Mietitkö koskaan, minkälaista elämäsi olisi, jos olisit valinnut toisin?

Olisi sairastumisesta huolimatta pitänyt vain määrätietoisemmin tähdätä ja ponnistella yliopistoon, hyvään koulutukseen, mielekkäämpään ja parempipalkkaiseen työhön. Teen aika alkeellista työtä ja tunnen itseni siksi hölmöksi. Olisin pystynyt parempaankin, mutta tyydyin vähempään. Toisaalta on ollut vakituinen työ ja toimeentulo.

Ihan oikeastiko valitsemalla valitsette suhteenne? Ettekä valitse rakkautta vaan jotain muuta? Kuulostaa karmealla. 

Jos en olisi tehnyt aborttia 15 vuotiiana , mulla olis nyt 6 vuotias lapsi. Sitä mietin usein, olisiko kannattanut vain pitää. Sen jälkeen en ole tullut raskaaksi vaikka 2 pitkää parisuhdetta missä jätettiin ehkäisy pois. Karma varmaan :( 

Jos olisin jäänyt kotiin ja lintsannut koulusta päivänä jolloin auto ajoi ylitseni ja sain aivovamman , elämäni olisi erilaista nyt . Mutta ei , en ole miettinyt tätä . Uskon kohtaloon ja siihen että kaikella on tarkoitus . 

Vierailija wrote:

Jos en olisi tehnyt aborttia 15 vuotiiana , mulla olis nyt 6 vuotias lapsi. Sitä mietin usein, olisiko kannattanut vain pitää. Sen jälkeen en ole tullut raskaaksi vaikka 2 pitkää parisuhdetta missä jätettiin ehkäisy pois. Karma varmaan :( 

Eli siis olet nyt 21 tai 22 ja tässä välissä on kuuden vuoden aikana ehtinyt olla *kaksi*  "pitkää" suhdetta joissa on molemmissa yritetty lasta? Kannattaisiko ehkä ottaa elämä vähän rauhallisemmin ja katsella ajan kanssa se sopiva suhde, johon niitä lapsia yrittää.

Vierailija wrote:

Jos en olisi tehnyt aborttia 15 vuotiiana , mulla olis nyt 6 vuotias lapsi. Sitä mietin usein, olisiko kannattanut vain pitää. Sen jälkeen en ole tullut raskaaksi vaikka 2 pitkää parisuhdetta missä jätettiin ehkäisy pois. Karma varmaan :( 

Eli olet nyt parikymppinen ja takana jo kaksi pitkäksi sanomaasi parisuhdetta jossa yritetty lasta? 

Kuulostaa nyt ehkä vähän kamalalta, mutta nuo kaikki kertomasi seikat huomioonottaen on varmasti kaikkien kannalta aivan paras ratkaisu, että teit sen abortin silloin. 

 

Keskity nyt omaan kasvamiseen, kymmenen vuoden päästä voi olla jo aivan eri tilanne. 

 

80-luvun lopussa olisi voinut jättää tuhlaamatta rahaa, ja 90-luvulla jättää eroamatta eräästä bändistä, mutta nää on näitä..

Näitä olisi kyllä lisääkin, heh.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Jos ajattelen asiaa miesvalinnan näkökulmasta, niin kaksi oli sellaista, joiden kanssa olisi ollut varakkaat ulkoiset puitteet ja toisella taustalla menestynyt perheyritys. Yksi, johon olin syvästi rakastunut, oli vaatimattomasti elävä duunari. Yksi päätyi täysin syrjäytyneeksi ja yritti pilata minunkin elämäni kun halusin hänestä eroon. Myös pari akateemisesti erittäin menestynyttä miestä olivat minusta aikoinaan kiinnostuneita, mutta koin, että meillä ei mennyt yksiin. Lopulta löysin minulle sopivan ihmisen, jonka kanssa tulemme keskinkertaisesti toimeen, mutta jonka kanssa meillä on henkisesti eniten yhteistä. En halunnut tehdä miesvalintaani ulkoisen menestyksen perusteella, mutta tuli kyllä selväksi sekin, että täysin syrjäytynyt kaveri vetää suohon molemmat.

Mitä tälle suhteelle syvästi rakastamasi miehen kanssa kävi? 

