Suomen vauvakato ei johdukaan monikulttuurisesta elinympäristöstä

Suurin osa sosiaalituista maksetaan miehille, toim. huom. Lainaus ei näemmä toimi.

Vierailija wrote:

Miksi nykyajan parisuhteet eivät onnistu? Asia on minulle viisikymppiselle epäselvä. Oman ikäiset ovat ehkä toisella kierroksella, mutta silti parisuhteiden pituus useimmilla on ollut pari vuosikymmentä. Siihen ehtii kyllä lapsiakin tekemään. Nytkö pyöritetään jotain pyöröovia ja uusi tulee aina parin vuoden välein? Itse olen elämäni toisessa parisuhteessa. Ensimmäisestä jäin leskeksi.

Syytä voi olla työelämän rikkonaisuudessa. Jos koko ajan täytyy etsiä uutta työtä ja opiskella ohessa lisää, ei ehdi sitoutua, jos toinenkin tekee samaa. Miehet voivat vältellä sitoutumista ja vedota työkiireisiin, naiset taas kokea sen vähättelynä. Jos naisen ura ei kehity töissä, ei auta jos mieskään ei arvosta. Sama toisinpäin eli mies voi ladata naisille kohtuuttomia vaatimuksia, eli muka naisen eteen ei tarvitsisi tehdä mitään, koska miehellä on tai ei ole työtä. Jos ei ole, ei nainenkaan saisi vaatia eikä haluta juuri mitään edes parisuhteessa.

Vierailija wrote:

Miettikääpä median antamaa kuvaa ihmissuhteista: lehdet kirkuvat milloin kenenkin pettäneen ja jättäneen ja aloittaneen seitsemännen uuden rakkaan kanssa. Telkkarisarjoissa on sivusuhteita ja uusperheitä ja sateenkaarta. Nuoria valistetaan seksisuhteiden (monikossa) hoidosta, ei suinkaan yhteen ihmissuhteeseen panostamista. Palstallakin tämän tästä joku miettii, kannattaako erota, kun ei vaan enää nappaa niin kuin ennen, vaikka periaatteessa on ok. Tai hämmästyy, kun teinille ajatus vanhempien erosta ei olekaan ok. Tätä kertakäyttöihmissuhteilua  ja elän vain kerran -elämää ihastellaan. Näitä malleja pidetään normaaleina ja tuputetaan kaikkialla. 

Pohdin myös, mikä vaikutus on lasten varhaisella päivähoitoon viennillä. Jos pieni joutuu jatkuvasti vaihtuvien hoitajien ryhmään, jossa kukaan ei tunne häntä kunnolla eikä ehdi sylittelemään ja vastaamaan tarpeisiin, niin terve kiintymyssuhde ei pääse syntymään. Sillä 

Pitäisikö noista ilmiöistä mielestäsi vaieta jotta ihmisillä olisi todellisuutta ruusuisempi kuva parisuhteista? Ja miksi koulussa pitäisi opettaa parisuhteista yhtään mitään, kun iso osa ei sellaista edes halua sitten aikuisena?

Vierailija wrote:

Suurin osa sosiaalituista maksetaan miehille, toim. huom. Lainaus ei näemmä toimi.

Baskapuhetta. Naiset saavat verovaroin maksettuja palveluja 133% maksamiinsa veroihin nähden, miehet 66%.

Pohdin myös, mikä vaikutus on lasten varhaisella päivähoitoon viennillä. Jos pieni joutuu jatkuvasti vaihtuvien hoitajien ryhmään, jossa kukaan ei tunne häntä kunnolla eikä ehdi sylittelemään ja vastaamaan tarpeisiin, niin terve kiintymyssuhde ei pääse syntymään. Sillä  rikkonaisella kiintymyssuhdemallilla sitten kaksi aikuista ihmistä yrittävät muodostaa parisuhteen ympäristössä, joka viestittää että ero on tehokas ratkaisu parisuhdepulmiin.

