Lue keskustelun säännöt.
Työkaverin luotto itseen on nollassa
20.10.2023 |
Mitä voi tehdä tilanteessa, jossa työkaveri (korkeasti koulutettu, vaativa työ) ei yhtään luota itseensä ja kyselee, kyselee ja kyselee kaikilta. Työkavereilta, esihenkilöltä, muilta tutuilta. Ei saa töitä tehdyksi, kun ei luota osaamisensa. Itse sanoo itseluottamuksensa olevan nollassa. Välillä mietin, että onko hänellä sitä osaamistakaan.
Pomo on aiemmin käyttänyt paljon aikaa tukemiseen, mutta nyt laittanut rajat kyselylle, eli ei voi joka asiaa kysellä, vaan pitää itse hoitaa asia. Työkaveri nyt kirjaimellisesti paniikissa.
Kysely ei koske vain vaikeita tai edes keskivaikeita työtilanteita, vaan ihan turhanpäiväisiäkin asioita, siis aivan sivuseikkoja. Asioita, joista kuka tahansa TET-harjoittelujakin selviäisi ilman toistuvaa varmistelua.
Mitä tässä voi tehdä? Alkaa kaikki olla jo ihan loppu.
Kommentit (58)
Kysy työkaverilta mitä hänelle oikeasti kuuluu. Ammatillisen itsetunnon puuttuminen voi johtua esim. työuupumulsesta. Itsellä kokemusta vähän vastaavasta, luotto omaan työhön ja osaamiseen meni. Vasta burnoutin ja keskivaikean masennuksen diagnoosin jälkeen työkaveritkin sanoivat että ymmärtävät nyt miksi käyttäydyin niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Kysy työkaverilta mitä hänelle oikeasti kuuluu. Ammatillisen itsetunnon puuttuminen voi johtua esim. työuupumulsesta. Itsellä kokemusta vähän vastaavasta, luotto omaan työhön ja osaamiseen meni. Vasta burnoutin ja keskivaikean masennuksen diagnoosin jälkeen työkaveritkin sanoivat että ymmärtävät nyt miksi käyttäydyin niin.
Työkaveri on kertonut, että lopetti aiemmassa työssään burnoutin ja masennuksen vuoksi. Nyt siis kokee noita samoja oireita ja saa paniikkikohtauksia. On nyt varmaankin jäämässä sairauslomalle. Lisäksi aiempi koulu- ja työpaikkamiusaaminen kuulemma laskee itsetuntoa. Tekee töitä ehkä 10 % siitä, mitä muut tekevät, koska käyttää niin paljon aikaa suunnitteluun ja varmisteluun. Nyt siis pomo sanonut, että töitä pitää jakaa hänelle tasaisemmin, että ei käy se, että hän hoitaa yhden asian siinä ajassa kuin muut 10.
Ap
Sopikaa, että joku aina nopeasti tarkistaa hänen työnsä kun se on tehty. Eli ei haittaa jos tulee virhe, se korjataan sitten lopuksi. Kun huomaa, ettei virheitä tullutkaan/osasi tehdä omat ratkaisut, itseluottamus kasvaa. Pikkuhiljaa.
Jos se ei ole itsetunto. Hän ei vain tiedä tai muista mitä pitää tehdä. Onko ala vaikea tai kuormittava. Onko hän uusi alalla. Onko liikaa tehtävää tai kaipaa toista työpisteelle. Onko paperille laittaa ohjeita, tulosteena. Onko ohjekirjaa, hakuopasta. Onko tietokoneella tietoja.
Vierailija wrote:
Jos se ei ole itsetunto. Hän ei vain tiedä tai muista mitä pitää tehdä. Onko ala vaikea tai kuormittava. Onko hän uusi alalla. Onko liikaa tehtävää tai kaipaa toista työpisteelle. Onko paperille laittaa ohjeita, tulosteena. Onko ohjekirjaa, hakuopasta. Onko tietokoneella tietoja.