Jätin hänet hyvin pian eli juoksin karkuun. Pelkäsin sitä, ettei suhde kestäisikään. Sen jälkeen elämäni hajosi täysin monella tavalla kun aloin suhteeseen väärän ihmisen kanssa. Nousin jotenkin ylös, opiskelin ja työllistyin. Löysin hyvän miehen, jonka kanssa perustimme perheen. 

Vierailija wrote:

Ihan oikeastiko valitsemalla valitsette suhteenne? Ettekä valitse rakkautta vaan jotain muuta? Kuulostaa karmealla. 

Kyllä olen pyrkinyt valitsemaan rakkauden. Tosin nuorena taisin erehtyä siinä mitä on oikea rakkaus. Silloin uskoin, että rakkaus on vahvaa henkistä ja fyysistä yhteyttä ja vetovoimaa. Kerran koin tällaisen molemminpuolista suhteen, mutta jänistin. Suhde ei ehkä olisi kestänyt käytännön elämän haasteita ja vaikeuksia. Sen jälkeen tutustuin mieheen, jonka kanssa meillä oli paljon yhteistä. Oli suurta tunteen paloa, mutta miehen sanat ja teot olivat ristiriidassa. Se mustasukkaisuus ja vainoaminen ei ollut rakkautta. Loppujen lopuksi rakkaus on ollut sitä, että mieheni on ollut vakaa ja luotettava ja on pysynyt rinnallani kaikista vaikeuksista huolimatta. Lisäksi olemme henkisesti samalla aaltopituudella ja meillä on paljon yhteistä keskustelua ja huumoria.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ihan oikeastiko valitsemalla valitsette suhteenne? Ettekä valitse rakkautta vaan jotain muuta? Kuulostaa karmealla. 

Kyllä olen pyrkinyt valitsemaan rakkauden. Tosin nuorena taisin erehtyä siinä mitä on oikea rakkaus. Silloin uskoin, että rakkaus on vahvaa henkistä ja fyysistä yhteyttä ja vetovoimaa. Kerran koin tällaisen molemminpuolista suhteen, mutta jänistin. Suhde ei ehkä olisi kestänyt käytännön elämän haasteita ja vaikeuksia. Sen jälkeen tutustuin mieheen, jonka kanssa meillä oli paljon yhteistä. Oli suurta tunteen paloa, mutta miehen sanat ja teot olivat ristiriidassa. Se mustasukkaisuus ja vainoaminen ei ollut rakkautta. Loppujen lopuksi rakkaus on ollut sitä, että mieheni on ollut vakaa ja luotettava ja on pysynyt rinnallani kaikista vaikeuksista huolimatta. Lisäksi olemme henkisesti samalla aaltopituudella ja meillä on paljon yhteistä keskustelua ja huumoria.

Njaa, itse kun on herkkä ja intohimoinen luonne ja nähnyt ympärillään (vanhemmat, isovanhemmat jne.) nimenomaan tuollaisia fyysiseen ja henkiseen vetovoimaan perustuvia elinikäisiä suhteita, niin en osaa edes ajatella muuta - enkä kyllä haluakaan, ei muu kelpaa.

Eli juuri tuollaisissa nuoruuden suhteissa moni ympärilläni elää, mihin sinä et nuorena uskonut kun jänistit. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ihan oikeastiko valitsemalla valitsette suhteenne? Ettekä valitse rakkautta vaan jotain muuta? Kuulostaa karmealla. 

Kyllä olen pyrkinyt valitsemaan rakkauden. Tosin nuorena taisin erehtyä siinä mitä on oikea rakkaus. Silloin uskoin, että rakkaus on vahvaa henkistä ja fyysistä yhteyttä ja vetovoimaa. Kerran koin tällaisen molemminpuolista suhteen, mutta jänistin. Suhde ei ehkä olisi kestänyt käytännön elämän haasteita ja vaikeuksia. Sen jälkeen tutustuin mieheen, jonka kanssa meillä oli paljon yhteistä. Oli suurta tunteen paloa, mutta miehen sanat ja teot olivat ristiriidassa. Se mustasukkaisuus ja vainoaminen ei ollut rakkautta. Loppujen lopuksi rakkaus on ollut sitä, että mieheni on ollut vakaa ja luotettava ja on pysynyt rinnallani kaikista vaikeuksista huolimatta. Lisäksi olemme henkisesti samalla aaltopituudella ja meillä on palj

