Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mua ahdistaa kun en jaksa normaalia elämää. Taas saikulla ja työt menee alta. Inhoan itseäni. Olenko turhaan sairaslomalla?
18.10.2023 |
Ei tätä elämää tällaisen pään kanssa jaksa. Taas olen tippumassa ja luovuttamassa. Aloin tuntemaan kaaoksen päässäni jälleen, lähes itkin töissä turhista, ei sille ollut mitään syytä. Olen vain niin eksyksissä etten tiedä mitä tehdä tai mihin mennä.
Haluan olla tunnollinen ja reipas mutta sitten kun tarpeeksi kauan yritän olla kuin ei mitään niin ykskaks romahdan. Masennus pahenee ja lamaannun, en välitä enää mistään. En saa itseäni toimimaan. En kestä suorittaa ja alan voimaan pahoin.
Fyysisesti on huono olla, on sairaus ja henkisesti pää on heikoilla. Yleensä jaksan kuukausia ja taas liun hiljalleen jonnekin missä en saa enää yhteyttä elämään. Katoan vain ja alan sabotoimaan elämääni, mitkään suunnitelmani ja päätökset ei pidä ja taas olen pettynyt itseeni.
Lääkärit puhuvat vakavasta masennuksesta ja haluaisin vain kadota. Toinen puoli minussa haluaisi nousta ja haukun itseäni. Sinne meni taas työt ja olen taas tässä vailla suuntaa. Mutta tavallaan ei edes kiinnosta.
Kommentit (10)
Vierailija wrote:
Eikö työterveys tarjoa jotain psygolokia tai psykiatria?
No minulla on määräaikainen työ. Kyllä vielä hetken saan siellä hoitoa ja keskustelua. Terapia on nyt se suunta joka on varma ensi vuonna. Joskus tuntuu kuitenkin että olen ihan toivoton yksilö, yritän ja yritän mutta taas katoan itseltäni jonnekin enkä pysty pitämään naruja käsissäni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko minä❤️ Hyvin tutulta kuulostaa tekstisi, voisi olla minun kirjoittamani
On minulla kyllä tieto siitä etten "turhaan" ottanut saikkua vaan taas katkesi vain kaikki se yritteliäisyys ja pakottaminen. En vain pysty tarpeeksi kauaa feikkaamaan. Sitten tulee syyllinen olo, häpeäkin kasvaa koska tiedän että ihmisillä nyt vaan sattuu olemaan vaikeaa elämässään ja silti puurtavat ja menevät. Minä jään, miksi ihmeessä minä luovutan ja muut sitkeinä paahtavat.
Olen ollut joskus periksiantamaton mutta enää sitä taisteluvoimaa ei ole samalla tavalla. Minä vaan stressaannun ja pää levenee, sitten yritän vielä ja tulee lopulta se notkahdus. En ymmärrä tätä.
Olen kailottanut itselleni pitkään että juu jaksan jaksan, lisää töitä vaan ja sopinut kaikesta mutta sitten kuitenkin lahoan kaiken alle enkä halua kuin erakoitua ja lopettaa kaiken kanssakäymisen ihmisten kanssa. Hävettää tämä juurettomuus.
Ap
Vierailija wrote:
Oletko minä❤️ Hyvin tutulta kuulostaa tekstisi, voisi olla minun kirjoittamani
Kiitos tuesta. Onneksi on joku muukin jolla suuntavaisto kadoksissa. Jokin minussa sanoo kuitenkin, että näin tämän pitää mennäkin, siis että en löydä suuntaa sillä, että pakotan vaan se tulee luovimalla ja kuuntelemalla itseään. Ristiriitaista mutta nyt mietin sitten tässä rauhassa, että mikä olisi sellainen tilanne ja työ, mitä pystyisin tekemään ihan oikeasti säännöllisesti ja pitkällä aikavälillä.
Paljon hyvää sinulle. <3 kuulisin mielelläni lisää tilanteestasi jos haluat kertoa.
Ap
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Oletko minä❤️ Hyvin tutulta kuulostaa tekstisi, voisi olla minun kirjoittamani
Kiitos tuesta. Onneksi on joku muukin jolla suuntavaisto kadoksissa. Jokin minussa sanoo kuitenkin, että näin tämän pitää mennäkin, siis että en löydä suuntaa sillä, että pakotan vaan se tulee luovimalla ja kuuntelemalla itseään. Ristiriitaista mutta nyt mietin sitten tässä rauhassa, että mikä olisi sellainen tilanne ja työ, mitä pystyisin tekemään ihan oikeasti säännöllisesti ja pitkällä aikavälillä.
Paljon hyvää sinulle. <3 kuulisin mielelläni lisää tilanteestasi jos haluat kertoa.
Ap
Olen myös tosi tunnollinen, melkein liiankin ja suoritan töissä pyrkien täydellisyyteen. Kestän yleensä 4kk maksimissaan ja sitten koko kroppa ja pää sanoo itsensä irti.
Sosiaalisuus ei ole yhtään luontaista mutta small talk ja asiakaspalvelu sekä työkavereiden kanssa kommunikointi sujuu, tiettyyn pisteeseen asti. Sitten tulee romahtaminen, koska tunnen että esiinnyn jatkuvasti.
