Mitä ominaisuuksia tai toimintatapoja sinulla on, jotka olisivat sulle tai monille "red flag" suhdetta ajatellen?
Seurusteletko siitä huolimatta? Oletko löytänyt puolison, jota ominaisuudet eivät haittaa?
Mä pitäisin näitä omia juttujani red flageina:
- herkkä, helposti reagoiva temperamentti
- elämänhallita ei kovin kunnossa, osa-aikatyö
- liika keskittyminen liikuntaan, syömiseen ja ulkonäköön
Olen sinkku
Kommentit (66)
Minulle on hyvin tärkeää tehdä asioita omalla tavallani ja saada myös muut tekemään asiat minun tavallani. Ahdistun helposti, jos niin ei tapahdu.
Minulla on kumppani, mutta totta kai tuollainen haittaa suhdetta. Ihme kyllä hän on jaksanut tukea, kun olen pikkuhiljaa työstänyt tuota piirrettäni. Ajan myötä minusta on tullut paljon joustavampi. Ja olen siis itsekin nimenomaan halunnut oppia tuosta pois, koska kukapa nyt haluaisi sitä, että ahdistuu pikkujutuista.
Olen äärimmäisen hitaastilämpeävä, sulkeutuneelta vaikutta ja varuillaan oleva nainen- ominaisuus joka karsii valtaosan miehistä. Minua luullaan kylmäksi. Kun tutustun ihmiseen ja koen että voin luottaaa pystyn olemaan avoin ja jakamaan tunteeni. Tuntuu että nykyään pitäisi heti olla valmis suhteeseen ja avata koko sydän, muuten mies siirtyy jo seuraavaan naiseen.
Tein kaksi lasta ilman miestä. Halusin äidiksi ja tein päätöksen hankkia lapset aikanaan tietoisena siitä että kasvatan heidät yksin. Tämä tuntuu miehistä jotenkin täysin absurdilta ja karkottaa helposti kosioita. Minä halusin keskittyä ikävuodet 20-35 lapsiini ja uraani, eikä aikaa ollut parisuhdekuvioilla. Nyt olisi.
Nainen 38v
Työssäkäynti/työhalukkuus - merkki ahneudesta. Ei innosta ahneet naiset. Lisäksi se kertoo siitä, että naiselle yhdessäolo on toissijainen asia, josta nainen on valmis karsimaan priorisoimalla rahaa.
Absolutismi - ei innosta tylsät naiset, jotka valittavat hauskanpidosta ja näkevät päihteissä jotain kuviteltua pahaa, mitä niissä ei oikeasti ole. Käyttää ja antaa käyttää.
Pihtaaminen - ei todellakaan tarkoita sitä, että naisen pitää antaa velvollisuudentunteesta vaikka ei halua, vaan päinvastoin, pitää antaa vain halusta. Mutta kuitenkin innostaa vain nainen, joka haluaa usein ja paljon ja on sellainen häpeilemättä ja siveilemättä.
Auktoriteeteille kumartelu - ei mitään sokeaa laki on laki tyyppiä, joka ei osaa ajatella itse ja muodostaa omia käsityksiä, vaan antaa lakikirjan määrittää mikä on oikein ja mikä väärin ja noudattaa lakeja lammasmaisesti.
En voi sietää sitä, jos mies puhuu exästään. Alkaa aina ottaa jostain syystä ihan suunnattomasti päähän ja se näkyy myös ulospäin.
Vierailija wrote:
Työssäkäynti/työhalukkuus - merkki ahneudesta. Ei innosta ahneet naiset. Lisäksi se kertoo siitä, että naiselle yhdessäolo on toissijainen asia, josta nainen on valmis karsimaan priorisoimalla rahaa.
Absolutismi - ei innosta tylsät naiset, jotka valittavat hauskanpidosta ja näkevät päihteissä jotain kuviteltua pahaa, mitä niissä ei oikeasti ole. Käyttää ja antaa käyttää.
Pihtaaminen - ei todellakaan tarkoita sitä, että naisen pitää antaa velvollisuudentunteesta vaikka ei halua, vaan päinvastoin, pitää antaa vain halusta. Mutta kuitenkin innostaa vain nainen, joka haluaa usein ja paljon ja on sellainen häpeilemättä ja siveilemättä.
Auktoriteeteille kumartelu - ei mitään sokeaa laki on laki tyyppiä, joka ei osaa ajatella itse ja muodostaa omia käsityksiä, vaan antaa lakikirjan määrittää mikä on oikein ja mikä väärin ja noudattaa lakeja lammasmaisesti.
