Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nykyajan 30v. naiset ajattelevat heillä olevan vielä 10v aikaa tehdä lapsia
18.10.2023 |
Eivät kiirehdi vaan matkustelevat ja juovat viiniä. Älytöntä! Ei ihme, että julkisen puolen lapsettomuusjonot kasvaa. Tuossa 30v. iässä ne lapset tulisi jo laittaa alulle!
Kommentit (235)
181/235
|
19.10.2023 |
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ei todellakaan pillereiden käyttö säästä munasoluja myöhemmäksi. Nyt on kyllä biologia hukassa monella. Huutikset
Kyllä säästää ja siinä puuhassa auttaa myös nestetyppi. Munasarjat pysyvät nuorempina ja niiden syöpäriski romahtaa jo 5 vuoden hormoniehkäisyllä lähes nollaan.
Munasolujen olemassaolo ei tietenkään yksin riitä; tarvitaan myös toimiva keltarauhanen ja munarakkula, mutta näitäpä osataan tarvittaessa stimuloida hormoneilla.
Vanhin synnyttäjä on 73-vuotias intialainen. Hän tuli spontaanisti raskaaksi.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/72cf1be2-1274-4beb-a214-44314cb726de
Siittiöntuotanto häiriintyy herkästi. Ei tarvita kuin sikotauti, riittävästi ylipainoa tai liian lämpimät kalsarit.
Lue nyt aluksi tuo juttu kunnolla. Hän ei tullut spontaanisti raskaaksi. Lisäksi Intiassa iän dokumentointi maaseudulla on vähän niin ja näin. E-pillerit eivät myöskään säästä munasoluja, vaan estävät niiden kypsymisen. Pillereiden käyttäjillä alkaa vaihdevuodet ihan normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on elänyt laumana luonnossa, jossa isommat muut lauman jäsenet ovat usein huolehtineet pienimmäisistään, jos ko. jälkeläisen oma synnyttäjä ei ole niinkään ollut valmis siihen. Vanhemmat jäsenet tuovat/toivat laumalle yleensä viisautta ja elämänkokemusta. He tietävät, mistä löytää ruokaa. Tässäkään ei ole yleensä muuta tarvetta jälkeläisellä kuin saada ruokaa, lauman hyväksyntää ja turvaa pedoilta. Jos nuorempi lisääntymisiässä oleva lauman jäsen synnyttää, yhdessä on huolehdittu oman lauman pienestä jäsenestä siihen saakka, kunnes hän itse osaa jo etsiä ravintoa ja/tai seurata lauman mukana yms. eli matkia muiden käytöstä.
Murrosiässä haluamme irroittautua ja lähteä niin sanotusti vaeltamaan, ja mahdollisesti etsimään uusia reviirejä/laumoja sekä myös lisääntymään. Myöhemmällä iällä riskit synnyttää viallinen/sairas lapsi, lisääntyvät. Komplikaatioiden ja keskenmenojen riskit kasvavat. Myös vanhemman jäsenen synnytys lisää hänen omaa riskiänsä kuolla sen jälkeen. Laumassa vanhin jäsen voisi olla 30- tai 38-vuotias. Tästä voi miettiä, mikä on ihmislajille tarkoitettu elinikä maks.. Ihmiset elävät nykyään liian vanhoiksi. Ihmisiä on siitäkin syystä aivan liian paljon.
Kun mietimme tätä yhteiskuntaa, jossa elämme, täällä ovat tietyt tavat, jotka olemme luoneet, joiden mukaan täytyisi elää. Jos elät tai kasvatat jälkeläistäsi hieman toisin tai muuten paheksuttavasti muiden mielestä/nyky-yhteiskunnan mielestä, yhteiskunta "varastaa" lapsesi. Tämä ei ole "naaraiden" mielestä oikein.
Missään ei lue, kuinka täällä kuuluu elää tai miten. Jokainen elää niin kuin itse omilla aivoillansa asian parhaaksi ajattelee. Jos on laumasielu, on pakotettuna tiettyyn muottiin, mutta jos et ole, sinulla on vapaa tahto ajatella ja tehdä.
