1980-luvulla peruskoulua käyneet, miten teille puhuttiin koulussa Neuvostoliitosta?

Hyvinkin neutraalisti. 

Kotipaikkakunnalleni, keski-Suomeen, saapui jopa balettiryhmiä, tanssiesityksiä sun muita Neuvostoliitosta. Oli Suomi-Venäjä-seuraa, aikuisopiston venäjänkielenkursseja jne. 

Se oli itse asiassa mielenkiintoista, 80-luvun varhaisteinille. Oma pappani, ja hänen veljensä, taistelivat talvi-ja jatkosodassa. Mummi oli lotta. Eivätkä he koskaan niistä ajoista puhuneet- vasta jälkeenpäin sain tietää lisää, kun he testamentissaan lahjoittivat paikalliseen museoarkistoon rakkauskirjeensä sotien aikana.

Minulla on itse asiassa ikävä niitä aikoja. Välit naapuriin olivat hyvät, molemmat maat rikastuivat kaikin tavoin, eikä vähiten kultturellisesti. 

Voi, kun voisi kääntää ajan takaisin.

Ukrainahan oli Neuvostoliiton vilja-aitta, joten sieltä varmasti se rinnaikkaiset leikkuupuimurit-kuva

Neutraaliin, asialliseen sävyyn toisin kuin nykyään.

Ekalla luokalla tuli yllättäen kesken oppitunnin keskusradiosta ilmoitus Brezhnevin kuolemasta. Noustiin ylös ja pidettiin 2 minuutin hiljainen hetki.

Musiikkitunnilla laulettiin suurta ja mahtavaa sekä kuunneltiin muuta itärajan takaista musiikkia. Toisaalta uskallettiin jo ihailla Amerikkaa ja sen saavutuksia, ja vasemmistolaisaate ei ollut enää kovassa huudossa. Taistolaisperheille jopa naureskeltiin, varsinkin jos perheen vanhemmat näkyivät julkisuudessa aatteineen. Samoin taistolaisperheiden lapset tunnisti siitä, että he käyttivät sanaa toveri, kun taas muut käyttivät sanaa kaveri. Sille naurettiin myös.

Kyllä meidän koulussa neukkulastakin puhuttiin silleen vähän negatiivisesti. En muista ikinä kuulleeni että joku olisi ollut mitenkään innoissaan. Ja meidän kouluun tuli ala-asteella joku muita vuotta vanhempi neuvostoliittolaispoika, jonka pääsisältö koulupäivässä oli yrittää kopeloida 11-vuotiaiden tyttöjen tissejä. Kaikki vihasi sitä.

Vierailija wrote:

Ekalla luokalla tuli yllättäen kesken oppitunnin keskusradiosta ilmoitus Brezhnevin kuolemasta. Noustiin ylös ja pidettiin 2 minuutin hiljainen hetki.

Siinä oli jo kunnon pioneereja ja koulu varmaan Leninile nimetty. Siis puhutko nyt suomalaisesta koulusta vai neuvostoliittolaisesta opinahjosta?!

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ekalla luokalla tuli yllättäen kesken oppitunnin keskusradiosta ilmoitus Brezhnevin kuolemasta. Noustiin ylös ja pidettiin 2 minuutin hiljainen hetki.

Siinä oli jo kunnon pioneereja ja koulu varmaan Leninile nimetty. Siis puhutko nyt suomalaisesta koulusta vai neuvostoliittolaisesta opinahjosta?!

Oliko Lenin-sedän ala-aste N:ro 9??

Eipä juuri mitään kerrottu. Maantiedossa jotain luonnovaroista. Historian tunnilla käytiin lyhyesti historiaa läpi lähinnä Suomen historian kautta. 

Vierailija wrote:

Hyvinkin neutraalisti. 

Kotipaikkakunnalleni, keski-Suomeen, saapui jopa balettiryhmiä, tanssiesityksiä sun muita Neuvostoliitosta. Oli Suomi-Venäjä-seuraa, aikuisopiston venäjänkielenkursseja jne. 

Se oli itse asiassa mielenkiintoista, 80-luvun varhaisteinille. Oma pappani, ja hänen veljensä, taistelivat talvi-ja jatkosodassa. Mummi oli lotta. Eivätkä he koskaan niistä ajoista puhuneet- vasta jälkeenpäin sain tietää lisää, kun he testamentissaan lahjoittivat paikalliseen museoarkistoon rakkauskirjeensä sotien aikana.

Minulla on itse asiassa ikävä niitä aikoja. Välit naapuriin olivat hyvät, molemmat maat rikastuivat kaikin tavoin, eikä vähiten kultturellisesti. 

Voi, kun voisi kääntää ajan takaisin.

Pelonsekaista mielistelyä se oli vuosikymmenet ja KGB huseerasi vapaasti Suomessa.

Vierailija wrote:

Ei puhuttu mitään negatiivista, esim. Baltiasta vaiettiin täysin. 

Sama täällä, ja minä sentään kävin hyvin oikeistohenkistä ja ruotsinkielistä koulua. Mutta koulun kirjastoon tilattiin Ruotsin Ulkopoliittisen institituutin julkaisusarja "Världspolitikens dagsfrågor". Erään vuoden 1980 (siis kauan ennen glasnostia) numeron tekijä oli kuuluisa ruotsalaisvirolainen toimittaja ja kirjailija Andres Küng (1945-2002, googlatkaa), ja siinä kerrottiin seikkaperäisesti Baltian historiasta, miehityksestä, riistosta ja venäläistämisestä, sekä kasvavista kansallisista jännitteistä "neuvostokansojen perheessä". Luin kirjasen muistaakseni vuonna 1983 tai 84, ja se todella avasi silmäni. // Ördög

Vierailija wrote:

Kävin 80-luvulla intin. Perivihollinen oli kuulemma "jokin iso maa itäpuolellamme". Ei kouluttaja tohtinut ääneen sen man nimeä ääneen lausua.

