Yksineläjät, työttömät miten vietätte päivänne?

En tee oikein mitään. Toisaalta tekeminen ei ole kummoista, kun rahaa ei ole.

Suurimman osan ajastani vietän yksin kotona nettiä selaillen. Muutamana päivänä viikosta käyn urheilemassa, joko lajitreeneissä tai yksin. Jonkin verran luen kirjoja ja kokeilen jotain halpoja reseptejä, mutta siinäpä se. Tällä tavalla olen viettänyt viimeiset 15 vuotta.

Mulla on myös mt ongelmia (ikään kuin skitsofrenian lievempi muoto) joten en edes oikein saa mistään tekemisestä mitään irti. Olen koko ajan todella väsynyt. Lähinnä katson netflixiä ja selaan YouTubea. Ystäviä ei enää ole, tv sarjojen hahmot korvaa ihmissuhteet. En todellakaan koe elämääni mielekkääksi, täyttä pskaahan tämä on. Mutta mt ongelmani ovat parantumattomia eikä rahaa edes ole tehdä mitään vaikka olisin kyllä kiinnostunut ulkomaan matkailusta. 

Nukun pitkään, noin kymmeneen. Luen päivän uutiset ja nautin aamiaisen pitkän kaavan mukaan. Käyn kaupassa, teen ruokaa, otan noin tunnin päikkärit. Sitten telkkari auki. Yhdentoista alkaa jo väsyttää🙉pää tyynyyn ja unten maille. 

Tässä asiassa olen hallituksen linjoilla.

Jäin elämäntapatyöttömäksi, koska minulla oli siihen mahdollisuus. Päivä tai pari tekemättä tai tekemällä ei vaikuta suuntaan tai toiseen. Nipistääkö hallitus kympin tai satasen ei vaikuta mitään.

Tämä oli mahdollisuus, jonka otin käyttöön, koska yhteiskunta sitä tarjosi.

En tee mitään järkevää. 

Lenkkeilen, pohdin raha-asioita ja sijoituksia.  Kesä oli mukavaa.

Yksineläjä ei tarkoita sitä, että on työtön.

Yksineläjä eli sinkku olen. Päivät käyn töissä. Vapaa ajan vietän kuten muutkin työssäkäyvät. Ei mene päivät" tietsikalla ja tv sarjoja katsellen". Ihan vain sinkkuna laskeskellen, suunnitellen, että mihin" törsäisin" ylimääräiset 25 e kk..

Eikö olekin ylellistä, rentoa, tämä, yksinelävien elämä.

Opiskelen kaikkea sivistävää esim. kertasin lukion matematiikan ja fysiikan, opiskelen avoimessa yliopistossa psykologian perusopintoja, käyn museoiden ilmaispäivissä, liikun ja ulkoilen mahdollisimman paljon.

Pääni sisäinen maailma on niin mielenkiintoinen että en kaipaa ihmiskontakteja. Vietän aikaani harrastusten parissa, saatan syventyä kirjoittamaan kirjaa koko päiväksi. Lemmikkejä minulla on, ehkä siksi en koe ainakaan yksinäisyyttä.

Olen välillä ulospäinsuuntautuneempi ja saatan käydä torilla kahvit juomassa kunnes huomaan kaipaavani takaisin sinne omaan maailmaani.

Elämäni olisi hyvinkin onnellista jos vain saisin palkkaa edes minimin jotta voisin rahoittaa harrastukseni. Nyt on välillä tiukkaa.

Olen työttömänä, mutta en varaton. Kun elelen tuhlaamatta, niin olen onnekas. Laitan ruokia, leivon. Hyvillä ilmoilla käyn retkeilemässä, kalastamassa ja sienessä. Ennen joulua käyn etelässä ja toisen kerran keväällä, jos ei työtä löydy. Toukokuussa alkaakin taas retkeily. Saatan ajella Lappiin tai mihin vaan. Kotoillen ei rahaa paljoa kulu, kun olen lähes raitis eikä tule juuri käytyä missään tapahtumissa. Ei edes leffassa. Aika kuluu ihan vaan ajatellen ja ollen.