Yksineläjät, työttömät miten vietätte päivänne?

En tunne. Aluksi ystävät jaksoivat käydä tervehtimässä tai kutsuivat luokseen. Se oli sellaista tyyliin, että tämän on väliaikaista. Nyt kun tilanteeni näyttää vakiintuneen, eipä ole näkynyt aikoihin ketään tai tullut kutsuja. Kaikki yhteiset riennot tunnutaan järjestettävän ravintoloissa, matkoilla tms. Aluksi minut kyllä kutsuttiin, mutta on huomattu, että ei minulla ole vara lähteä, vaikka mieli tekisikin. 

Vauvalla notkun. Ulkoilen. Ja tosiaan, eilinen ihmiskontakti oli myös kaupankassa. 

Teen melkein täyttä viikkotuntia keikkatötä. Silti olen yhteiskunnan silmissä työtön ja täyttelen työtön, työtön lappua kuukausittain. Silloin tällöin tulee joku euro soviteltua päivärahaa. 

Kaljaa tissuttelen lähiöbupissako?

up

Oikein mielekästä!!

harrastan liikuntaa

tapaan ihmisiä

luen

maalaan

soitan musiikkia

käyn tapahtumissa

rentoudun

teen rauhassa perusjuttuja kuten siivousta, ruoanlaittoa yms

opiskelen uusia asioita

teen käsitöitä

Ihana vapaus, saa tehdä ihan mitä ikinä keksiikään!

Lenkkeilen, valokuvaan, piirrän, luen kirjoja, tapaan ystäviä, autan naapurin vanhaa rouvaa  kauppa-asioissa

En tunne että olisi mitään iloa elämässä. Päiväni kuluvat lähinnä Youtubessa, katselen dokumentteja, joskus pelivideoita. Tylsiä ovat, mutta kyllä aika kuluu niitä katsellessa jos syö samalla karkkia ja muuta p*skaa. Painoa on kertynyt, mutta en pysty menemään salille tai edes lenkille, koska pelkään ihmisten ilkeitä kommentteja asiasta. Näyttäähän se naurettavalta, jos läski kuntoilee tai hölkkää, kun läskit heiluu vain. Toivoisin vain, että saisin jonain päivänä tarpeeksi rohkeutta tehdäkseni izarin.

Vauva-palstalla aloitan päiväni heräillen rauhassa. Tykkään vapaaehtoistyöstä omilla ehdoillani, enkä kuulu mihinkään yhdistykseen tai järjestöön. Huomaan herkästi, jos jossakin voin olla avuksi. Niinpä touhuan siellä täällä kaikenlaista ja saan samalla riittävän annoksen kontakteja ihmisiin.

Uhrasin vähäiset rahani harrastekurssiin syyskaudeksi ja se on kerran kuussa tosi mukavaa. 



Käytän pyörää asioita hoitaessani. Niinpä saatan polkaista 20 km suuntaansa sillä ajatuksella, ettei minulla ole muutakaan tekemistä. Itse asia voi olla mitätön, mutta onpahan syy lähteä liikkeelle.



Pitkästyn tosi helposti. LÖysin yhden kirjekaverin, jonka kanssa vaihtelemme meilejä viikon välein sovittuna päivänä. Katson tv-sarjoja ja elokuvia iltaisin. 



Ulkona olen ns seurapiirin tapahtumista. Sairastuessani ja jäädessäni sen takia työttämäksi putosin aivan kaikesta. En ahdistu siitä enää, 

ryypiskelen,runkittelen,rosvoan.

Makaamalla sängyssä. Joskus jaksan katsoa jotain sarjaa.

Vierailija wrote:

En tunne että olisi mitään iloa elämässä. Päiväni kuluvat lähinnä Youtubessa, katselen dokumentteja, joskus pelivideoita. Tylsiä ovat, mutta kyllä aika kuluu niitä katsellessa jos syö samalla karkkia ja muuta p*skaa. Painoa on kertynyt, mutta en pysty menemään salille tai edes lenkille, koska pelkään ihmisten ilkeitä kommentteja asiasta. Näyttäähän se naurettavalta, jos läski kuntoilee tai hölkkää, kun läskit heiluu vain. Toivoisin vain, että saisin jonain päivänä tarpeeksi rohkeutta tehdäkseni izarin.

Toivon, että et päätä päivääsi. Et ole tuskasi kanssa yksin. Arvostan ja kunnioitan myös ilm. rehellisyyttäsi. Yritetään jaksaa, Yritetäänhän. Sinä siellä jossakin minä täällä jossakin ja kuka missäkin,

Vierailija wrote:

Oikein mielekästä!!

harrastan liikuntaa

tapaan ihmisiä

luen

maalaan

soitan musiikkia

käyn tapahtumissa

rentoudun

teen rauhassa perusjuttuja kuten siivousta, ruoanlaittoa yms

opiskelen uusia asioita

teen käsitöitä

Ihana vapaus, saa tehdä ihan mitä ikinä keksiikään!

Samaa mieltä. en tosin asu yksin, vaan kaksin. Tätä vapautta en vaihtaisi mihinkään työsuhteeseen. Voin tehdä kaikkea mukavaa, mitä en voisi tehdä jos kävisin töissä.

