Kaveri elää mielikuvitusmaailmassa. Onko kokemusta?
Kaverilla puuttuu realismi elämästään. Hän näkee itsensä erilaisena kuin oikeasti on, niin ulkoisesti kuin sisäisesti. On sanonut olevansa mielestään komea, kiva, kiltti, kohtelias ja sosiaalinen. Todellisuudessa näyttää menninkäiseltä, on tyly ja eristäytynyt ilman ihmissuhteita. Hänen oma kuvansa itsestään ei oli järin realistinen.
Sitten hänellä on epärealistisia pelkoja ties mistä kummituksista, joiden vuoksi ei voi mennä ullakolle ja ovetkin on varmistettu ties miten monella lukolla.
Saadakseni jonkin tolkun kaikkiin omituisuuksiini olen alkanut ajatella hänen elävän kuin mielikuvitusmaailmassa, jossa hän on hyvä tyyppi ja kummitusalueita välttelemällä hän on turvassa. Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Kommentit (14)
Mä luulen, että tuollaisia juttuja on aika monellakin, mutta kaikki ei vaan avaudu niistä ulkopuolisille vaan pitävät omana tietonaan.
Tuo eka, se lienee hänelle lähinnä hyväksi, vaikka onkin "epärealistista". Onhan se mukavampi kokea itsensä ihan mukiinmeneväksi tyypiksi ja olla elämäänsä tyytyväinen, vaikka muiden kokemus olisikin jotain muuta. Mitä se ketään haittaa, jos hänellä on hyvin optimistinen kuva itsestään?
Pelkoja on aika monella, kenellä mistäkin asioista. Jos ne häiritsee elämää kovasti, niin terapia voisi auttaa. Mutta eipä tuollainen ullakon kummitusten pelkääminen välttämättä kauheasti häiritse arkea. Tosi monella järkevälläkin ihmisellä on epärationaalisia pelkoja, esim. hyvin moni pelkää mökillä yksin olemista, kuka metsäneläinten, kuka pahojen ihmisten ja kuka kummitusten takia, mutta aikuiset yleensä ovat näistä hiljaa eivätkä kerro kuin ehkä terapeutille ja juovuksissa jollekin tosi läheiselle.
On siitä kyllä haittaa, jos on täysin epärealistinen kuva itsestä. Työelämässä tulee ennemmin tai myöhemmin ongelmia, jos kuvittelee osaavansa kovastikin asioita, joista ei ole lainkaan käryllä.
Vierailija wrote:
Pelkoja on aika monella, kenellä mistäkin asioista. Jos ne häiritsee elämää kovasti, niin terapia voisi auttaa. Mutta eipä tuollainen ullakon kummitusten pelkääminen välttämättä kauheasti häiritse arkea. Tosi monella järkevälläkin ihmisellä on epärationaalisia pelkoja, esim. hyvin moni pelkää mökillä yksin olemista, kuka metsäneläinten, kuka pahojen ihmisten ja kuka kummitusten takia, mutta aikuiset yleensä ovat näistä hiljaa eivätkä kerro kuin ehkä terapeutille ja juovuksissa jollekin tosi läheiselle.
No tää on kertonut minulle, mutta ei terapeutille!
Ap
Vierailija wrote:
Tuo eka, se lienee hänelle lähinnä hyväksi, vaikka onkin "epärealistista". Onhan se mukavampi kokea itsensä ihan mukiinmeneväksi tyypiksi ja olla elämäänsä tyytyväinen, vaikka muiden kokemus olisikin jotain muuta. Mitä se ketään haittaa, jos hänellä on hyvin optimistinen kuva itsestään?
Kun hän pitää itseään kivana, kohteliaana ja empaattisena, mutta todellisuudessa hän on tyly, itsekäs ja kiukutteleva, niin ei tuo enää ole hänelle hyväksi. Hän on hyvin yksinäinen ja murehtii sitä. Kun hänelle sitten sanoo, että mitäpä jos olisit ihmisille vähän ystävällisempi ja mukavampi, niin eihän hän näe noissa asioissa mitään korjattavaa, kun hänhän omasta mielestään on jo.
Hänellä on siis ajatus omasta ihanneminästään, mikä on ihan ok. Mutta hän kuvittelee, että muut ihmiset näkevät hänet ihanneminänsä kaltaisena, vaikka hänen tekonsa ja käytöksensä puhuvat ihan toista kieltä. Eli hän tavallaan elää mielikuvitusmaailmassa, jossa hän on sama kuin ihanneminänsä. Ja kuvittelee muidenkin elävän siellä samassa mielikuvitusmaailmassa. Onhan hänelle sitten hyvin käsittämätöntä, kun me tavalliset kuolevaiset arvioimme hänet käytöksensä, puheidensa ja tekojensa kautta emmekä edes yritä harjoittaa ajatuksenlukua, jolla selvittäisimme hänen ihanneminänsä luonteen ja jotenkin motivoituisimme pitämään sitä hänen todellisena minänä.
Ap
Kauas tää jatkuu? Tiedätkö alkuperäisen totuuden vai kyttäätkö vierestä ahdistusoireita?
Ootko nähnyt sitä kivemmassa ympäristössä? Ootko kuullut kaikkien mielipiteen, vai pelkästään narsistipellejen?
Vierailija wrote:
Skitsotyyppinen häiriö
No kyllähän sen oireet tuohonkin hyvin istuu, mutta niin istuu moneen muuhunkin häiriöön.
Ap
Vierailija wrote:
Kauas tää jatkuu? Tiedätkö alkuperäisen totuuden vai kyttäätkö vierestä ahdistusoireita?
Minkä alkuperäisen totuuden? Tunnen hänet kyllä erittäin hyvin ja olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä, joten olen vuosien myötä ehtinyt havaita paljon erilaisia asioita. Luotan omaan arvostelukykyyni kyllä. Ymmärrän, että sinä et luota, koska et tunne minua.
Ap
Vierailija wrote:
Ootko nähnyt sitä kivemmassa ympäristössä? Ootko kuullut kaikkien mielipiteen, vai pelkästään narsistipellejen?
Olen nähnyt häntä monenlaisissa ympäristöissä ja tilanteissa. En pohjaa omia mielipiteitäni muiden sanomisiin vaan omiin havaintoihini.
Ap
On. Kaikki ihmiset elävät omassa mielikuvitusmailmassaan. Ihmisten mielikuvat vain poikkeavat toisistaan, joko enemmän tai vähemmän.
Ja kyllä, olen tänään jo aloittanut saman keskustelun, joten ei tarvitse hermostua siitä. Koska en itse nähnyt aloituksestani ensimmäistäkään vastausta, niin laitoin aloituksen uudestaan.