Ihmiset eivät elä enää näin kuten edellä kerroin, vaan nyky-yhteiskunnassa, ja biologiaamme emme pääse karkuun. Eli: tehkäämme lapsia siis vasta sitten, kun ruumiimme olisi jo mullan alla tai älkäämme tehkö niitä enää ollenkaan. Sen verran paljon meitä on jo (tuhoamassa maapalloa) ja sen verran hillitöntä on nykymeno. Luonto hoitaa asian kyllä ihan itsestään, jos ei ihminen siihen osaa juuta eikä jaata enempää sanoa. Saati tehdä mitään.
En kuvittele. Olen sinut sen asian kanssa, että lapsia ei välttämättä tule. Ei ole sopivaa kumppania löytynyt ja mieluummin olen sitten ilman, kun tyydyn vaan johonkin. Sinkkuna elämäänlaatu on todella hyvä. En itseasiassa edes tiedä jaksaisinko mitään lapsiarkea. Vapaus on ihanaa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ei, vaan biologisesti ne lapset tulisi laittaa alulle 20v iässä.
30v nainen on ihmisen luontaisessa lajihistoriassa jo isoäiti.
No pöh pöh. Kun katsotaan vaikka 1800-luvun kirkonkirjoja niin lapsia saatiin tasaisesti n. 20-45 vuoden välillä, jotkut jopa 50-vuotiaiksi asti. Miksi ihmeessä se lisääntyminen olisi kolmeenkymppiin jäänyt?
Mielestäsi 1800-luvulla oli normaalia tulla raskaaksi viisikymppisenä?
Niin, tuskin kovin moni 50.v saa tervettä lasta. Kehitysvamman riskin on suurempi. Esim. Downinsyndrooma. Tai on mahdollista saada lapsi edes.
Vierailija wrote:
Kolmekymppissellä on hyvässä lykyssä 20 vuotta hedelmällistä aikaa jäljellä. Esimerkkinä toimikoot viisikymppiset tuoreet äidit Krista Kiuru ja Laura Malmivaara.
... Jotka eivät ole tulleet luonnollisesti raskaaksi vaan lahjasolujen ja rankkojen hoitojen avulla. Suurin osa tuon ikäisistä ei tule enää raskaaksi ja saa elävää tervettä lasta enää millään hoidoilla. Näitä ihmetarinoita ei pidä käyttää todisteina siitä, että homma menisi yleensäkin näin.
Osa naisista ei tiedä faktoja iästä ja hedelmällisyydestä, mutta tiedetään, että isoimmat puuteet tiedoissa ovat miehillä. On tavallisempaa, että kolmekymppinen nainen ei tee lasta siksi, että ei löydy sopivaa miestä siihen puuhaan, kuin että viinin lipittely olisi tärkeämpää. Miehet sitten viittäkymppiä lähestyessään yhtäkkiä hoksaavat, että lapsi olisi kiva, mutta se juna meni jo. Lisääntymisikäiset naiset eivät halua sen ikäistä kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Miksi lapsia pitäisi tehdä jos ei halua?
Kuinka moni mies on valmis isäksi parikymppisenä? Mä olisin voinut hankkia lapsen jo nuorena mutta tulin lopulta äidiksi vasta 30v, kun mies ei halunnut aiemmin. Turhaa syyllistää naisia, kun lapsenteon lykkääjä on yleensä mies!
No miksi luulet että naiset luontaisesti suosivat itseään vanhempaa miestä puolisoksi?
Eivätkä suosi. On äärimmäisen harvinaista että nainen ottaa kumppanin joka on muutamaa vuotta vanhempi.
Vaikka tuttavapiirisi perusteella voisitkin näin päätellä, ei se ole harvinaista - eikä varsinkaan "äärimmäisen" harvinaista.
Eiköhän parinvalinnassa paina muut asiat enemmän kuin se, että oltaisiin täsmälleen saman ikäisiä.
En ole se jolle vastaat, mutta tästä on ihan tuorettakin kotimaista tutkimusta. Naiset eivät halua vanhoja miehiä parisuhteeseen tai lapselleen isäksi. On äärimmäisen harvinaista, että viisikymppinen mies pariutuu kolmekymppisen naisen kanssa. Tämä ei ole mielipidekysymys.