Kiintymyssuhde luodaan siellä kotona vauvavuoden aikana. Se on sitä sylittelyä ja hellittelyä, juttelua ja loruttelua, mitä kotona tehdään. Kun kiintymyssuhde on vauvavuonna saatu luotua, lapsi kyllä kestää päivähoitoa isompana. Meidän viiskymppisten lapsuudessa äitiysloma oli 3kk. Sen jälkeen meidät laitettiin päiviksi kuka minnekin. Kunnallista päivähoitoa ei ollut juurikaan. Joku saattoi päästä perhepäivähoitajille, joiden taso oli vaihteleva. Äiti kertoi miten naapurin rouva oli perhepäivähoitaja. Lapsia tuotiin aamulla kerrostalon rappuun odottamaan, että hoitaja heräsi. Siis miettikää, taaperot odotti yksi rapussa ehkä tunnin kaksi. Kiintymyssyhteet meillekin kehittyivät ja parisuhteissa onnistumme paremmin kuin nykynuoret.

Ja riittävän elintason saavuttamiseen menee niin paljon aikaa. Viisi vuotta sitten juuri valmistuneena bruttopalkkani oli 2000 euroa ja asuin huonossa lähiössä narkkikämpän alla. Ei tullut mieleen ruveta vääntämään lasta tuommoiseen lähiöön, kuuden vuoden opintojen päätteeksi, ja katkaisemaan nupullaan oleva alkava ura. Lapsia hankkineiden kollegoiden määräaikaiset sopimukset ei "jostain syystä" ikinä jatkunut.

Vasta nyt viiden vuoden jälkeen olisin jotenkin järkevässä elämäntilanteessa hankkimaan perhettä, mutta olen sinkku. Jos minusta on joskus tullakseen äiti, niin olen automaattisesti jo se parjattu 32-40 vuotias mummoäiti. Oma mielenkiinto perheellistymiseen on sammunut ennen kuin se ehti edes alkaa.

Vierailija wrote:

Isoin syy on varmasti metoo.

Täh? Oletko siinä käsityksessä, että lapsia syntyy naisten kokeman ahdistelun seurauksena? Nyt olisi vähän syytä tarkistaa biologian perustietojaan.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Isoin syy on varmasti metoo.

Täh? Oletko siinä käsityksessä, että lapsia syntyy naisten kokeman ahdistelun seurauksena? Nyt olisi vähän syytä tarkistaa biologian perustietojaan.

Nämä on näitä jotka eivät kertakaikkiaan pysty olemaan naisten läheisyydessä ahdistelematta, ja luulevat että kaikille muille miehille käy aina samoin. Kuvittelevat ettei kukaan voi enää lähestyä naista missään kun itse eivät saa pidettyä käpäliään kurissa millään.

Ja riittävän elintason saavuttamiseen menee niin paljon aikaa. Viisi vuotta sitten juuri valmistuneena bruttopalkkani oli 2000 euroa ja asuin huonossa lähiössä narkkikämpän alla. Ei tullut mieleen ruveta vääntämään lasta tuommoiseen lähiöön, kuuden vuoden opintojen päätteeksi, ja katkaisemaan nupullaan oleva alkava ura. Lapsia hankkineiden kollegoiden määräaikaiset sopimukset ei "jostain syystä" ikinä jatkunut.

Vasta nyt viiden vuoden jälkeen olisin jotenkin järkevässä elämäntilanteessa hankkimaan perhettä, mutta olen sinkku. Jos minusta on joskus tullakseen äiti, niin olen automaattisesti jo se parjattu 32-40 vuotias mummoäiti. Oma mielenkiinto perheellistymiseen on sammunut ennen kuin se ehti edes alkaa.

Korkeakoulutettujen naisten äidiksi tule on lähes kaikilla reilusti yli kolmenkymmenen. Siinä ehtii hyvin vielä isonkin perheen pyöräyttää. En ymmärrä miksi jo kolmikymppiset pitävät itseään jotenkin mummoina. Itse sain oman lapseni 40+ ja hyvin siinäkin on ennättänyt äidiksi.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Miettikääpä median antamaa kuvaa ihmissuhteista: lehdet kirkuvat milloin kenenkin pettäneen ja jättäneen ja aloittaneen seitsemännen uuden rakkaan kanssa. Telkkarisarjoissa on sivusuhteita ja uusperheitä ja sateenkaarta. Nuoria valistetaan seksisuhteiden (monikossa) hoidosta, ei suinkaan yhteen ihmissuhteeseen panostamista. Palstallakin tämän tästä joku miettii, kannattaako erota, kun ei vaan enää nappaa niin kuin ennen, vaikka periaatteessa on ok. Tai hämmästyy, kun teinille ajatus vanhempien erosta ei olekaan ok. Tätä kertakäyttöihmissuhteilua  ja elän vain kerran -elämää ihastellaan. Näitä malleja pidetään normaaleina ja tuputetaan kaikkialla. 