Olet siis itse auktoriteeteille kumarteleva, pihtaava, työssäkäyvä absolutisti? Kumppaniksi haluat kuitenkin vastakohdan?
Olen 55 v - ikä
Bmi 25 - lihava kai
lapsia - aikuisia tosin
Haluan luksusta: viiden tähden hotelleja, mutta myös arjen luksusta kuten tuoreita kukkia, tosin juuri sen verran, johon oma tulotaso riittää - joillekin kai red flag tämäkin
luonteeltani olen helppo, en usko sen aiheuttavan ongelmia kellekään. No, en ole kovin puhelias, jos sellaista kaivataan. Ja joo, kaipaan omaa rauhaa.
Vierailija wrote:
Haluan viettää paljon aikaa yhdessä. Monille tämä on red flag. Eli ei introverttejä mulle.
Minä olen introvertti ja haluan nimenomaan viettää paljon aikaa kumppanin kanssa. Se on eri asia, jos toinen on sellainen joka puhua pälpättää 24/7 tai haluaa viettää yhteistä aikaa jatkuvasti laajassa kaveripiirissä tai käymällä viihteellä.
Vierailija wrote:
Olen äärimmäisen hitaastilämpeävä, sulkeutuneelta vaikutta ja varuillaan oleva nainen- ominaisuus joka karsii valtaosan miehistä. Minua luullaan kylmäksi. Kun tutustun ihmiseen ja koen että voin luottaaa pystyn olemaan avoin ja jakamaan tunteeni. Tuntuu että nykyään pitäisi heti olla valmis suhteeseen ja avata koko sydän, muuten mies siirtyy jo seuraavaan naiseen.
Tein kaksi lasta ilman miestä. Halusin äidiksi ja tein päätöksen hankkia lapset aikanaan tietoisena siitä että kasvatan heidät yksin. Tämä tuntuu miehistä jotenkin täysin absurdilta ja karkottaa helposti kosioita. Minä halusin keskittyä ikävuodet 20-35 lapsiini ja uraani, eikä aikaa ollut parisuhdekuvioilla. Nyt olisi.
Nainen 38v
Vähän tuosta -anteeksi ennakkoluuloisuuteni- tulee tunne, etttä halusit kaiken yksin mutta havaitsit, kaiken olevan kalliimpaa kuin, mitä luulit ja uskoit, joten olisi se kiva löytää joku joka osallistusi kustannuksiin. - Tiedän, Vähän kärjekkäästi sanottu. Koska kyllä minä pitkään sinkkuna olleena ja eläneenä kaipaan vain tosien kosketusta ja läheisyyttä ja asioiden jakamista.
Joskus harhaisessa ja rajallsiessa mielessäni on ennättänyt myös käydä tuntemus, että onko yksi keskeisimpiä syitä omalle sinkkuudelleni se, että olen tavallaan "jo" liian itsenäinen -toki varmasti ainakin ajoittain vähän itsepäinen ja itseriittoinenkin.
Mutta tarkoitain vain sitä. että loppu viimein on ja on ollut hyvin vähän sellaisia asioita ja juttuja, joihin nimenomaisesti tarvitsisin kumppanin. -Tällaisen sanominen tai tunteminen on tietysi ikävää, ehkä vähämn loukkaavaakin kun antaa tahtomattaan mielikuva siitä, että kumppani olisi minulle loppuviimein jokin tarvekalu jolla tehdä tai jolla mahdollistaa jotain.
- No jollain lailla ehkä paino sanalla ehkä onkin, koska jollain tavoin hänen tulisi tuoda elooni lisäarvoa ja merkitystä, koska ei minulla ole tarvetta asettua parisuhteeseen vain siksi, että voisim sanoa eläväni parisuhteessa. Ja toiseksi koska mahd. kumppania en pidä, enkä halua pitää itsestäänselvyytenä. Hänen olisi oltava siis jollain tavoin "hmm" jollain lailla erityinen ja ainutlaatuinen mutta kuitenkin arkine ja tavallinen. (Enpä taida osata äkksieltään enää sekavammin kuvata häntä)
Liian ålykäs akateeminen nainen, hyvin tienaava. Hyvä pylly, terveydestä kertova, BMI ja pitkät hiukset eivät pelasta.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Haluan viettää paljon aikaa yhdessä. Monille tämä on red flag. Eli ei introverttejä mulle.
Minä olen introvertti ja haluan nimenomaan viettää paljon aikaa kumppanin kanssa. Se on eri asia, jos toinen on sellainen joka puhua pälpättää 24/7 tai haluaa viettää yhteistä aikaa jatkuvasti laajassa kaveripiirissä tai käymällä viihteellä.