Nyt nuo tuntuvat tietenkin koomisilta jutskilta, mutta niin paljon täällä Neukkulaa pelättiin silloin.

Minä kävin intin 90-luvun loppupuolella eikä silloinkaan koskaan vihollista nimeltä mainittu. Oli aina tyyliin että keltainen hyökkää tältä alueelta/suunnasta.

Vierailija wrote:

Musiikkitunnilla laulettiin suurta ja mahtavaa sekä kuunneltiin muuta itärajan takaista musiikkia. Toisaalta uskallettiin jo ihailla Amerikkaa ja sen saavutuksia, ja vasemmistolaisaate ei ollut enää kovassa huudossa. Taistolaisperheille jopa naureskeltiin, varsinkin jos perheen vanhemmat näkyivät julkisuudessa aatteineen. Samoin taistolaisperheiden lapset tunnisti siitä, että he käyttivät sanaa toveri, kun taas muut käyttivät sanaa kaveri. Sille naurettiin myös.

Kokkolassa alakoulussa ei koskaan laulettu suurta ja mahtavaa musiikkitunnilla. Meillä oli isänmaallinen iäkkäämpi naisopettaja ja laulettiin maakuntalauluja ja Vaasan marssia.

Koulussa puhuttiin Neuvostoliitosta neutraaliin sävyyn, mutta määrällisesti paljon enemmän kuin mistään muusta naapurimaasta. YYA-sopimukset piti tietää ja ulkopolitiikkamme nimeltä rauhanomainen rinnakkaiselo, sitä taottiin päähän. Baltian maiden historiaa ei avattu, vasta aikuisena se on minullekin auennut, että menettivät itsenäisyytensä toisessa maailmansodassa. 

Suomi eli tuolloin kahta totuutta. Oli virallinen totuus Neuvostoliitosta, johon oikeasti uskoi vain taistolaiset ja muutama muu hölmö. Koulukirjat ja OPS pyrkivät seuraamaan tätä virallista YYA-henkistä narratiivia.

Oikeasti epävirallisesti kodeissa ja opettajainhuoneissa suurin osa ihmisistä tiesi, millainen maa Neuvostoliitto oli: aggressiivinen, imperialistinen ja epädemokraattinen. Ystävyyssaagaa veisattiin lähinnä siksi, ettei haluttu neuvostopanssareita Helsingin kaduille, kuten kävi Unkarissa ja Tsekkoslovakiassa.  

Koko maata ei käsitelty historian tuntien ulkopuolella. 

En muista että olisi puhuttu mitään. Luokkaan tuli uusi oppilas joka oli Neukku, sitä karsastettiin kuin ruttoa. Jopa opettaja suhtautui oppilaaseen hieman oudosti.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

No ei siitä puhuttu juuri mitään, siis siitä yhteiskunnasta. Maantiedossa puhuttiin lähinnä maan valtavasta koosta. Ei se ollut mitenkään kiinnostava aihe, se oli iso naapuri eikä ihmiset sitä sen enempää miettineet. Jokaisen isoisä oli ollut sodassa, joten sen perimmäinen luonne oli selvillä, mutta ei niistä jaksettu sen enempää jauhaa.

Tässäpä se. Tämä sotien muistelu tuli vasta 90-luvulla, sitä ennen se kulki hiljaisena tietona koska veteraanit itse ei niistä koskaan mitään puhuneet. Minullakin oli suvussa kolme kaatunutta, isoäitien veljiä, ja heidän kuvansa olivat kyllä albumeissa, mutta ei niistä sen enempää puhuttu. Isoisä ei puhunut sodasta mitään. Neuvostoliittoon suhtauduttiin lähinnä "tuossa naapurissa se on"-meiningillä, eikä siinä mitään tunteita sen kummemmin ollut.

Varmasti tunteita oli, mutta etenkään miesten ei oillut soveliasta valittaa. Naiivia kuvitella, että jos asiasta ei puhuta, ei tunteita ole. 

Vierailija wrote:

En muista että olisi puhuttu mitään. Luokkaan tuli uusi oppilas joka oli Neukku, sitä karsastettiin kuin ruttoa. Jopa opettaja suhtautui oppilaaseen hieman oudosti.

Mistä se sinne ilmestyi? Virolainen loikkari??

En kyllä muista, että Neuvostoliitosta olisi puhuttu yhtään mitään. Historiassa käytiin läpi Lenin, vallankumous ja Stalin vainoineen. 

Kaikkihan  tiesi kovimpia kommateita lukuunottamatta että koko systeemi oli silmänlumetta ja että ihmiset elivät siellä puutteessa ja kurjuudessa. Kerrottiin vitsiä jäniksestä, joka käy kysymässä joka päivä kauppiaalta onko kaupassa porkkanoita.Ei ollut. Lopulta eräänä päivänä kauppias sanoo että kysypä vielä kerran niitä porkkanoita niin ammun sinut. Seuraavana päivänä jänis tulee kauppaan ja kysyy , että onko panoksia. Kauppias vastaa ettei ole ja jänis kysyy, että onko sitten niitä porkkanoita.

Kaikki tiesi myös sen etteivät venäläiset saaneet vapaasti matkustaa. Myös vankileireistä , jonne joutui mielipiteiden vuoksi tiedettiin

Matkailijat veivät sukkahousuja ja muuta pientä  länsirihkamaa mukanaan ja myivät ne ja elivät luksuselämää saamillaan rahoillaan siellä. Ainoa ongelma oli, miten saa kaikki ruplat käytettyä ,sillä niitä ei saanut rajalla olla jäljellä.