On masennustaustaa, mutta olen yrittänyt pärjätä yksin. Mutta aina pieleen mennyt työsuhde saa pohjalle. Olen yrittänyt etsiä työtä, missä voisi olla liikaa suorittamatta, mutta kai minä yritän liikaa oli työ mikä tarkoittaa...
T.3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Oletko minä❤️ Hyvin tutulta kuulostaa tekstisi, voisi olla minun kirjoittamani
Kiitos tuesta. Onneksi on joku muukin jolla suuntavaisto kadoksissa. Jokin minussa sanoo kuitenkin, että näin tämän pitää mennäkin, siis että en löydä suuntaa sillä, että pakotan vaan se tulee luovimalla ja kuuntelemalla itseään. Ristiriitaista mutta nyt mietin sitten tässä rauhassa, että mikä olisi sellainen tilanne ja työ, mitä pystyisin tekemään ihan oikeasti säännöllisesti ja pitkällä aikavälillä.
Paljon hyvää sinulle. <3 kuulisin mielelläni lisää tilanteestasi jos haluat kertoa.
Ap
Olen myös tosi tunnollinen, melkein liiankin ja suoritan töissä pyrkien täydellisyyteen. Kestän yleensä 4kk maksimissaan ja sitten koko kroppa ja pää sanoo itsensä irti.
Siis oli työ mikä tahansa tarkoitin
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Oletko minä❤️ Hyvin tutulta kuulostaa tekstisi, voisi olla minun kirjoittamani
Kiitos tuesta. Onneksi on joku muukin jolla suuntavaisto kadoksissa. Jokin minussa sanoo kuitenkin, että näin tämän pitää mennäkin, siis että en löydä suuntaa sillä, että pakotan vaan se tulee luovimalla ja kuuntelemalla itseään. Ristiriitaista mutta nyt mietin sitten tässä rauhassa, että mikä olisi sellainen tilanne ja työ, mitä pystyisin tekemään ihan oikeasti säännöllisesti ja pitkällä aikavälillä.
Paljon hyvää sinulle. <3 kuulisin mielelläni lisää tilanteestasi jos haluat kertoa.
Ap
Olen myös tosi tunnollinen, melkein liiankin ja suoritan töissä pyrkien täydellisyyteen. Kestän yleensä 4kk maksimissaan ja sitten koko kroppa ja pää sanoo itsensä irti.
Tutulta kuulostaa. Nykyään en kyllä jaksa täydellistä suorittamista koska minusta ei yksinkertaisesti ole siihen. Yritän toki parhaani mutta täydellistä se ei ole nykyään, joskus kyllä annoin kaikkeni työlle ja nautinkin siitä. Mutta siitä on jo muutama vuosi. Nykyään elän vain pätkätöitä tehden. Työkaverit ovat tosi mukavia ja yleensä minusta pidetään mutta tunnen kuitenkin valtavaa ulkopuolisuutta ja ahdistusta, en ole sosiaalinen vaikka sellaisen kuvan saatan itsestäni antaa, jotta pitäisin hyvää työilmapiiriä yllä.
Haaveissa olisi etsiä ammatti jota voisin tehdä itsenäisesti. Tarpeeksi haastetta etten kyllästy mutta ei olisi liikaa paineita ja kiirettä. Mahtaakohan lähellekään tuollaisilla vaatimuksilla löytää sopivaa, en tiedä mutta toivon ainakin.
Olen hyvä tekijä, tiedän sen mutta pää ei vaan kestä ja se on kyllä harmi kaikille osapuolille. Tuntuu, että petän itseni ja samalla muutkin. Mutta tällaista tämä on ollut..
Ehkei vaan olla löydetty vielä omaa paikkaamme.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa minusta siltä, että et vaan ole omalla alallasi. Lukemattomissa työpaikoissa on jotain vialla, ei ihminen voi kestää mitä vaan. Jos työ ei tunnu mieleiseltä, mieli ja kroppa yrittävät takoa sulle totuuksia, mutta jos vaan jatkat samassa työssä, niin voi tulla romahdus. En väitä olevani oikeassa, mutta siltä minusta vaikuttaa. Itse ollut samantyyppisissä tilanteissa.
Ajattelen, että kannattaisi vaan ihan rauhassa miettiä, mikä nykyisessä tilanteessa ja työssä on kivaa ja mikä tökkii. Listaamalla vaikka ihan paperille, asiat alkavat hahmottua selkeämmin pikkuhiljaa. Itsellä ollut monta kertaa juuri pätkätöissä tuollainen kestämätön vaihe, sitä vaan sinnittelee, kun ei parempaakaan ole ollut tiedossa. Virittele rauhassa erilaisia vaihtoehtoja. Koska vaikutat nuorelta, voi olla, että ehdit toimia vielä useissa ammateissa. Harrastuksesta voi tulla ammatti tai ainakin lisätuloja, mutta liikaa ei kannata laittaa ylipäätään yhden kortin varaan.
Mä en jaksa näitä poliitikoksi tai valtion virkamieheksi pakottajia ja alistajia. Ostaisivat mielummin köyttä itselleen!
Alue: Aihe vapaa
Eikö työterveys tarjoa jotain psygolokia tai psykiatria?