Onko aina velvollisuus kutsua yksinaiset juhlapyhiksi kotiinsa? Yks tuttu on uudenvuoden yksin kotona, kuten oli jo joulunkin, kun mies toissa.

Se on tosi kurjaa olla kylässä paikassa johon ei ole tervetullut. Epämukavaa kaikille.

Mä itse vietän juhlapyhät aina yksin, ei viitti mennä minnekkään vaikka kutsuttaisiinkaan, kun ei tiedä onko kutsut aitoja. Ja oon viettänyt juhlapyhät yksin jo parikymmentä vuotta.



perheetön

joille perheen kanssa oleminen on niin pyhä toimitus ja suljettu yhteisö, ettei sitä saa kukaan ulkopuolinen häiritä. Mäkin haluan viettää vapaani perheen kanssa. Olisi kurjaa olla heistä erossa, mutta mitenkään ei haittaa joku " ulkopuolinen" . Meille mahtuu talon tavoilla elävät vieraat oikein hyvin, ja paha mieli on nauttia sellaisesta itsekkäästä juhlasta, johon erikseen pitää pyytää jotain olla saapumatta.

Minulle myös kyllä silti outo juttu tää, että juhla aina perheen kesken. Meillä ollaan arkena perheen kesken ja juhlasta tekee juhlan vasta se, kun sitä ystävien ja/tai sukulaisten kanssa juhlistetaan

Jo lapsena vaistosin että synttärit ym oli väkinäisiä tilaisuuksia. 10-vuotiaana sain kuulla että olen jo liian iso. Vanhemmat vahti tarkkaan, etten ole liian juhla- tai lahjakeskeinen. Minun piti oppia nauttimaan arjesta, tottua siis siihen että elämä on enimmäkseen ihan tavallista tylsää telkkaria. Koskaan ei menty kylään, koskaan ei ketään kutsuttu. Ihmisethän eivät halua että heitä häiritään eivätkä he halua lähteä vieraille ihmisille, ei varsinkaan minään juhla-aikana eikä edes tavallisena lauantaina.



Tavallaan hyvä tarkoitus, meni vähän överiksi.



Siksi minulle juhlan tekee aina vieraat. Ajatella vaikka synttäreitä, jonne ei tulisi yhtään vierasta. Joten etenkin juhannus ja joulu ja uusi vuosi, mitä enemmän väkeä sen kivempi. Ainakin lapsista (8 ja 11) olen huomannut, että odottavat vieraita, koska heistä on tylsää olla aina vaan meidän vanhempien kanssa. Toivottuja vieraita ovat myös aikuiset, ja lapset ovat oppineet sosiaalisia tapoja, kun ei olla aina vain oman väen kesken. Myös heidän kaverinsa ovat pääsääntöisesti aina tervetulleita.

Luuletko että vain lapset tekevät juhlapyhistä juhlapyhiä? Taidat olla sitä porukkaa, että lapsettomien kesälomat voi automaattisesti olla touko- ja syyskuussa parin päivän pätkissä, koska heille lapsettomana on aivan sama koska juhannusta viettävät.

Tässä taas viesti niille, jotka haluavat olla lapsettomia jne, ei sitten ole sitä porukkaa ympärillä, kun sitä itse kaipaatte.



Terv Ap

meillä kans lapsuudenkodissa ei vieraita käyny. nyt juuri juhlapyhät ovat meille ne, mihin haluamme vieraita. arkena voidaan olla perheen kanssa keskenäänkin.

Mutta REILUA on myös kertoa se sille tunkeutuvalle tuttavallenne AJOISSA.

2

Olen elänyt myös vuosikaudet yksin eikä tullut mieleenkään tupata perheellisille kylään. Yksinäiset juhlapyhät voi olla todella juhlavia, perheen kanssa ne menevät usein ohi keittiössä ahertaen.

mutta sitä pelkkää vauvanhoitoa ja isompien leikittämistähän se arki on, joten juhlasta kaipaa jotain muuta. Meillä tosin iso suku juhlinut aina yhdessä ja lapsetkin hoidettu juhlapäivinä porukalla. Mutta ei näin tarvitse kaikilla olla. Ja toisille se lastenhoito on yhtä juhlaa.

Ei kaikki ole tarkoituksellisesti lapsettomia ja elä muutenkaan yksin. Minun tuttavapiirissäni ei yksikään ole omasta tahdostaan yksin...

Juhlat on varmaan kamalaa viettää yksin.



Voihan sitä miettiä, miltä itsestä tuntuisi sen tutun tilanne (kun odottaa kutsua).