Lue keskustelun säännöt.
Elän elämää josta en uskaltanut edes haaveilla 5 vuotta sitten.
18.10.2023 |
Kerrostaloelämää lähiössä, fyysisiä terveysongelmia, mielenterveysongelmia, parisuhdeongelmia, taloudellisia ongelmia, päihteillä turruttamista. Toivottomuutta. Sitä oli elämäni pitkään.
Nyt vietän elokuvailtaa kauniissa kodissa, ihanassa tunnelmassa, luonnon keskellä. Avioliitto voi hyvin. Terveysongelmia on edelleen, muttei mitään hyvin vakavaa. Minulla on paljon omia harrastuksia ja unelmien työ. Rahaa ei jää säästöön, mutta laskut on aina maksettu eikä ruoasta ole pulaa. Mielenterveysongelmat vaivaavat ajoittain, mutta pärjään. Henkisesti hyvistä päivistä osaa nauttia täysillä, kun mielenterveys ei ole itsestäänselvyys. Ympärilläni on myös hienoja, rakkaita ihmisiä.
Olen käynyt todella vaikeita asioita läpi ilman päihteitä. On ollut päiviä ja hetkiä kun olen ollut satavarma etten selviä. Ja tässä sitä ollaan. Vaikka haasteita tulee elämässä aina, tiedän että pärjään.
Mielenrauha ja kiitollisuus, niillä pääsee pitkälle. Ulkoiset tekijät ja olosuhteet ovat toissijaisia asioita, mutta kyllä esimerkiksi asuinympäristöllä on ollut itselleni valtava merkitys.
Muistutus jokaiselle, että älkää koskaan luovuttako. Aina on toivoa. Mistä tahansa voi selvitä. Vaikka nyt olisi vaikeaa, jonain päivänä kaikki voi olla toisin.
Kommentit (29)
"Me todistamme hänen kuolemaansa".
Olkaamme siis iloisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä Jeesus kuoli.
Meidän kaikkien vuoksi.
Olkaamme siis iloisia hänen kuolemastaan.
Onneks olkoon♥️
AINA löytyy asioita mistä olla kiitollinen 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskikset, kuka niitä voi järjellä ymmärtää?
Ateistit ehkä aavistuksen.
Mä oon edelleen yksin kerrostaloasunnossa mutta nyt ilman päihteitä ja huonoja tapojani, täältä tullaan perässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tästä. Antaa toivoa, että täältä suosta voi vielä nousta.
Vierailija wrote:
Mutta oletko jäänyt ilman lapsia?
En ole. 🙏🏼❤️ Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tsempistä. Itse oon tehnyt myös paljon töitä, monta kuukautta jo. Kuukausi sitten sairastuin tosi pahaan flunssaan ja se veti vähän kaiken paskaksi. Nyt yritän jälleenrakentaa. Tämä päivä oli raskas, yritin tehdä yhtä asiaa ja epäonnistuin siinä viisi kertaa, mutta pakko yrittää taas huomenna uudestaan. Ei muu auta. On sen tajunnut, että itse se työ pitää tehdä. Ei kukaan muu sitä tee. Ja se pitää tehdä vaikkei ois apua, vaikkei ois turvaverkkoja tai läheisiä riittävästi tukemassa. Harvalla meillä on kaikkia työkaluja, silti pitää koittaa mennä eteenpäin. Niissä vaikeissa hetkissä ja kausissa se sinnikkyys punnitaan. Tsemppiä kaikille, jaksakaa ja tehkää töitä, että asiat muuttuisi. Itseä ainakin auttanut se, että olen ottanut "ohjat omiin käsiini", nyt se on vaan itsestä kiinni. Pitää mennä eteenpäin myös silloin kun ei ole sitä motivaatiota, tai voimia tai välttämättä yhtään mitään. Koska ei ole lopulta kuin kaksi vaihtoehtoa, antaa periksi tai mennä eteenpäin. Päätetään mennä eteenpäin :)
Vierailija wrote:
Kiitos tsempistä. Itse oon tehnyt myös paljon töitä, monta kuukautta jo. Kuukausi sitten sairastuin tosi pahaan flunssaan ja se veti vähän kaiken paskaksi. Nyt yritän jälleenrakentaa. Tämä päivä oli raskas, yritin tehdä yhtä asiaa ja epäonnistuin siinä viisi kertaa, mutta pakko yrittää taas huomenna uudestaan. Ei muu auta. On sen tajunnut, että itse se työ pitää tehdä. Ei kukaan muu sitä tee. Ja se pitää tehdä vaikkei ois apua, vaikkei ois turvaverkkoja tai läheisiä riittävästi tukemassa. Harvalla meillä on kaikkia työkaluja, silti pitää koittaa mennä eteenpäin. Niissä vaikeissa hetkissä ja kausissa se sinnikkyys punnitaan. Tsemppiä kaikille, jaksakaa ja tehkää töitä, että asiat muuttuisi. Itseä ainakin auttanut se, että olen ottanut "ohjat omiin käsiini", nyt se on vaan itsestä kiinni. Pitää mennä eteenpäin myös silloin kun ei ole sitä motivaatiota, tai voimia tai välttämättä yhtään mitään. Koska ei ole lopulta kuin kak
Tsemppiä sulle 🍀♥️👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi, koska sinunlaisistasi ei ole vallankumoukseen. Se ei synny ilman katkeruutta, kateutta ja pahantahtoisuutta. (Sarkasmivaroitus)
Tuossa on yksi ratkaiseva tekijä.
