Mä en jaksa enää mitään. Aina väsyttää, työ vie kaikki mehut.

Vierailija wrote:

Mun kohdalla vaikuttaa 50 kilon ylipainokin, töissä jaksan jotenkin, sen jälkeen en.

No on kyllä niin hurja määrää ylipainoa että varmasti vaikuttaa jaksamiseen. Oletko ajatellut korjata ongelman joka on täysin omista valinnoistasi kiinni?

Ihan luonnotonta elämää ihmiselle jatkuva kellon mukaan eläminen ja tuo 8h päivä ja 40h viikko työ, on kyllä todella surullista että siitä on kehkeytynyt se normi nykymaailmassa. Herkimmät väsyy aikaisemmin ja luulen että semmoiset jaksaa loputtomiin tuota oravanpyörää jotka saavat egoistista tyydytystä siitä raatamisesta. Lopulta heidät pakottaa pois suorittamisen oravanpyörästä vakavempi sairastuminen tai jokin muu pistää hommalle stopin

Samaan aikaan maailmalla rikkaat ui rahoissaan kun normi-ihmiset raataa ja elää perhe-elämässä ruuhkavuosia ja uupuu ja tätä pidetään normaalina. Mitä siinä on normaalia että on väsynyt jatkuvasti eikä omaa aikaa esim ajatuksilleen ole ? Ihan älytöntä elämää sanon minä

Lyhensin työaikaa. 

Ei näköjään pysty vastaamaan roskapussien viemiseen liittyvään viestiin. Itsellä on niin outo tapa että vien roskapussin aina kun se tulee täyteen. Ei siinä viikonpäivää katsota.

Vierailija wrote:

Ihan luonnotonta elämää ihmiselle jatkuva kellon mukaan eläminen ja tuo 8h päivä ja 40h viikko työ, on kyllä todella surullista että siitä on kehkeytynyt se normi nykymaailmassa. Herkimmät väsyy aikaisemmin ja luulen että semmoiset jaksaa loputtomiin tuota oravanpyörää jotka saavat egoistista tyydytystä siitä raatamisesta. Lopulta heidät pakottaa pois suorittamisen oravanpyörästä vakavempi sairastuminen tai jokin muu pistää hommalle stopin

Samaan aikaan maailmalla rikkaat ui rahoissaan kun normi-ihmiset raataa ja elää perhe-elämässä ruuhkavuosia ja uupuu ja tätä pidetään normaalina. Mitä siinä on normaalia että on väsynyt jatkuvasti eikä omaa aikaa esim ajatuksilleen ole ? Ihan älytöntä elämää sanon minä

Onhan se aika kamalaa, että lapset pitää hoitaa siinä 40 tuntisen työviikon ohessa ja kumpikin vanhempi on pääsääntöisesti työelämässä. Lapset ovat käytännössä säilytyksessä koko lapsuutensa ensin tarhassa ja sen jälkeen koulussa. Minuutilleen kellon mukaan eläminen on tosiaan luonnotonta, mutta siitä on tullut ikävä kyllä normi.

Tämän takia mulla ei ole lapsia ja teen töitäkin vaan osa-aikaisesti. Nykyajan "normaali arki" on aika hirveetä. Työelämän vaatimuksetkin jotain aivan järkkyä. Tarvitseeko ihmetellä, miksi lapsia ei synny. Hyvä kun jaksaa itsestään huolta pitää tässä oravanpyörässä.

Ajottain on hankalaa jaksaa. Nyt otin joka-aamuisen monivitamiinin avuksi. 

Vierailija wrote:

Sama täällä. Kaikki vapaa-aika mene töistä palautumiseen ja lepoon, ei mitään enää jaksa töiden jälkeen tehdä. Paikatkin niin kipeät, että pitää vain maata ja lepuuttaa jalkoja ja selkää.

Kai nyt kuitenkin samalla jaksat kännykkää räplätä sohvalla maatessasi?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Olen keski-ikäinen, normaalipainoinen ja jaksan 42-tuntiset työviikot oikein hyvin! Ulkoilen joka päivä ja huolehdin siitä että tulee 8 tunnin yöunet.