Eiköhän jokainen lähemmäs nelikymppisenä lapsia yrittävä tiedä riskit. Jokainen tyylillään. Jos jättää viime tinkaan, täytyy myös hyväksyä mahdolliset riskit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille lasten saanti ei ole välttämätön asia. Itse ajattelin 30-vuotiaana että kyllä sitä myöhemminkin ehtii ja halusin keskittyä vielä jonkin aikaa harrastuksiin sekä matkustella ennen perheen perustamista. Lapsettomaksi lopulta jäin, mutta en silti kadu etten yrittänyt lasta iässä, jolloin en ollut valmis. En edes koe lapsettomuutta elämäni suurimmaksi suruksi. Nyt vaan kävi näin ja keskityn elämässäni muihin juttuihin, joihin en voisi äitinä keskittyä.
Vierailija wrote:
Eikä ajatella.
Ja kyllä ne lapset tulis tehdä mahdollisimman nuorena eikä vasta kolmekymppisenä.
Ja sitten valitetaan, kun ei ole varaa viedä lasta yksityiselle lääkärille, kun julkiselle ei pääse. Kun ei ole rahaa, kun on paras opiskelu- ja työikä tehty lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä puoli lapsettomuudessa on se, että kun ei ole lasta, ei sen tarvitse koskaan mennä kouluun, osallistua inkluusioon,
siitä ei tule myöskään ADHD, eikä Nepsy, lipsy, läpsy, koulukiusattu, narkomaani, pedofiili, huippu-urheilija, masentunut, alkoholisti, syrjäytynyt, asunnoton eikä peliongelmainen.
Niin niillä onkin, oikeastaan kaksikin vuosikymmentä aikaa. Raskautua voi niin kauan kun tulee kuukautiset. Ihmisten elinikä noussut niin paljon että 30 vastaa nykyisin 20.
Ihan turhaan naisia pelotellaan hedelmällisyyden laskulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
On tuossa naisen ajattelussa loogisuus. Kuka haluaa olla 25-vuotiaana äiti, kun voi 35-vuotiaana saada lapset?
Tämä malli naisille on tietysti kulttuurivalinnainen.
Aika harvalla naisella on 25-vuotiaana koulutus, vakituinen työpaikka ja muutaman vuoden työsuhde. Ennen lasten tekemistä pitää talous saada siihen kuntoon, että lasta ei tarvitse laittaa hoitoon 9 kuukauden ikäisenä.
Ei mullakaan ollut. Tulin äidiksi 23-vuotiaana. Ei silti tarvinnut laittaa lapsia hoitoon lainkaan. Esikouluun menivät ekaa kertaa päiväkodin tiloihin. Tuli valittua kunnollinen mies ja työllistettyä itseni niin, että tein töitä kotoa käsin ja ehdin viettää paljon aikaa perheen kanssa.
Ei se mikään mahdoton tehtävä ole.
Nyt olen 4-kymppinen, matkustelen miehen ja/tai teinien kanssa ja juon viiniä silloin kun huvittaa.
Kannatti tehdä lapset nuorena 👍
Vierailija wrote:
Kaikille lasten saanti ei ole välttämätön asia. Itse ajattelin 30-vuotiaana että kyllä sitä myöhemminkin ehtii ja halusin keskittyä vielä jonkin aikaa harrastuksiin sekä matkustella ennen perheen perustamista. Lapsettomaksi lopulta jäin, mutta en silti kadu etten yrittänyt lasta iässä, jolloin en ollut valmis. En edes koe lapsettomuutta elämäni suurimmaksi suruksi. Nyt vaan kävi näin ja keskityn elämässäni muihin juttuihin, joihin en voisi äitinä keskittyä.
Mitä ne sellaiset asiat on, joihin äitinä ei voi keskittyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alan vähän kyllästyä näihin keskusteluihin.
Kerran vielä.
Minä ainakaan en ollut törmännyt 30-vuotiaaksi mennessä yhteenkään sellaiseen mieheen, joka olisi halunnut lapsia. Nyt tai koskaan. En ollut silloin todellakaan taloudellisesti tai urani puolesta sellaisessa vaiheessa, että olisi ollut minulle mielekästä hankkia lapsia yksin. Olisin joutunut muuttamaan kotoani pienempään asuntoon, vaihtamaan ajallisesti vähemmän vaativaan työhön, elämään säkki suuta myöten ja laittamaan lapsen hoitoon 9 kk ikäisenä.