Ala on vaikea ja kuormittava. On aika uusi. Tehtävää on periaattessa liikaa, mutta rajannut työnsä niin, että ottaa aivan liian vähän tehtävää nyt itselleen, pitäisi tehdä moninkertaisesti. Tämä on näitä aina av:lla naurettuja vaativia asiantuntijatöitä, joista ei voi laittaa paperille ohjeita tai ole ohjekirjaa. On siis tietenkin paljon alaan liittyvää kirjallisuutta ja tiedostoja, mutta ei mitään "tee näin" -ohjetta. Tai on toki moneen asiaan niitäkin, mutta ei niistä ole apua vaikeiden työtehtävien hoidossa
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johan se työkaveri on tänne pari aloitusta itsekin tehnyt.
Vierailija wrote:
Jos se ei ole itsetunto. Hän ei vain tiedä tai muista mitä pitää tehdä. Onko ala vaikea tai kuormittava. Onko hän uusi alalla. Onko liikaa tehtävää tai kaipaa toista työpisteelle. Onko paperille laittaa ohjeita, tulosteena. Onko ohjekirjaa, hakuopasta. Onko tietokoneella tietoja.
Mihin sitä korkeakoulututkintoa tarvitaan, jos asiat pitää opastaa kuin jollekin TETtiläiselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Sopikaa, että joku aina nopeasti tarkistaa hänen työnsä kun se on tehty. Eli ei haittaa jos tulee virhe, se korjataan sitten lopuksi. Kun huomaa, ettei virheitä tullutkaan/osasi tehdä omat ratkaisut, itseluottamus kasvaa. Pikkuhiljaa.
Ehkä näin mutta voi olla myös niin että hän "ei opi" vaikka älyssä ei ole vikaa. Traumat menee niin syvälle. Minä esim olen tuosta syystä työkyvytön. Jokainen päivä on kuin ensimmäinen työpäivä eikä mikään määrä kokemusta muuta sitä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Sopikaa, että joku aina nopeasti tarkistaa hänen työnsä kun se on tehty. Eli ei haittaa jos tulee virhe, se korjataan sitten lopuksi. Kun huomaa, ettei virheitä tullutkaan/osasi tehdä omat ratkaisut, itseluottamus kasvaa. Pikkuhiljaa.
Ehkä näin mutta voi olla myös niin että hän "ei opi" vaikka älyssä ei ole vikaa. Traumat menee niin syvälle. Minä esim olen tuosta syystä työkyvytön. Jokainen päivä on kuin ensimmäinen työpäivä eikä mikään määrä kokemusta muuta sitä.
Tarkoitan että pelkään silti vaikka olen tehnyt jonkun tehtävän lukemattomia kertoja ja periaatteessa osaan sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Kunnollinen perehdytys on taas puuttunut.
Ai sekö on syynä, ettei ole 16-vuotiaan tasolla?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kysy työkaverilta mitä hänelle oikeasti kuuluu. Ammatillisen itsetunnon puuttuminen voi johtua esim. työuupumulsesta. Itsellä kokemusta vähän vastaavasta, luotto omaan työhön ja osaamiseen meni. Vasta burnoutin ja keskivaikean masennuksen diagnoosin jälkeen työkaveritkin sanoivat että ymmärtävät nyt miksi käyttäydyin niin.
Työkaveri on kertonut, että lopetti aiemmassa työssään burnoutin ja masennuksen vuoksi. Nyt siis kokee noita samoja oireita ja saa paniikkikohtauksia. On nyt varmaankin jäämässä sairauslomalle. Lisäksi aiempi koulu- ja työpaikkamiusaaminen kuulemma laskee itsetuntoa. Tekee töitä ehkä 10 % siitä, mitä muut tekevät, koska käyttää niin paljon aikaa suunnitteluun ja varmisteluun. Nyt siis pomo sanonut, että töitä pitää jakaa hänelle tasaisemmin, että ei käy se, että hän hoitaa yhden asian siinä ajassa kuin muut 10.
