Nykyajan 30v. naiset ajattelevat heillä olevan vielä 10v aikaa tehdä lapsia
Eivät kiirehdi vaan matkustelevat ja juovat viiniä. Älytöntä! Ei ihme, että julkisen puolen lapsettomuusjonot kasvaa. Tuossa 30v. iässä ne lapset tulisi jo laittaa alulle!
Kommentit (235)
Vanhempien ikä itsessään on kokonaisuuden kannalta aika pieni huolenaihe. Enemmän vaikuttaa se arjen sujuminen, mikä ei tosiaan riipu vain siitä iästä.
Vierailija wrote:
Lapset hankitaan silloin, kun se on jokaiselle ihmiselle itselleen paras hetki ja idea. Joillekin se ei ole fiksua koskaan. Aiemmat sukupolvet hankkivat lapset liian nuorina, ja seurauksena oli perheväkivaltaa, köyhyyttä, päihdeongelmia ja vaikka mitä. Koko ihmishistoria on yksi pitkä tarina liian nuorista vanhemmista, jotka eivät edes itse olleet vielä aikuisia päättäessään lisääntyä. Nykyään nuorilla on huonot työtilanteet, opinnot pitkittyy, eläminen on kallista, mielenterveysongelmia on paljon, osittain juuri siksi että meidän omat vanhemmat hankkivat meidä liian aikaisin elämässä ja traumatisoivat. Ei sellaiseen tilanteeseen voi tehdä uusia ihmisiä. Ensin omat asiat kuntoon, sitten lapsia. Adoptiokin on oikein hyvä optio, jos ei biologisia lapsia ehdi/halua/voi hankkia.
Asiaa. Tämä kirjoittamasi liittyy kiinteästi myös käytettävisä oleviin turvaverkkoihin. Monella on vanhemmat, jotka ovat hankkineet lapsia siksi, että yhteiskunnallinen paine on ollut valtava ja niin on kuulunut tehdä. Perhe-elämästä ei olla nautittu, se on koettu taakkana. Lapsiin päin on annettu välttelevän kiintymyssuhteen malli.
On pitkä tie kasvaa tuollaisen perheen lapsesta sellaiseksi aikuiseksi, joka tuntee itsensä, tietää olevansa tunne-elämältään tasapainossa seuraavat 20 vuotta ja uskoo kestävänsä lasten sitovuuden muuttumatta kopioksi omista vanhemmistaan.
Ja ne turvaverkot - moni 30-40-vuotias pari on lastensa kanssa totaalisen yksin. Ne omasta vastahakoisesta perhe-elämästään irti päässeet isovanhemmat eivät ole innokkaita osallistumaan lasten hoitamiseen tai taakan jakamiseen kuin satunnaisesti. Aikuisen resursseilla sen voi kestää ja siitä selvitä, mutta jos nyt ajatellaan että ap:n reseptillä naiset alkaisivat tehdä lapsia miehistä riippumatta nuorina, niin aika yksin olisivat ja periyttäisivät samaa taakkaa lapsilleen.
Olen kolmekymppinen nainen ja tietoisesti otan sen riskin että en ikinä tulekaan raskaaksi jotta en pääsy kasvattamaan kieroon kasvanutta kakaraa siksi, että epätoivoisena otin kenet tahansa isäksi. Nautin elämästä sen aikaa vaikka viiniä juomalla ja matkustamalla.
Lopeta naisten painostaminen epätoivoisiksi kynnysmatoiksi. Miksi et hyökkää samalla tavalla miehiä vastaan että alat painostaa heitä hyviksi aviomiehiksi?
Elämä on täynnä tuuria ja sattumuksia. Mikään ei ole varmaa eikä mitään voi oikein tietääkään. Se on elämän sääntö. Joku elää terveenä pitkään huonoilla elintavoilla. Joku taas sairastuu vakavasti, vaikka eläisi kuinka terveellisesti.
Kaikki on elämään kuuluvia. Luonnon tarkoitus on siitä huolimatta useasti vain, että laji säilyy ja jatkaa sukuaan. Vaikka tulee keskenmenoja ja kromosomivirheitä, ne ovat osa elämää ja, jotka osittain hidastavat lajimäärän liikakasvua.
Vaikka synnyttäisi vanhana lapsen, äidin hyvä terveys on siinä tärkein tekijä, jotta lapsi, joka syntyy, olisi normaali ja terve.
