, että tein enemmänkin, kuin moni muu. Tuli olo, että pitäisi varmaan vain istuskella päivät pitkät ja päivitellä, kuinka "olen niin hieno ja kokenut, ja pätevä. Palkkakin on liian alhainen minulle tällaiselle hienolle ihmiselle". Väliin vastustaa työnantajan asettamia tehtäviä ja "nostaa kissoja pöydälle" asioista, jotka on itsestäänselvyyksiä ja joille ei nyt vain voi mitään. Tyyliin: "miksi meillä ei ole täällä enemmän töissä päteviä lääkäreitä", vaikka kaikki tietää millanen lääkäritilanne nyt on.

Kuulostaa, että tuo Ap:n työntekijä on saanut koko ajan kulle tekevänsä väärin. Kyselee ja varmistelee sitten jatkuvasti. Eihän sillä kenellekään ole oikeasti merkitystä kuinka monta kynää ottaa, mutta todennäköisesti on saanut kuulla siitäkin, kun on niitä kyniä ottanut "väärn määrän". Jonku "asiantuntijan" mielestä on ottanut liikaa ja toisen "asiantuntijan" mielestä liian vähän. Tuo työntekijä kuitenkin haluaa tehdä asiat oikein, mutta teiltä puuttuu ohjeet, jolloin kuka tahansa "asiantuntija" pääsee neuvomaan mitä haluaa.

Vierailija wrote:

Kuulostaa, että tuo Ap:n työntekijä on saanut koko ajan kulle tekevänsä väärin. Kyselee ja varmistelee sitten jatkuvasti. Eihän sillä kenellekään ole oikeasti merkitystä kuinka monta kynää ottaa, mutta todennäköisesti on saanut kuulla siitäkin, kun on niitä kyniä ottanut "väärn määrän". Jonku "asiantuntijan" mielestä on ottanut liikaa ja toisen "asiantuntijan" mielestä liian vähän. Tuo työntekijä kuitenkin haluaa tehdä asiat oikein, mutta teiltä puuttuu ohjeet, jolloin kuka tahansa "asiantuntija" pääsee neuvomaan mitä haluaa.

Tämä! Aphan kirjoitti, että ohjeita ei ole. Jos ei saa kysyäkään, miten kukaan pystyy tietämään, mitä pitäisi tehdä?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kuulostaa, että tuo Ap:n työntekijä on saanut koko ajan kulle tekevänsä väärin. Kyselee ja varmistelee sitten jatkuvasti. Eihän sillä kenellekään ole oikeasti merkitystä kuinka monta kynää ottaa, mutta todennäköisesti on saanut kuulla siitäkin, kun on niitä kyniä ottanut "väärn määrän". Jonku "asiantuntijan" mielestä on ottanut liikaa ja toisen "asiantuntijan" mielestä liian vähän. Tuo työntekijä kuitenkin haluaa tehdä asiat oikein, mutta teiltä puuttuu ohjeet, jolloin kuka tahansa "asiantuntija" pääsee neuvomaan mitä haluaa.

Tämä! Aphan kirjoitti, että ohjeita ei ole. Jos ei saa kysyäkään, miten kukaan pystyy tietämään, mitä pitäisi tehdä?

Meillä on paljon töitä, joissa jokaista narahdusta ei voi ohjeistaa etukäteen, vaan ohjeistukset ja tavoitteet ovat ylätasolla ja itse pitää löytää keinot niihin pääsemiseen. Sitä kutsutaan asiantuntijuudeksi. Otan esimerkiksi oman työni; olen data-analyytikko ja usein saan tehtävänannoksi vain jonkun kysymyksen tyyliin "Olemme tehneet asiat X ja Y. Kumpi näistä oli vaikuttavampi?" Sen jälkeen minä ihan itse mietin, miten tätä asiaa voisi mitata, mistä ja miten kerään datan, miten visualisoin sen ja miten viestin lopputuloksen (rakennanko PowerPointin, Word-raportin, sivun intraan vai jotain muuta). Ei minun työhöni voi kirjoittaa yksityiskohtaista ohjetta tyyliin "kerää data tietokannasta X käyttäen SQL-kielen skriptiä Y. Kun data on kerätty, tarkasta siitä asiat Y,Z ja K käyttämällä skriptiä T" jne. 

Jos asiantuntijatyötä tekevä ei pysty itse päättelemään asioita ja tekemään niitä itsenäisesti, on silloin väärässä työssä. Kannattaa silloin soittaa vaikkapa paikalliselle Heselle ja kysyä paikkaa sieltä. On taatusti yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten homma tehdään ja voi suorittaa kuin robotti. Asiantuntijatyöt eivät ole robottitöitä!