Ap
Oletteko kysyneet miksei hän kertonut tuota työhaastattelussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Sopikaa, että joku aina nopeasti tarkistaa hänen työnsä kun se on tehty. Eli ei haittaa jos tulee virhe, se korjataan sitten lopuksi. Kun huomaa, ettei virheitä tullutkaan/osasi tehdä omat ratkaisut, itseluottamus kasvaa. Pikkuhiljaa.
Ei meidän töitä voi ulkopuolinen tarkistaa nopeasti jälkikäteen. Kyselee kyllä usein varmistusta johonkin, että toimihan oikein, miten mä olisin tehnyt. Ongelmana on se, että ei pääse edes alkuun, kun tarvitsee niin paljon ohjeita suunnitteluun. On jotenkin niin paniikissa nyt, että tuntuu tekevän virheitä jo helpommissa mahdollisissa asioissa, eikä pysty nyt ajattelemaan omilla aivoillaan mitään. Ei esim. hoksaa, että palaveriin pitää ottaa oma läppäri mukaan, jos tästä ei sanota, vaikka vastaavia palavereja on koko ajan ja aina kaikilla läppärit mukana.
Ap
"Oletteko kysyneet miksei hän kertonut tuota työhaastattelussa?"
Meidän kaikkien on pakko yrittää pärjätä karenssien, sanktioiden ja työttömyyden pelossa, vaikka emme olisikaan työkykyisiä. Siltä työkaveri kuulostaa, ei suoriudu hommistaan. Terapiaa ja kuntoutusta tarvitsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Sopikaa, että joku aina nopeasti tarkistaa hänen työnsä kun se on tehty. Eli ei haittaa jos tulee virhe, se korjataan sitten lopuksi. Kun huomaa, ettei virheitä tullutkaan/osasi tehdä omat ratkaisut, itseluottamus kasvaa. Pikkuhiljaa.
Ehkä näin mutta voi olla myös niin että hän "ei opi" vaikka älyssä ei ole vikaa. Traumat menee niin syvälle. Minä esim olen tuosta syystä työkyvytön. Jokainen päivä on kuin ensimmäinen työpäivä eikä mikään määrä kokemusta muuta sitä.
Tämä kuulostaa aika samalta tilanteelta, kuin työkaverilla. Olisiko sun työpaikalla voitu tehdä jotain, että et olisi työkyvytön? Nyt kun siis käytännössä työkaveri vaikuttaa työkyvyttömältä, vaikka töissä onkin. Välillä vaan haukkoo henkeään huoneessaan ja tärisee.
Ymmärrystä ja tukea saa kyllä, mutta ei ihan loppumattomasti. Hanakalottaa meidän muiden työtä kovasti.
Ap
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Sopikaa, että joku aina nopeasti tarkistaa hänen työnsä kun se on tehty. Eli ei haittaa jos tulee virhe, se korjataan sitten lopuksi. Kun huomaa, ettei virheitä tullutkaan/osasi tehdä omat ratkaisut, itseluottamus kasvaa. Pikkuhiljaa.
Ehkä näin mutta voi olla myös niin että hän "ei opi" vaikka älyssä ei ole vikaa. Traumat menee niin syvälle. Minä esim olen tuosta syystä työkyvytön. Jokainen päivä on kuin ensimmäinen työpäivä eikä mikään määrä kokemusta muuta sitä.
Tämä kuulostaa aika samalta tilanteelta, kuin työkaverilla. Olisiko sun työpaikalla voitu tehdä jotain, että et olisi työkyvytön? Nyt kun siis käytännössä työkaveri vaikuttaa työkyvyttömältä, vaikka töissä onkin. Välillä vaan haukkoo henkeään huoneessaan ja tärisee.