Ylipainoisella, liikkumattomalla ja roskaruokaa syövällä naisella on suuri miinusvaikutus syntyvän lapsen terveyteen. Myös miehen yleinen terveys ja siittiöiden laatu vaikuttaa paljon.
Minusta älyttömämpää on hankkia lapsi ja laittaa hänet pienestä saakka mummolaan viikoksi että pääsee matkustelemaan ja jo vauvana jatkuvasti yökylään että saa omaa aikaa. Eli parempi hankkia lapset vasta kun on kypsä vanhemmuuteen oli ikää sitten 20 v, 40 v tai jotain siltä väliltä. Kyllä lapsen hankintaa tarkoituksella lykkäävät tiedostavat riskit.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
On tuossa naisen ajattelussa loogisuus. Kuka haluaa olla 25-vuotiaana äiti, kun voi 35-vuotiaana saada lapset?
Tämä malli naisille on tietysti kulttuurivalinnainen.
Aika harvalla naisella on 25-vuotiaana koulutus, vakituinen työpaikka ja muutaman vuoden työsuhde. Ennen lasten tekemistä pitää talous saada siihen kuntoon, että lasta ei tarvitse laittaa hoitoon 9 kuukauden ikäisenä.
Ei mullakaan ollut. Tulin äidiksi 23-vuotiaana. Ei silti tarvinnut laittaa lapsia hoitoon lainkaan. Esikouluun menivät ekaa kertaa päiväkodin tiloihin. Tuli valittua kunnollinen mies ja työllistettyä itseni niin, että tein töitä kotoa käsin ja ehdin viettää paljon aikaa perheen kanssa.
Ei se mikään mahdoton tehtävä ole.
Nyt olen 4-kymppinen, matkustelen miehen ja/tai teinien kanssa ja juon viiniä silloin ku
Nyt puhuttiin itsensä elättävistä.
No höh, olisin halunnut lapsen 25-vuotiaana, mutta isäkandidaatteja ei näkynyt. Sain siis lapset 35 ja 41- vuotiaana. Sori ny vaan ihan hirveesti :)
Oltiin ostamassa taloa miehen kanssa jonka kanssa olimme olleet 15 vuotta yhdessä. Tarkoitus oli alkaa perustamaan perhettä. Mies sitten itku silmässä tuhersi että oli pettänyt minua kymmeniä kertoja pitkin suhdettamme, ja sekä talon osto että suhde jäi siihen. Olin tuolloin 30-vuotias. Seurasi ensin vuoden verran itsensä kasailua, ja sitten lukemattomia treffejä, muutaman vuoden ajan, pari pitempää,n- puolen vuoden tapailuakin. Kaikki kuivuivat kokoon syystä tai toisesta. Sitten olin pelkästään sinkkunakin, kun ei ketään löytynytkään, ja nyt vuosi sitten lyötiin hynttyyt yhteen toisen noiden aiemman puolen vuoden suhteen miehen kanssa.
Muutimme nopeasti yhteen, ja olemme vuoden alusta asuneet yhdessä. Nyt on tutustuttu uudestaan, juteltu tulevaisuudesta, vierailtu toistemme sukujjen ja perheiden luona, matkustettu, vietetty kahdenkeskeistä elämää.
Olen 37-vuotias, ja haluan naimisiin ennen kuin perustan perhettä. Häitä ei vielä ole tiedossa, mutta ehkä ensi kesänä? Silloin olen jo 38-vuotias. En koe tuntevani tätä miestä vielä tarpeeksi naimisiinmenoon tai nyt ainakaan vielä lapsen hankintaan. Mieskään ei koe vielä lapsielämää itselleen sopivana.
Eli mitähän ihmettä minunkin olisi pitänyt tehdä, minun joka aina olen lapsia halunnut, ja joka olin niitä jo tekemässä pitkäaikaisen mieheni kanssa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
On tuossa naisen ajattelussa loogisuus. Kuka haluaa olla 25-vuotiaana äiti, kun voi 35-vuotiaana saada lapset?
Tämä malli naisille on tietysti kulttuurivalinnainen.