Sama. Olen introvertti, mutta tunnen kumppanini niin hyvin ja pystyn täysin rentoutumaan hänen seurassaam, joten pystyn hänen kanssaan lataamaan akkujani melkein yhtä hyvin kuin yksinkin. Tosin lasken yhdessä oloksi senkin, että esim. luemme kirjoja vierekkäin.
ADHD & asperger + mt-ongelmat. Seurustelin 3,5v sitten.
- en ole ollut suhteessa aikaisemmin
- "liian rauhallinen" siihen pisteeseen että pidetään apaattisena tai tunteettomana
- paha tapa "testata" ihmisiä sanomalla välillä joku todella härski tai sairas juttu jos mahdollisuus ilmenee. Tykkään provosoida tietyssä määrin, koska se osoittaa aika hyvin kuinka tunteiden vietävissä ihminen on. Oikeasti olen aika välinpitämätön ja kantaa ottamaton ihminen monissa asioissa.
- pidän itseäni myös aika pehmona: pidän söpöistä asioista, lasten kanssa on kiva touhuta silloin harvoin kun sitä mahdollisuutta on, omistan pehmoleluja ja pari halityynyä.
- kiinnostus esoteerisia oppeja kohtaan
- ei ehkä sinällään varoituslippu, mutta pidän paljon metallimusiikin ääripäistä joko tolkuttoman hitaasta Doom/Stoner tai salamannopeasta Grindcoresta. Näitä tuntuu olevan niin mahdoton selittää muille tai eivät ymmärrä miksi.
Lyhyesti kait hyvin ristiriitainen mieshenkilö josta ei saa selkoa saman tien.
En ole tekemisissä sukulaisteni kanssa, enkä ole myöskään kiinnostunut tutustumaan kumppanin perheeseen ja sukuun. En vain jaksa haaskata aikaani minulle yhdentekeviin ihmisiin.
Lihavuus, voimakas yksinolon tarve. Viime suhteesta jo 15 vuotta.
En elä naisen huomioimista ja palvelua varten ja minun tienaamat rahat on minun rahoja ei naisen puolet suostun maksamaan mutta naisen kuluja en
Olen kotona 24/7, en syö, en peseydy, en siivoa, olen luovuttanut elämän suhteen. Ei, en ole enkä tule olemaan suhteessa.
Asun mun ex:n kanssa, vaikka meillä ei ole enää parisuhdetta. Yllättävän lunkisti tapailemani miehet siihen suhtautuu ja moni olisi halunnut syventää suhdetta mun kanssa. Itse haluan pitää suhteet kevyenä, ainakin vielä toistaiseksi.
Vierailija wrote:
- Lämmitän asuntoa vain 15 asteeseen säästääkseni kuluissa (=pihi)
- Skippaan paljon aterioita ollakseni lihomatta (=syömishäiriö)
- Räjähtelevä temperametti jos olen liian stressaantunut
- Vältän konflikteja viimeiseen asti ja sitten katkeroidun/vttuunnun yksikseni jopa niin pitkälle että saatan yhtäkkiä lopettaa suhteen.
- Jätän kylmästi vastaamatt viesteihin jos olen liian väsynyt...jopa viikkojen ajaksi
Olen vain niin väsynyt, suurimman osan ajasta haluan vain muuttaa vuorille lammaspaimeneksi. Ja deittaillessa pitäisi olla joku avoin ulospäin suuntautunut seurapiiriperhonen. Useimmat iltani neulon kotona takkatulen ääressä verhot kiinni ja täydessä hiljaisuudessa. En ole ihan varma mihin rakoon joku kumppaninetsintä pitäisi tuossa sovittaa.
Joo, lampaiden paimentaminen onkin niin laiskojen ja väsyneiden hommaa :D Kivat unelmat mutta jos vähän miettisit...
Ylipaino.
Aiemmat suhteet kaikki lyhyitä -> ei kykene oikeasti asettumaan aloilleen vaan kyllästyy.
Ammatti miesvaltaisella alalla, harrastukset miesvaltaisia, musiikkimaku (keikalla kävijöistä päätellen) miestyypillinen. Miesmäisen autistinen tapa jankuttaa ja vängätä. Kai tämäkin on jonkinlainen red flag monelle.
Mulla ei ole ystäviä. Tuttuja kyllä on työpaikalta ja harrastuksesta, mutta ei yhtään ystävää jonka kanssa olisin vapaa-ajalla tekemisissä. Olen kuitenkin mielestäni sosiaalisesti "ihan normaali", joskin vähän ujo. Kai mulla on vaan huono tuuri, olen kyllä aina kaivannut ystäviä. Ja on pitkäaikainen puoliso tästä huolimatta.