Lue keskustelun säännöt.
Mietitkö koskaan, minkälaista elämäsi olisi, jos olisit valinnut toisin?
16.10.2023 |
Minä tänään mietin, että olisi ollut varmaan kalliit omakotitalo ja auto, mutta myös avioero.
Sen sijaan naimisissa köyhän miehen kanssa jo 20-vuotta, enkä vaihtaisi pois.
Kommentit (68)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Olisi ollut parempiakin miehiä tarjolla, kun nämä 2 joista erosin. Tällä järjellä en ottaisi miestä, enkä tekisi yhtään lasta. Suvusta olisin vain niitten kanassa tekemisissä jotka sydämestäni valitsisin. Mennyt on mennyttä.
Veit sanat suustani.. Elin liian paljon toisille.
Vierailija wrote:
Olisi ollut parempiakin miehiä tarjolla, kun nämä 2 joista erosin. Tällä järjellä en ottaisi miestä, enkä tekisi yhtään lasta. Suvusta olisin vain niitten kanassa tekemisissä jotka sydämestäni valitsisin. Mennyt on mennyttä.
Minkälaiset suhteet lapsiin on jos heidän hankkiminen kaduttaa?
Olen miettinyt sitä, että jos olisin tehnyt elämässäni tiettyjä siirtoja ja muutoksia, olisin voinut keskittyä paremmin opiskeluun ja päästä pidemmälle työelämässä.
Joskus olen miettinyt sitä, että mitä jos olisin valinnut miesasioissa toisin. Ainakin yksi kauhea suhde olisi pitänyt ymmärtää jättää väliin. Luovuin sen väärän suhteen takia kahdesta hyvästä miehestä, joihin oikeasti olin rakastunut. Toisaalta en olisi muuten tutustunut nykyiseen mieheeni, joka on tuntunut minulle kaikkein sopivimmalta ihmiseltä. Muutenkaan mielestäni ei ole hyvä asia, jos on olemassa kaksi ihmistä, joista valita.
Opiskelussa alisuoriutuminen kyllä harmittaa ja olen kouluttautunut korkeampaan tutkintoon. Sitäkin olen miettinyt, että olisinko voinut tehdä jotakin toisin niin, ettei terveyteni olisi pettänyt. Tai että olisiko terveyteni jopa säilynyt, jos olisin valinnut nuorena jonkun toisen miehen niistä joiden kanssa oli molemminpuolista kiinnostusta ennenkuin tapasin nykyisen mieheni. Tämä tosin tuntuu aika typerältä ja itsekkäältä ajatukselta.
Olen miettinyt, vaikka ovathan ne aika teoreettisia ajatuksia. Yhden miehen kanssa olisi ilmeisesti ollut vahva fyysinen ja henkinen yhteys, mutta olisimme varmaan eronneet jossakin vaiheessa. Halusin mieluummin vakaan ja kestävän suhteen ja siksi jätin miehen, joka oli suuri rakkauteni. Minä ajattelin, että minulle riittää hänestä vain kaunis muisto. Ymmärrän hyvin, että joku olisi tehnyt täysin päinvastaisen valinnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aikoinaan antanut rukkaset hyvin varakkaalle miehelle. Tietysti sitä on joskus miettinyt, että miten eri näköistä elämä voisi nyt olla, jos olisi ryhtynyt trophy wifeksi (asuisimme todennäköisesti Sveitsissä enkä luultavasti tekisi töitä kuin lähinnä harrastuksena), mutta tuskinpa siitä oikeasti olisi mitään tullut, koska pidemmän päälle ei olisi ollut kemiaa. Olen nyt tuollaisen hyvin tavallisen, mediaanipalkkaisen kaupungin työntekijän puoliso ja ihan tyytyväinen.
Jos ajattelen asiaa miesvalinnan näkökulmasta, niin kaksi oli sellaista, joiden kanssa olisi ollut varakkaat ulkoiset puitteet ja toisella taustalla menestynyt perheyritys. Yksi, johon olin syvästi rakastunut, oli vaatimattomasti elävä duunari. Yksi päätyi täysin syrjäytyneeksi ja yritti pilata minunkin elämäni kun halusin hänestä eroon. Myös pari akateemisesti erittäin menestynyttä miestä olivat minusta aikoinaan kiinnostuneita, mutta koin, että meillä ei mennyt yksiin. Lopulta löysin minulle sopivan ihmisen, jonka kanssa tulemme keskinkertaisesti toimeen, mutta jonka kanssa meillä on henkisesti eniten yhteistä. En halunnut tehdä miesvalintaani ulkoisen menestyksen perusteella, mutta tuli kyllä selväksi sekin, että täysin syrjäytynyt kaveri vetää suohon molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi pitänyt olla ajautumatta dominoivien ja alustavien ihmisten ystäväksi, mutta en silloin osannut muuta. Tuota kierrettä oli lapsuudesta aikuisuuteen asti, kunnes aloin tietoisesti välttää tietynlaisen ihmisten seuraa.
Kyllä. Olen akateemisesta perheestä ja vielä lukiossa pidin selviönä, että ainoastaan korkeakoulutetun tietotyöläisen ura on se, mitä minun kuuluu tavoitella. Vasta nyt nelikymppisenä olen alkanut toistuvien burnoutien ja aina vaan kasvavan henkisen kuormituksen myötä miettiä, että tämä ei ole minun juttuni ollenkaan ja olisin onnellisempi käytännönläheisessä työssä. Nyt unelma-ammattini olisi ehkä metsuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aikuisena miettinyt, että olisi kannattanut jatkaa lapsuuden harrastuksia, kuten koira-, hevos- ja kuoroharrastusta, partiota, urheilua, tanssia, musiikkia ja teatteria. Ainakin joitakin näistä olisi kannattanut jatkaa, etten olisi nyt aikuisena niin arka ja herkkä nyhväke. Lapsena en osannut ajatella asioita pitkäjänteisesti, vaan lopetin hyviä harrastuksia.
