Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sain tietää 37-vuotiaana ettei isäni olekaan biologinen isäni
19.10.2023 |
Samalla sain tietää kuka biologinen isä on. Kaikki alkoi siitä kun kesällä siivotessa löysin äidin ystävältään saamia kirjeitä missä viitattiin biologiseen isääni. Hän ei ole enää elossa mutta hänestä löytyy tietoa paljon sillä tämä oli aikanaan tunnettu rikollinen joka on tuomittu vastenmielisistä rikoksista. Haluaisin vaan että tämä kaikki olisi jotain painajaista mistä voisin herätä ja elämäni jatkuisi kuten ennenkin. Mutta tämä ei ole. Olen yrittänyt pari kuukautta käydä läpi tätä kaikkea mutta tuntuu yhä vaikeammalta elää itseni kanssa.
En halua olla sukua ihmiselle joka on tehnyt ne rikokset. Ainoastaan se helpottaa ettei tätä tietoa ole missään virallisissa tiedoissa ja että kukaan muu kuin vanhemmat ja puolisoni ei tiedä asiasta.
Kommentit (41)
Jos tämä olisi totta ja jotain järkkyjä rikoksia olisi tapahtunut ja äitisi haluaisi salata asian, niin olisi hävittänyt kirjeet ajat sitten. Valetta siis koko homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on jokseenkin samanlainen tausta, tosin sillä erotuksella, että olen lapsesta asti tiennyt ettei isä ole biologinen isä. Silti olen aina pitänyt vain isää oikeana isänä. Minulle kerrottiin myls se, että biologinen isä ei voi olla elämässäni koska hän on tavallaan sairas eikä häntä ole hyvä tavata, kerrottiin sekin että oli vankilassa. Olin n. 14v. kun aloin tarkemmin kysellä mitä hän on tehnyt. Muistan vieläkin sen kavahduttavan tunteen kun sain kuulla että oli kyse henkirikoksista. Silloin päätin etten halua tietää enempää.
Parikymppisenä kuitenkin kysyin biologisen isän henkilöllisyydestä ja siitä mitä tarkalleen oli tehnyt. Vaikka olin aina tiennyt jollain tavalla, silti kaikki se tieto oli hyvin järkyttävää. Etsin käsiini tapauksia käsittelevät lehtijutut ja minua alkoi oksettaa ihan fyysisestikin. Netistä ja keskustelupalstoilta löytyi myös kauheita juttuja. Myöhemmin olen toivonut etten olisi kysynyt henkilöllisyydestä mitään. Tavallaan elämä oli paljon helpompaa silloin kun en tiennyt. Se tieto on tavallaan kuin varjo. Vaikka en sitä asiaa mitenkään aktiivisesti ajattele, niin silti sen tiedon myötä jokin on lopullisesti muuttunut enkä enää pääse siihen varjottomaan elämään missä elin parikymppiseksi asti. Vasta nyt kolmekymppisenä sanoisin elämäni olevan ihan ok. Mutta se tietynlainen varjo on ja pysyy kaikesta huolimatta.
Vierailija wrote:
Jos tämä olisi totta ja jotain järkkyjä rikoksia olisi tapahtunut ja äitisi haluaisi salata asian, niin olisi hävittänyt kirjeet ajat sitten. Valetta siis koko homma.
Niinpä. Ja mitä ihmettä se ystävätär olisi kirjoittanut tästä isästä koko nimellä, siis etu- ja sukunimellä niin, että ap tajuaa googlata kenestä on kyse. Jos ystävätär viittaa kirjeessään kummankin kirjeenvaihdon osapuolen tietämään henkilöön, hän puhuisi vain Pertistä tai Masasta.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jos tämä olisi totta ja jotain järkkyjä rikoksia olisi tapahtunut ja äitisi haluaisi salata asian, niin olisi hävittänyt kirjeet ajat sitten. Valetta siis koko homma.
Niinpä. Ja mitä ihmettä se ystävätär olisi kirjoittanut tästä isästä koko nimellä, siis etu- ja sukunimellä niin, että ap tajuaa googlata kenestä on kyse. Jos ystävätär viittaa kirjeessään kummankin kirjeenvaihdon osapuolen tietämään henkilöön, hän puhuisi vain Pertistä tai Masasta.
Ei siinä kirjeessä suoraan lukenut mitään. Siinä ystävä kyseli kuulumisia ja että "miten olette päättäneet lapsen isyyden?". Tämä alkoi epäilyttää itseäni ja lukiessani lisää, vanhempia kirjeitä sain tietää että äitini oli ilmeisesti pakotettu seksiin jonkun muun kuin isäni toimesta. Mietin varmaan pari viikkoa että miten kysyn tätä äidiltä ja sitten kysyin. Ja sain kuulla kaiken.
Ap
Eli 80-luvulla nainen r aiskattiin, tuli siitä raskaaksi, ei halunnut tehdä aborttia ja sai toisen miehen tunnustamaan lapsen omakseen?