Ap on nainen.
Jos ap olisi mies, ei hän olisi mt-ongelmaisena ja köyhänä parisuhteessa. Hän olisi yksin, ja asuisi siellä lähiössä yhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt kuitenkaan äänestä kokoomusta tai käy joulukirkossa.
Vierailija wrote:
Tuossa on yksi ratkaiseva tekijä.
Ap on nainen.
Jos ap olisi mies, ei hän olisi mt-ongelmaisena ja köyhänä parisuhteessa. Hän olisi yksin, ja asuisi siellä lähiössä yhä.
Ei se sitä sano, että vaikka olisi mies niin tarvitsisi uhriutua. Yhtä hyvin miehetkin voi muuttaa elämäänsä, mutta se vaatii uhri-mentaliteelista irtisanoutumisen. Se, että katsoo sitä oman elämän paskaa silmästä silmään ja päättää tehdä sille jotakin. Jotakin konkreettista. Eikä uhriutua kokonaisen sukupuolen alle, "en voi koska olen mies". Kyllä sä voit ja kyllä sä pystyt kun vaan ryhdyt hommiin.
Voisit vähän avata tämän muutoksen taustaa.
Millä keinoin pääsit muuttamaan lähiöstä ihanaan taloon luonnon keskelle? Iskikö lottovoitto?
Mikä muutti avioliittosi hyväksi? Sinun raitistumisesi?
Entä kuinka sait sen unelmien työpaikan?
Samoin. Läheiseni kuoli 24-vuotiaana ja silloin sen tajusi että on typerää haaveilla ja miettiä minkä ihanan aina toivomansa unelman toteuttaa "sitten joskus" tai "eläkkeellä". Kun voit olla yllättäen kuolinvuoteellasi vaikka huomenna, niin minkä tekemättä jättäminen sinua sitten kaduttaa, harmittaa tai surettaa?
Joten muutimme Lappiin ja ostimme asuntoauton jolla reissataan, kuten aina ollaan haaveiltu. Ollaan enemmän tekemisissä tärkeiden ihmisten kanssa ja tehdään asioita jotka tuntuu hyvältä.
On aika hyvä tunne ajatella että jos olisin sillä kuolinvuoteella huomenna, voin olla surullinen että ero läheisistä tulee, mutta olen onnellinen että olen tehnyt kaiken sen mitä olen halunnutkin.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tuossa on yksi ratkaiseva tekijä.
Ap on nainen.
Jos ap olisi mies, ei hän olisi mt-ongelmaisena ja köyhänä parisuhteessa. Hän olisi yksin, ja asuisi siellä lähiössä yhä.Ei se sitä sano, että vaikka olisi mies niin tarvitsisi uhriutua. Yhtä hyvin miehetkin voi muuttaa elämäänsä, mutta se vaatii uhri-mentaliteelista irtisanoutumisen. Se, että katsoo sitä oman elämän paskaa silmästä silmään ja päättää tehdä sille jotakin. Jotakin konkreettista. Eikä uhriutua kokonaisen sukupuolen alle, "en voi koska olen mies". Kyllä sä voit ja kyllä sä pystyt kun vaan ryhdyt hommiin.
Osaatko lukea?
Ei nyt puhuttu hommiin ryhtymisestä. Vaan siitä että nainen voi olla mt-ongelmainen ja köyhä, ja passiivinen kaupan päälle. Ja silti "elämä" tuo eteen parisuhteen, joka auttaa selättämään ongelmat. Tutkitusti naisia muutenkin autetaan helpommin.
Miehen on juurikin tehtävä kaikki itse. Parisuhdetta ei ole luvassa, eivätkä herrasnaiset ole tarjoamassa neitimiehelle apua.
Kivat sulle. Mäkin luulin, että saan vielä joskus sen työpaikan mutta en saanut sitä koskaan ja nyt on jo liian myöhäistä. Osanani on köyhä vanhuus mitä todennäköisimmin.
En tykkää tuollaisista perusteettomista vakuutteluista. Kaikki ei saa kaikkea haluamaansa vaikka kuinka yrittäisi.
Hienoa, hieno kuulla. Se sisänen kamppailu on se mikä pitää tehdä ja se on vaikea, siinä olet oikeassa. Se vallankumous on tehtävä sisäisesti, millään muulla ei ole väliä.
Kaikkea hyvää :)