Kai minä olen erikoinen työtön koska minulla on pieni kiire koko ajan...

Vanhempani ovat +80v ja muutaman kerran viikossa puhelin soi että joudatko auttamaan, asuvat okt:ssa ja tätä riittää. Lisäksi heillä on kesämökki jonka huolehtiminen on jäännyt täysin minun vastulle. Ei ole siskoja eikä veljiä jakamaan taakaa mutta toisaalta se voi olla hyvä- saa itse päättää mitä ja miten tehdään. Itsellä on okt ja huolehtimista ja tekemistä riittää siinäkin, lisäksi lapset (2 kpl) ja lapsenlapset (2). Joten en minä edes töihin ehtisi tällä kompolla, pian täytän 60v ja huomaa että lepoa tervitsee myös itsekin. Ja ei kukaan työnanataja ei edes palkkaisi tämän ikäistä paitsi ehkä sotealalla mutta se kun ei ole se minun alani.

Olen ahdistunut ja tunnen toivottomuutta. Mikään kiva ei tunnu enää kivalle eikä minulla ole ystäviä. Minulla on vaikea elämäntilanne, en ole vain "työtön". Ihminen on muutakin kuin työttömyys, ja erilaiset asiat hidastavat/estävät työllistymistä. Kaiken lisäksi muut ihmiset kuvittelevat, että olet laiska, vaikka itse asiassa olet kurkkua myöten ongelmissa. Ei tee mieli kertoa mitä teen, sillä työttömiä vihaavat pönkittävät ymmärtämättömyyttään ihmisvihaa..

Käyn kalassa jos on hyvä sää. Tänään aamulla oli ja kävin viemässä verkot mereen ja haen huomen aamulla. Siikaa yritän saada. Muuten päivät menee kotona näin syksyllä ja talvella.

Vierailija wrote:

En tunne että olisi mitään iloa elämässä. Päiväni kuluvat lähinnä Youtubessa, katselen dokumentteja, joskus pelivideoita. Tylsiä ovat, mutta kyllä aika kuluu niitä katsellessa jos syö samalla karkkia ja muuta p*skaa. Painoa on kertynyt, mutta en pysty menemään salille tai edes lenkille, koska pelkään ihmisten ilkeitä kommentteja asiasta. Näyttäähän se naurettavalta, jos läski kuntoilee tai hölkkää, kun läskit heiluu vain. Toivoisin vain, että saisin jonain päivänä tarpeeksi rohkeutta tehdäkseni izarin.

Hei. Ymmärrän pelkosi, mutta elämäsi voisi olla vielä kurjempaa lisäsairauksien kera. Liikunta auttaa paskaan mielialaan. Mä olen ollut masentunut, ja aloin kuntoilemaan vaikka en laihdu mihinkään. Mutta se piristää mieltä. Lähde kävelylle, tee kuntoilua kotona. Aloita yhdestä asiasta, tee se itsesi vuoksi. Olet luonut itsellesi vankilan, mutta voit vapauttaa myös itsesi sieltä. Jos kuvittelet että sulle nauretaan jne. todista muiden luulot vääriksi! Älä anna yhteiskunnan lannistaa, vaan näytä, että aiot olla täällä loppuun asti vaikka piruuttasi! Mutta pidä itsestäsi huolta, ei siksi että olisit komeampi tms. Vaan siksi, että olet hyvän olon arvoinen. Näytä maailmalle ;)

Kokonainen elämä tässä on eletty. Jäin työttömäksi syksyllä 1991. Sitten olin taas töissä 1998-2003. Kaikenlaista on tullut tehtyä, olen harrastamisen maisteri. Kysytäänkö eläkeläisiltäkin samaa aina?

Tunnen elämäni mielekkääksi työttömänä. Teen koiran kanssa pari tunnin lenkkiä päivässä, käyn kaupassa, laitan ruokaa ja luen, neulon ja olen tietokoneella. Ja joskus jää aikaa ottaa tunnin päiväunet, mutta usein tuntuu etten ehdi. En ymmärrä mistä tämä kiire oikein tulee, koko ajan jotain tekemistä. Ihmisiä en näe, olen ujo ja hiljainen erakko, minulle riittää ihmiskontaktit somessa. Nautin ihan suunnattomasti tästä kotona olemisesta.

Elämäni päivät ovat erittäin mielekkäitä. Vaikka en tapaile ketään, en ole masentunut. Pidän yksinolosta. Hyvää tekevästä ruoasta yms. En pidä tavallisten ihmisten sosiaalisesta pelistä.

Vierailija wrote: Elämäni päivät ovat erittäin mielekkäitä. Vaikka en tapaile ketään, en ole masentunut. Pidän yksinolosta. Hyvää tekevästä ruoasta yms. En pidä tavallisten ihmisten sosiaalisesta pelistä.

Sama. Jotain mussa on vikana, kun mua ei koskaan hyväksytä missään. En ole nuori. Olen oppinut pärjäämään yksin, ilman tarvetta liimaantua kehenkään. Olen sopeutunut tilanteeseeni. En ymmärrä miksi yksinolevia säälitään tai pidetään outoina. Aina pitää kaivaa asioista jotain negatiivista..