Oliko tämä lapsen tunnustanut mies ja lapsen äiti yhdessä jo raskauden alkaessa vai löytyikö mies raskauden aikana? Kuulostaa aika erikoiselle tarinalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Keksitty aloitus:D Toisaalta täällä aiheet alkanu käydä vähiin muutenkin enkä ole enää paljoa täällä viihtynyt
Hei Nikitallakin oli poika. Ja Volvo Markkasella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Jos tämä olisi totta ja jotain järkkyjä rikoksia olisi tapahtunut ja äitisi haluaisi salata asian, niin olisi hävittänyt kirjeet ajat sitten. Valetta siis koko homma.
Osa ei hävitä kirjeitä, ikinä.
Lue Raamattua. Taivaallinen Isämme on se Isä, joka merkitsee eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Eli 80-luvulla nainen r aiskattiin, tuli siitä raskaaksi, ei halunnut tehdä aborttia ja sai toisen miehen tunnustamaan lapsen omakseen?
Oliko tämä lapsen tunnustanut mies ja lapsen äiti yhdessä jo raskauden alkaessa vai löytyikö mies raskauden aikana? Kuulostaa aika erikoiselle tarinalle.
Vanhempani oli olleet jo pitkään yhdessä ja heillä oli jo yksi lapsi ennen minua. Eivät kuitenkaan olleet naimisissa joten isyydet tunnustettiin.
Kertaus tarinasta: Tunnettu rikollinen väkisinmakaa naisen, eikä nainen halua tehdä aborttia ja löytyy onneksi mies, joka tunnustaa isyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Minulla on jokseenkin samanlainen tausta, tosin sillä erotuksella, että olen lapsesta asti tiennyt ettei isä ole biologinen isä. Silti olen aina pitänyt vain isää oikeana isänä. Minulle kerrottiin myls se, että biologinen isä ei voi olla elämässäni koska hän on tavallaan sairas eikä häntä ole hyvä tavata, kerrottiin sekin että oli vankilassa. Olin n. 14v. kun aloin tarkemmin kysellä mitä hän on tehnyt. Muistan vieläkin sen kavahduttavan tunteen kun sain kuulla että oli kyse henkirikoksista. Silloin päätin etten halua tietää enempää.
Parikymppisenä kuitenkin kysyin biologisen isän henkilöllisyydestä ja siitä mitä tarkalleen oli tehnyt. Vaikka olin aina tiennyt jollain tavalla, silti kaikki se tieto oli hyvin järkyttävää. Etsin käsiini tapauksia käsittelevät lehtijutut ja minua alkoi oksettaa ihan fyysisestikin. Netistä ja keskustelupalstoilta löytyi myös kauheita juttuja. Myöhemmin olen toivonut etten olisi kysynyt henkilölli
Saanko kysyä miten olet voinut hyväksyä asian? Minusta tuntuu että inhoan ja vihaan itseäni tämän takia. Helpottaako se tunne koskaan?
Ap
Tuntuu että haluaisin repiä itsestäni pois sen vastenmielisen biologian, sen perimän joka minussa on.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva että sulla on edes joku isä, mulla (n 53) ei oo ollu koskaan elämässä isää enkä edes tiedä kuka se on.
Vierailija wrote:
Jutteliko äitisi kotibileissä myös niille kiltimmille pojille?
Niitä ei kutsuttu ;,(
Vierailija wrote:
Mutsis on hu ora joka on tehnyt viattomasta miehestä maksajan. Rakkaudesta ei ole koskaan ollut kysymys vaan valheessa elämisestä ja kylmästä laskelmoinnista. Lapsen eli sinunkaan parasta ei äitisi ole ajatellut. Lapsella on oikeus isään, nyt sinulle on valehdeltu elämäsi tärkeimmässä asiassa.
Voimia sulle.
Mitä ihmettä? Ihan yhdessä olivat päättäneet miten toimivat. Isä itse oli halunnut tunnustaa isyyden.
Vierailija wrote:
Mutsis on hu ora joka on tehnyt viattomasta miehestä maksajan. Rakkaudesta ei ole koskaan ollut kysymys vaan valheessa elämisestä ja kylmästä laskelmoinnista. Lapsen eli sinunkaan parasta ei äitisi ole ajatellut. Lapsella on oikeus isään, nyt sinulle on valehdeltu elämäsi tärkeimmässä asiassa.
Voimia sulle.
Meinaatko että lapsi olisi lähetetty sen raiskailijan luo isäviikonlopuiksi vai miten?
Vierailija wrote:
Keksitty aloitus:D Toisaalta täällä aiheet alkanu käydä vähiin muutenkin enkä ole enää paljoa täällä viihtynyt
Elämä on joskus tarua ihmeellisempää. Ehkä sinäkin opit sen aikanaan.
t. Velipuolestaan eka kerran yli 60 vuotiaana kuullut ja häneen tutustunut. Serkut tiesi, meidän perheessä vaiettu salaisuus.
Onhan aplla vielä bioloogiton isä. Kaikilla ei ole sitäkään.
Alue: Aihe vapaa
80-luvulla abortit oli hyvin yleisiä, varsinkin maalla jossa niitä tehtiin suhteessa enemmän kuin kaupungeissa. Nykyään abortteja tehdään paljon vähemmän.