Kiitos kommentistasi ja suoruudestasi. Mietin asiaa. Onko niin, että lähipiirissäsi olevissa suhteissa molemmat osapuolet ovat olleet nuoria suhteen alkaessa, eli heillä ei silloin ole ollut aikaisempia pitkiä suhteita? Meillä oli sen miehen kanssa ikäeroa ja hän oli jo eronnut avioliitosta ja hän oli minua paljon kokeneempi. Itse vasta aloittelin itsenäistä elämää. Tuo ikäero oli yksi syy miksi en halunnut suhteeseen. Vaikka se on kyllä totta, että silloin kun kunnolla kolahtaa ja ollaan henkisesti samalla tasolla, niin tuollaiset asiat menettävät merkitystään. 

Olen kyllä miettinyt joskus sitä, että kärsinkö sen takia niin paljon tämän suhteen jälkeen, koska jätin todellisen rakkauteni. Yritin tyytyä vähempään ja kohtasinkin ihmisen, joka halusi vain tuhota minut. Ihan kuin olisin astunut pimeyteen, jossa meni terveys ja vanhat ystävät. Toisaalta, mielestäni ei pidä ajatella niinkään, että joku oikea mies olisi pelastanut elämässäni. Kyllä ne elämän edellytykset eli koulutukset ja työpaikat ym piti ihan itse hankkia.

Olen itsekin herkkä ja intohimoinen, mutta se puoli kuoli minussa nykyisen suhteeni vakiinnuttua. Alussa oli kyllä vetovoimaa, mutta se kuoli kokonaan. Enpä olisi arvannut. 

Vaikea sanoa miten asiat olisivat menneet, jos olisin valinnut sen miehen, johon todella rakastuin. Tämä nykyinenkin on rakkautta, mutta erilaista. Arvostan tässä vakautta ja rauhaa. En vaihtaisi tätä mihinkään sellaiseen intohimoisuuteen, joka toisi mukanaan levottomuutta. Ehkä nykyään jollekin nuoremmalle neuvoisin, että valitse todellinen rakkaus, äläkä pakene ja yritä korvata sitä jollakin vähemmällä ja kuvitelmalla. Tuo pakeneminen on kyllä aika tavallista, jos on traumataustaa. Silloin läheisyys ja rakkaus tuntuu aluksi niin kipeältä ja haavoittavalta, että tekee mieli vain paeta. Ehkä sinun lähipiirissäni olevat ihmiset ovat aika nuorina ja ehjinä ihmisinä aloittaneet kestävät rakkaussuhteensa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ihan oikeastiko valitsemalla valitsette suhteenne? Ettekä valitse rakkautta vaan jotain muuta? Kuulostaa karmealla. 

Kyllä olen pyrkinyt valitsemaan rakkauden. Tosin nuorena taisin erehtyä siinä mitä on oikea rakkaus. Silloin uskoin, että rakkaus on vahvaa henkistä ja fyysistä yhteyttä ja vetovoimaa. Kerran koin tällaisen molemminpuolista suhteen, mutta jänistin. Suhde ei ehkä olisi kestänyt käytännön elämän haasteita ja vaikeuksia. Sen jälkeen tutustuin mieheen, jonka kanssa meillä oli paljon yhteistä. Oli suurta tunteen paloa, mutta miehen sanat ja teot olivat ristiriidassa. Se mustasukkaisuus ja vainoaminen ei ollut rakkautta. Loppujen lopuksi rakkaus on ollut sitä, että mieheni on ollut vakaa ja luotettava ja on pysynyt rinnallani kaikista vaikeuksista huolimatta. Lisäksi olemme henkisesti samalla aaltopituudella ja meillä on palj

Ja kuinkas pitkä henkilökohtainen kokemus sinulla on tästä pelkkään vetovoimaan ja intohimoon perustuvasta parisuhteesta? (Erikoista myös että joku kuvittelee täsmällisesti tietävänsä, mihin kaikkeen omien vanhempien tai isovanhempien suhde perustuu, tai minkälaista valitsemista ja järkeilyä sen eri vaiheissa on todellisuudessa voinut tapahtua.)