Vierailija wrote:
Kyllä. Olen akateemisesta perheestä ja vielä lukiossa pidin selviönä, että ainoastaan korkeakoulutetun tietotyöläisen ura on se, mitä minun kuuluu tavoitella. Vasta nyt nelikymppisenä olen alkanut toistuvien burnoutien ja aina vaan kasvavan henkisen kuormituksen myötä miettiä, että tämä ei ole minun juttuni ollenkaan ja olisin onnellisempi käytännönläheisessä työssä. Nyt unelma-ammattini olisi ehkä metsuri.
Nyt on siis aika vaihtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Olen aikuisena miettinyt, että olisi kannattanut jatkaa lapsuuden harrastuksia, kuten koira-, hevos- ja kuoroharrastusta, partiota, urheilua, tanssia, musiikkia ja teatteria. Ainakin joitakin näistä olisi kannattanut jatkaa, etten olisi nyt aikuisena niin arka ja herkkä nyhväke. Lapsena en osannut ajatella asioita pitkäjänteisesti, vaan lopetin hyviä harrastuksia.
Niitä voi nyt aloittaa uudestaan.
Elämäni olisi toisenlaista, jos en olisi koskaan sairastunut kahteen krooniseen sairauteen. Jos en olisi lapsena piilotellut vanhemmiltani yhtä asiaa ja olisin jättänyt myöhemmin yhden asian tekemättä, en ehkä olisi sairastunut. Tai sitten olisin joka tapauksessa sairastunut näihin kahteen perinnölliseen sairauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää mieti vaan ainakin kertaalleen ihan päivittäin kiroan sen yhden tietyn valinnan (tai oikeammin kai se oli pelkkä ajautuminen, ei ainakaan varsinainen tietoinen valinta) jonka jälkeen kaikki on mennyt enemmän tai vähemmän pieleen.
Tuota siis on tullut mietittyä ihan omiksi tarpeiksi ja siksi onkin selvillä ihan tasan tarkkaan se hetki, jonka jälkeen elämäni ei enää ole ollut omannäköistä. Sen jälkeen on todellisuudessa puuttunut aina valintavaihtoehdoista se aidosti oikea/sopiva ja valinta on ollut tehtävä vain väärien vaihtoehtojen joukosta mikä sitten on tietenkin vienyt aina vain kauemmaksi siitä millaiseksi elämänsä olisi halunnut.
Millaistakohan elämäni olisi, jos olisin kunnioittanut enemmän vanhempiani. Silloin se tuntui miltei mahdottomalta ja sille oli syynsä. Koin tilanteen hyvin vaikeaksi ja ristiriitaiseksi. Yritin myöhemmin korjata tilannetta ja loppujen lopuksi täytyi vain luottaa anteeksiantoon ja armoon.
Joskus mietin. En ehkä niinkään miesvalinnan suhteen vaan mietin olisinko voinut toisin toimimalla estää itseäni sairastumasta vakavasti. Toisaalta turha jossitella, ehkä olisin sairastunut kuitenkin. Nyt pelataan näillä korteilla.
Peruskoulun jälkeen ajauduin vähäksi aikaa väärään seuraan ja koko lukio lähti luisuun. Olisi pitänyt irrottautua heti siitä väärästä porukasta ja aloittaa opiskelu puhtaalta pöydältä. Pääsin kyllä ensimmäisen vuoden aikana kokonaan eroon niistä huonoista kavereista, mutta olin sen jälkeen aivan rikki ja opiskelu oli vaikeaa. Siitä tuli pitkät seuraukset elämääni ja opintoja paikkailin vielä vuosikausia. Pääsin kyllä kiinni elämään, jatko-opintoihin ja töihin, mutta koen alisuoriutuneeni.
Vierailija wrote:
Jos ajattelen asiaa miesvalinnan näkökulmasta, niin kaksi oli sellaista, joiden kanssa olisi ollut varakkaat ulkoiset puitteet ja toisella taustalla menestynyt perheyritys. Yksi, johon olin syvästi rakastunut, oli vaatimattomasti elävä duunari. Yksi päätyi täysin syrjäytyneeksi ja yritti pilata minunkin elämäni kun halusin hänestä eroon. Myös pari akateemisesti erittäin menestynyttä miestä olivat minusta aikoinaan kiinnostuneita, mutta koin, että meillä ei mennyt yksiin. Lopulta löysin minulle sopivan ihmisen, jonka kanssa tulemme keskinkertaisesti toimeen, mutta jonka kanssa meillä on henkisesti eniten yhteistä. En halunnut tehdä miesvalintaani ulkoisen menestyksen perusteella, mutta tuli kyllä selväksi sekin, että täysin syrjäytynyt kaveri vetää suohon molemmat.
Mitä tälle suhteelle syvästi rakastamasi miehen kanssa kävi?
En oikeastaan. Vaikeaa miettiä, mitä nämä valinnat olisivat olleet ja mihin ne olisivat voineet johtaa. En mä olisi 20 vuotta sitten arvannut sitäkään, millainen elämäni nyt on.