Vaihtoehtoni eivät olleet joko hankkia lapsia 30-vuotiaana tai hankkia niitä 40-vuotiaana. Vaihtoehdot olivat joko jatkaa onnellista elämää silmät avoimina tai sitten luopua identiteetistäni tehdäkseni jotain sellaista, johon en uskonut edes itse pystyväni, ja joka olisi sulkenut monet ovet minulta iäksi.
Jatkoin elämää. Sitten kohtasin perhettä toivovan miehen. En joutunut luopumaan itsestäni enkä elämästäni. Sain toisen lapseni 40-vuotiaana. Terveitä ja toivottuja molemmat.
Te jotka toistuvasti mainitsette riskit 40-vuotiaana äidiksi tulemisessa - miksi? Luuletteko, että perhettä toivovat eivät niitä tunne? Riskeihin lukeutuu mm. yrityksen pitkittyminen, raskaaksi tuleminen vaikeus, korkeampi keskenmenoriski ja korkeampi kromosomipoikkeamien riski. Nuo kaikki ovat asioita, joihin on jonkinlainen riski kaikilla. Keskenmenokokemukselta ei voi kuvitella välttyvänsä sillä, että päättää hankkia lapsensa nuorina. Se on ikävää, mutta osa elämää. Kromosomipoikkeamat taas seulotaan vanhempien toivoessa kattavalla kromosomitestauksella, joka onnistuu äidin verestä. Jälleen, nuori ikä ei ole tae, että kaikki olisi tässä mielessä kunnossa, mutta vanhoilla äideillä asia ainakin tutkitaan etukäteen, jolloin vanhemmat saavat harkita asiaa.
Nykyisten iäkkäämpien äitien lasten tarvitsee tuskin kuunnella sitä saarnaa, että minä teidän takianne olen elämäni ja terveyteni uhrannut. Se on äitien valinta. Onneksi.
Ihan terveitä lapsia yleensä tulee vanhemmillekin äideille. Ne kehitysvammaiset jotka tunnen ovat muuten esikoisia.
No, se ei ole niin helppoa löytyy tolkun miestä, johon uskaltaisi sitoutua ja joka olisi valmis isäksi naisen hedelmällisimmän iän aikana. Ja lähdetään nyt siitä, että kumppani on kuitenkin usein samaa ikäluokkaa monestakin syystä.
Elämässä mikään ei ole itsestäänselvyys ja kaikessa on aina riskejä. Se parikymppisenä lapsen saanut voi kuolla lastensa ollessa pieniä ja se 44-vuotiaana lapsensa saanut voi elää hyväkuntoisena itsenäistä elämää 95-vuotiaaksi, tai toisinpäin.
Vanhempani saivat minut ollessaan kolmekymppisiä ja isä kuoli alle 40-vuotiaana. Olin itse silloin 7v. En koe, että se ikä olisi ollut missään vaiheessa mikään ongelma.
Lapset hankitaan silloin, kun se on jokaiselle ihmiselle itselleen paras hetki ja idea. Joillekin se ei ole fiksua koskaan. Aiemmat sukupolvet hankkivat lapset liian nuorina, ja seurauksena oli perheväkivaltaa, köyhyyttä, päihdeongelmia ja vaikka mitä. Koko ihmishistoria on yksi pitkä tarina liian nuorista vanhemmista, jotka eivät edes itse olleet vielä aikuisia päättäessään lisääntyä. Nykyään nuorilla on huonot työtilanteet, opinnot pitkittyy, eläminen on kallista, mielenterveysongelmia on paljon, osittain juuri siksi että meidän omat vanhemmat hankkivat meidä liian aikaisin elämässä ja traumatisoivat. Ei sellaiseen tilanteeseen voi tehdä uusia ihmisiä. Ensin omat asiat kuntoon, sitten lapsia. Adoptiokin on oikein hyvä optio, jos ei biologisia lapsia ehdi/halua/voi hankkia.
Alue: Aihe vapaa