Aika harvalla naisella on 25-vuotiaana koulutus, vakituinen työpaikka ja muutaman vuoden työsuhde. Ennen lasten tekemistä pitää talous saada siihen kuntoon, että lasta ei tarvitse laittaa hoitoon 9 kuukauden ikäisenä.
Ei mullakaan ollut. Tulin äidiksi 23-vuotiaana. Ei silti tarvinnut laittaa lapsia hoitoon lainkaan. Esikouluun menivät ekaa kertaa päiväkodin tiloihin. Tuli valittua kunnollinen mies ja työllistettyä itseni niin, että tein töitä kotoa käsin ja ehdin viettää paljon aikaa perheen kanssa.
Ei se mikään mahdoton tehtävä ole.
Nyt olen 4-kymppinen, matkustelen miehen
Hedelmällisyyshoidot.
https://www.whatclinic.com/fertility/greece/athens/embio-medical-center
https://www.whatclinic.com/fertility/poland/gdansk/fet-frozen-embryo-tr…
https://www.whatclinic.com/fertility/bulgaria/egg-donor
Varakkaille:
https://menhavingbabies.org/assistance/application1/
https://donoreggbankusa.com/our-egg-donors/egg-donor-search?race=Caucas…
Miehet on kaikki sikoja. SIKOJA.
t: mies
En ymmärrä tätä jatkuvaa öyhötystä lasten tekemisestä. Mitä se kelleen kuuluu miten kukakin elää? Omasta lisääntymisestään kukin päättäköön ihan itse, ei niitä lapsia ole mikään pakko tehdä vaikka useiden mielestä ilmeisesti on...
Vierailija wrote:
Eiköhän jokainen lähemmäs nelikymppisenä lapsia yrittävä tiedä riskit. Jokainen tyylillään. Jos jättää viime tinkaan, täytyy myös hyväksyä mahdolliset riskit.
Kuten myös nuorempien on hyväksyttävä mahdolliset riskit. Syntymä on kuolemantuomio.
Olisipa kumppani, niin olisi mahdollista saada nuorena lapsi ja perhe ylipäätään.. Mutta ei ole löytynyt luotettavaa miestä vielä.
Niinpä. On mahdollista että pitäisi tehdä 29v lapsi ja olla kunnollinen tasapainoinen kumppani. Tervekin. Juovan rentun kanssa siitä ei tule mitään ja tulee ero, ei lapsia. Pelimiehet eivät toimi tässä asiassa. Paitsi jos haluaa myöhemmin erota ja tulee kaksi kotia, lapsi ei jaksa liikkua kahden kodin väliä - menee sekaisin jo missä on. Miten piikit vaikuttavat asiaan tai perintötekijät ym.
Aika monessa kommentissa tämäkin on jotenkin kääntynyt miesten syyksi.
Vierailija wrote:
Aika monessa kommentissa tämäkin on jotenkin kääntynyt miesten syyksi.
Eihän ole
Ei lasten tekeminen ole aina naisesta kiinni. Usein se mies ei halua lapsia juuri silloin kuin nainen on itse hedelmällisessä iässä. Sitten se pitkittyy ja voikin tulla ero. Nainen joutuu etsiä uutta kumppania. En minä ainakaan ottaisi 20 vuotta vanhempaa miestä vain sen takia, että he sitten yhtäkkiä haluaisivat tehdä lapsen nuoren naisen kanssa.
Lapsia kannattaa tehdä sitten kun on sormukset sormissa, ja pystyy luopumaan alkosta- molemmat vanhemmat!
Aikuisena.
Vierailija wrote:
Olisipa kumppani, niin olisi mahdollista saada nuorena lapsi ja perhe ylipäätään.. Mutta ei ole löytynyt luotettavaa miestä vielä.
Eikä löydy. Hyviä, luotettavia miehiä ei kiinnosta olla naisten pomputeltavana. Parisuhdemarkkinoilla on vähemmistö miehistä, lähinnä ne jotka tarvitsevat naista siivoamaan ja kokkaamaan koska eivät itse viitsi tehdä kotitöitä.
Mitäs te nykynaiset tarjoiaisitte hyville miehille?
Mies ei halua vielä lapsia. Yksinkö niitä pitäisi hankkia? Seuraavaksi sitten palstamammat arvostelemassa, että miksi on niin paljon uupuneita yksinhuoltajia nykyään, kannattaako hankkia lapsia jos ei jaksa hoitaa.
t. 28v