Pohdin myös, mikä vaikutus on lasten varhaisella päivähoitoon viennillä. Jos pieni joutuu jatkuvasti vaihtuvien hoitajien ryhmään, jossa kukaan ei tunne häntä kunnolla eikä ehdi sylittelemään ja vastaamaan tarpeisiin, niin terve kiin

Ei tietenkään pidä mennä äärestä toiseen. Mutta esillä ja malleina voisi olla yhdessä pysyneitä pareja ja perheitä, miten heidän elämänsä on sujunut ja yhteiselo onnistunut. Kuvitteellisissa sarjoissa juoni voisi perustua muuhun kuin kertakäyttösuhteisiin eli nuoretkin saisivat mallia kestävistä ja toimivista ihmissuhteista ja luottamusta niihin.

Intersektionaalinen postmoderni ideologia puree. Vastakkainasettelu toimii. Toksiset patriarkat murskataan.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Isoin syy on varmasti metoo.

Täh? Oletko siinä käsityksessä, että lapsia syntyy naisten kokeman ahdistelun seurauksena? Nyt olisi vähän syytä tarkistaa biologian perustietojaan.

 

Juu kyllä me muut ollaan saatu ihan vapaaehtoisuuteen perustuvilla menetelmillä, kannatta vissiin hioa vielä taktiikkaa.

Vierailija wrote:

Miksi nykyajan parisuhteet eivät onnistu? Asia on minulle viisikymppiselle epäselvä. Oman ikäiset ovat ehkä toisella kierroksella, mutta silti parisuhteiden pituus useimmilla on ollut pari vuosikymmentä. Siihen ehtii kyllä lapsiakin tekemään. Nytkö pyöritetään jotain pyöröovia ja uusi tulee aina parin vuoden välein? Itse olen elämäni toisessa parisuhteessa. Ensimmäisestä jäin leskeksi.

Mä epäilen nykyajan itsekkyyttä. Pitkäjänteisyys ja yhdessä tiiminä pärjääminen puuttuu, petetään mennen ja tullen, pitää olla sitä omaa aikaakin niin, että kaverit menee kaiken edelle.

Otetaan älyttömiä lainoja, kun talon pitää olla vimpan päälle varusteltu, pari kallista autoa pihassa, poreammeet, veneet ja vaikka mitä. Some saa aikaan kaikenlaista, kun pitäisi olla enemmän kuin naapurilla.

Halutaan vain kivaa ja huoletonta elämää, helppoa rahaa ja ylellisyyttä, ja kun ongelmia alkaa tulla, on helppo vaan ottaa ja lähteä. Voidaan jopa sanoa toiselle, että sinähän ne lapset halusit, hoida ne nyt sitten keskenäsi. Julmaa, kylmää ja minäkeskeistä.

Katsokaa nyt miehet vain itseänne peilistä ja myöntäkää syyllisyytenne.

Jos suomalainen mies olisi valmis jäämään kotiin hoitamaan lasta, jotta naisina voisimme keskittyä oman uran luomiseen ja perheen menojen rahoittamiseen, niin Suomessa olisi paljon enemmän lapsia.

Då man läser denna kedja förstår man väl varför det inte blir barn i Finland. Finnar är lika grälsjuka som ryssarna och precis som ryssarna, grälas det sinsemellan genomgående om betydelselösa saker, varför de betydelsefulla blir ogjorda.

Vierailija wrote:

Ja riittävän elintason saavuttamiseen menee niin paljon aikaa. Viisi vuotta sitten juuri valmistuneena bruttopalkkani oli 2000 euroa ja asuin huonossa lähiössä narkkikämpän alla. Ei tullut mieleen ruveta vääntämään lasta tuommoiseen lähiöön, kuuden vuoden opintojen päätteeksi, ja katkaisemaan nupullaan oleva alkava ura. Lapsia hankkineiden kollegoiden määräaikaiset sopimukset ei "jostain syystä" ikinä jatkunut.