Kyllä, mietin joskus minkälaista elämäni olisi ollut jos olisin jäänyt pääkaupunkiseudulle opiskelujen jälkeen. Käydessäni siellä minut valtaa suunnaton juurettomuuden tunne, mietin olisinko ollut onneton jos olisin valinnut toisin vai olisinko sopeutunut.

Mielestäni toisten pariskuntien, varsinkin pitkään yhdessä olleiden parien välisestä fyysisestä vetovoimasta ei ulkopuolinen voi tietää. Elleivät ihmiset itse kerro asiasta. Ehkä jotakin voi päätellä siitä miten luontevasti he koskettavat toisiaan.

Minun olisi pitänyt nuorena kaivaa jostakin itselleni itseluottamusta ja uskoa siihen, että minä voin onnistua asioissa. Tyydyin opinnoissa ja töissä aika lailla alimpaan oksaan ja olen elänyt selviytymismoodissa. 

Vierailija wrote:

Ihan oikeastiko valitsemalla valitsette suhteenne? Ettekä valitse rakkautta vaan jotain muuta? Kuulostaa karmealla. 

Passiivinen ajautuminenko sitten on parempi vaihtoehto elämässä? Totta hitossa jokainen tekee valintoja tässäkin asiassa.

Olisi kannattanut repäistä itseni irti vanhempieni tiukoista näkemyksistä peruskoulun jälkeisten opiskelujeni suhteen. Minulla oli selvä näkemys siitä mitä itse halusin ja mihin olisin pystynyt voimavarojeni kannalta. Taivuin heidän tahtoonsa ja romahdin pahasti. Opin kantapään kautta, että kannattaa kuunnella itseään eikä taipua kenenkään painostukseen. Uskon, että olisin menestynyt opinnoissani paremmin, jos olisin tehnyt asiat omalla tavallani. Olisi ollut paremmat edellytykset päätyä itselleni sopivammalle alalle ja mielekkäämpiin työtehtäviin. 

Aina joskus mietin ja olen kiitollinen sille minulle, joka 20 vuotta sitten valitsi toisin kuin olisi olettanut. Nyt on tunne, että on saanut kaiken, silloin oli tunne, että vaihtoehtona on luopua paljosta itselle tärkeästä. En luopunut ja hyvä niin.

Elämä jossain kaksiossa Malmilla ei kiehtonut silloin eikä kiehdo nytkään.

Aika uskomatonta, mutta yhdellä läheiselläni oli minuun nuorena niin vahva ote, että hän puuttui miesasioihini ja se vaikutti päätöksiini. Ensin hän sanoi yhdestä nuoresta miehestä, johon olin tutustunut opiskeluissa ja bileissä, että älä missään nimessä ota yhteyttä siihen poikaan. Viihdyimme toistemme seurassa, poika saattoi minua bussipysäkille ja pyysi minua kerran jatkoille. Meillä oli hauskaa, mutta olimme ujoja emmekä koskaan edes suudelleet. Käyttäydyin tämän jälkeen torjuvasti poikaa kohtaan (uskoin hänen olevan jotenkin vaarallinen minulle!) ja hän ei enää lähestynyt minua. Myöhemmin läheiseni erinäisten vaiheiden jälkeen järjesteli minut kohtaamaan yhden toisen nuoren miehen. Aloimme tapailla, vaikka minulla soi tietyllä tavalla hälytyskellot sen ihmisen kohdalla. Halusin sivuuttaa oudot tuntemukset ja ottaa selvää siitä ihmisestä. Aloimme seurustella ja siitä alkoikin pian erittäin tuhoisa suhde pikäaikaisine seurauksineen. 

Että näin. Onneksi olen päässyt irti sen läheisen ihmisen vaikutuspiirissä. Silloin en tiennyt muusta ja hän pääsi monella muullakin tavalla vaikuttamaan ratkaisuihini. Jos olisin saanut jostakin voimaa ja viisautta toimia toisin, olisin varmaan ainakin välttynyt siltä huonolta suhteelta ja sen seurauksista. 

Kyllä mietin, esimerkiksi lapsiluku olisi varmaan jäänyt yhteen, jos saisin valita uudestaan. Ajattelisin järjellä asian.

Mutta näillä mennään.