Ymmärrystä ja tukea saa kyllä, mutt
Kyllähän nyt pomon pitäisi tuossa kohtaa ohjata työterveyteen. Ei ratkaisu ole se, että jätetään vain oman onnensa nojaan.
Eri
Hmm.. melko tilanne.
Ehkä jokin rauhoittelu, että "ei haittaa, vaikka tulee virhe, emme siitä sakota"- tyyppinen rauhoittelu? Kerrotte vaikka koko tiimin kesken, että toivotte hänen rohkeasti tarttuvan työhön ja jos tulee jokin jos jossain korjattavaa jälkeenpäin, niin se ei maata kaada. Että hänellä on teidän tuki ja kerrotte omista mokista mitä on sattunut ja kuinka niistä selvittiin?
Jonkin sortin töiden ulkopuolista keskustelutukea hän ehkä kaipaisi sen lisäksi, että hän tietää, että olette hänen puolella vaikka virheitä sattuisi?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Sopikaa, että joku aina nopeasti tarkistaa hänen työnsä kun se on tehty. Eli ei haittaa jos tulee virhe, se korjataan sitten lopuksi. Kun huomaa, ettei virheitä tullutkaan/osasi tehdä omat ratkaisut, itseluottamus kasvaa. Pikkuhiljaa.
Ehkä näin mutta voi olla myös niin että hän "ei opi" vaikka älyssä ei ole vikaa. Traumat menee niin syvälle. Minä esim olen tuosta syystä työkyvytön. Jokainen päivä on kuin ensimmäinen työpäivä eikä mikään määrä kokemusta muuta sitä.
Tämä kuulostaa aika samalta tilanteelta, kuin työkaverilla. Olisiko sun työpaikalla voitu tehdä jotain, että et olisi työkyvytön? Nyt kun siis käytännössä työkaveri vaikuttaa työkyvyttömältä, vaikka töissä onkin. Välillä vaan haukkoo henkeään huoneessaan ja tärisee.
Ymmärrystä ja tukea saa kyllä, mutt
Kuinka suuri tulosvastuu hänen töissään on? Onko asiakaskontakteja? Onko opittava jatkuvasti uutta vai onko mahdollista oppia hallitsemaan joku kokonaisuus pitkäaikaisesti? Jos mahdollista, laittaisin hänet tekemään joko kaikki tylsät ja muuttumattomat rutiinityöt joita haasteita haluavat inhoaa, tai sitten yrittäisin löytää hänelle osa-alueen joka on muuten mahdollisimman kapea. Lisäksi hänelle pitäisi tulostaa Bournen omien oikeuksien luettelo mutta ehkä sen antaminen ei ole niin helppoa :D.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Sopikaa, että joku aina nopeasti tarkistaa hänen työnsä kun se on tehty. Eli ei haittaa jos tulee virhe, se korjataan sitten lopuksi. Kun huomaa, ettei virheitä tullutkaan/osasi tehdä omat ratkaisut, itseluottamus kasvaa. Pikkuhiljaa.
Ehkä näin mutta voi olla myös niin että hän "ei opi" vaikka älyssä ei ole vikaa. Traumat menee niin syvälle. Minä esim olen tuosta syystä työkyvytön. Jokainen päivä on kuin ensimmäinen työpäivä eikä mikään määrä kokemusta muuta sitä.
Tämä kuulostaa aika samalta tilanteelta, kuin työkaverilla. Olisiko sun työpaikalla voitu tehdä jotain, että et olisi työkyvytön? Nyt kun siis käytännössä työkaveri vaikuttaa työkyvyttömältä, vaikka töissä onkin. Välillä vaan haukkoo henkeään huoneessaan ja tärisee. <
Ehkä on ohjattukin. Ainakin on aina välillä sairauslomalla.
Ap
Kunnollinen perehdytys on taas puuttunut.