Vasta nyt viiden vuoden jälkeen olisin jotenkin järkevässä elämäntilanteessa hankkimaan perhettä, mutta olen sinkku. Jos minusta on joskus tullakseen äiti, niin olen automaattisesti jo se parjattu 32-40 vuotias mummoäiti. Oma mielenkiinto perheellistymiseen on sammunut ennen kuin se ehti edes alkaa.

 

Korkeakoulutettujen naisten äidiksi tule on lähes kaikilla reilusti yli kolmenkymmenen. Siinä ehtii hyvin vielä isonkin perheen pyöräyttää. En ymmärrä miksi jo kolmikymppiset pitävät itseään jotenkin

Todellakin pidän itseäni vanhana aloittamaan. Olen 29 ja sinkku. Vaikka tapaisin lasteni isän jo tänä iltana, en alkaisi hankkimaan lapsia kuin vasta parin vuoden tutustumisen ja suhteen jälkeen. 32-vuotiaana päästäisiin yrittämään. Ehkä puolen vuoden/vuoden yrityksen jälkeen tärppää eli 33-vuotiaana pullat uunissa. Lapsi syntyy kun olen 34. Joka tuutista on aina toitotettu että hedelmällisyys laskee juuri tuossa iässä. 

Realistisesti sanoen ikäiseni sinkku tulee hankkimaan sen max. 0-2 lasta. Ja noistakin ainakin toinen riskiraskautena äidin iän takia.

T.tuo aikaisempi

Todellakin pidän itseäni vanhana aloittamaan. Olen 29 ja sinkku. Vaikka tapaisin lasteni isän jo tänä iltana, en alkaisi hankkimaan lapsia kuin vasta parin vuoden tutustumisen ja suhteen jälkeen. 32-vuotiaana päästäisiin yrittämään. Ehkä puolen vuoden/vuoden yrityksen jälkeen tärppää eli 33-vuotiaana pullat uunissa. Lapsi syntyy kun olen 34. Joka tuutista on aina toitotettu että hedelmällisyys laskee juuri tuossa iässä. 

Realistisesti sanoen ikäiseni sinkku tulee hankkimaan sen max. 0-2 lasta. Ja noistakin ainakin toinen riskiraskautena äidin iän takia.

T.tuo aikaisempi

29 -vuotiaalla on n. 15 vuotta aikaa. Oman mieheni tapasin kun olin 37 -vuotias. Lapsi syntyi luomuna kun olin 41 -vuotias. Ei ollut koskaan aikomustakaan hankkia mitään suurperhettä.

Voisiko joku kopioida jutun tekstin tänne kun se ei ole luettavissa, kiitos.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ja riittävän elintason saavuttamiseen menee niin paljon aikaa. Viisi vuotta sitten juuri valmistuneena bruttopalkkani oli 2000 euroa ja asuin huonossa lähiössä narkkikämpän alla. Ei tullut mieleen ruveta vääntämään lasta tuommoiseen lähiöön, kuuden vuoden opintojen päätteeksi, ja katkaisemaan nupullaan oleva alkava ura. Lapsia hankkineiden kollegoiden määräaikaiset sopimukset ei "jostain syystä" ikinä jatkunut.

Vasta nyt viiden vuoden jälkeen olisin jotenkin järkevässä elämäntilanteessa hankkimaan perhettä, mutta olen sinkku. Jos minusta on joskus tullakseen äiti, niin olen automaattisesti jo se parjattu 32-40 vuotias mummoäiti. Oma mielenkiinto perheellistymiseen on sammunut ennen kuin se ehti edes alkaa.

 

Korkeakoulutettujen naisten äidiksi tule on lähes kaikilla reilusti yli kolmenkymmenen. Siinä ehtii hyvin vielä isonkin perheen pyöräyttää. En ymmärrä miks

 

Kannattaa totutella nyt ajatukseen että lapsia ei tule. Puhut korkeakoulutuksesta mutta perus biologia ei siihen näytä kuuluvan

Vierailija wrote: Katsokaa nyt miehet vain itseänne peilistä ja myöntäkää syyllisyytenne. Jos suomalainen mies olisi valmis jäämään kotiin hoitamaan lasta, jotta naisina voisimme keskittyä oman uran luomiseen ja perheen menojen rahoittamiseen, niin Suomessa olisi paljon enemmän lapsia.

tutkimusten mukaan lapsi tarvitsee äitiä eikä isää hoitamiseen. Kummasti eroissa se lapsi jää äidille.