 

Minäkin olen keski-ikäinen. Ei tulisi mieleenikään enää ulkoilla yhtään mitään, kun työpäivät menee suunnilleen näin:

klo 5:30 herätys, klo 6:00 töihin lähtö, klo 7:30 - 16:00 työpäivä, klo 17:30 tulen töistä kotiin, klo 18:30 syödään ruoka, klo 19:30 voin ekan kerran levähtää ja istua sohvalle. Siinä on sitten huimat puoltoista tuntia vapaa-aikaa, kunnes ripustan todennäköisesti pyykit, pakkaan työkamat seuraavaksi päiväksi, menen suihkuun ja alan odottelemaan unta klo 22:00.

 

No sun ongelma on 1,5 tunnin työmatkat, eli 3 tuntia päivässä menee siihen. Muuta lähemmäs työpaikkaa tai muuta eri paikkakunnalle työn perässä, jossa on vara asua lähempänä työpaikkaa. Mulla menee sähköpyörällä 25 mint yöpaikalle. 

Hoitotyö on fyysisesti ja henkisesti raskasta. Kolmivuorotyö tekee aivosumua ja vie pois viikkorytmin. Jatkuvasti tehdään työtä aliresursoidusti ja venytään tuplavuoroihin ja tullaan vapaapäivinä töihin. Palkka on niin huono, että on pakko tehdä extraa jotta saa katon päälle, ruokaa itselle ja lapsille polttoaineeksi ja bensaa autoon, jotta pääsee töihin.

Vierailija wrote:

Helposti jaksaa 40/48h / viikko metsurin töitä. M31 ilman läskiä.

HAH!!! Kyllähän sitä kolmikymppisenä jaksaa!!! Kstsotaanpa sitten kun olet yli 50v. ja vaihdevuodet iskee...

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Helposti jaksaa 40/48h / viikko metsurin töitä. M31 ilman läskiä.

 

Jaksaahan sitä kun nykyään metsuri istuu kopissa ja katkoo koneella puita. Lihasvoimaa siihen tarvitsee saman verran kuin ohjaustehostetun auton ajamiseen. Tosin eihän se on pelkästään työn fyysisyydestä kiinni kuinka pahasti se vie voimat. Työajan lyhennys olisi hyvä ja lottovoitto paras koska vain rahan takia niitä töitä tehdään. 

Niin, voihan "henkinen" työ viedä jopa enemmän voimia ja jaksamista kuin "fyysinen". On ihan yksilöstä kiinni.

Vierailija wrote:

En minäkään, olen ihan loppu.

T. Varhaiskasvattaja

Itse olen myös varhaiskasvatuksessa ja meidän johtaja piti juuri toissaviikolla sellaisen saarnan palaverissa, että iltaisin ja viikonloppuisin kuuluu levätä ja että lepo on makaamista. Ei kuulemma ihme, että työntekijät väsyvät, jos työpäivän jälkeen laittavat ruokaa, siivoavat, pesevät pyykkiä, vievät lapsia harrastuksiin tai harrastavat itse. Myöskään liikuntaa ei kuulemma kannata harrasta, koska se vie viimeisetkin mehut, eikä sen jälkeen kukaan voi antaa työlleen 100%:a. 

Tämä lähti siitä, kun työkaveri oli laittanut Instagramiin kuvia viikonlopulta, kun kävivät lastensa kanssa metsäretkellä. Oli meidän johtajan mielestä typerästi toimittu. Ei viikonloppua kuulemma ole tarkoitettu tuollaiseen, vaan puhtaasti lepoon.

Meillä henkilökunta on aivan poikki, kun sijaisia ei oteta, ei edes yritetä. Rouva-johtaja vaan toteaa, että niin kauan kuin henkilökunta ei itse hoida omaa palautumistaan, vaan tekee vapaa-ajallaan kaikkea muuta, ei hänkään hanki yhtäkään sijaista.

Minäpä en loppuelämääni tätä työtä tee. Opiskelen avoimessa yliopistossa uuden alan aineopintoja. Perusopinnot jo suoritettuina. 1,5 vuoden päästä on tarkoitus hakea maisteriopintoihin ja sen jäljeen se on heippa vaka!

Ahdistaa jo huominen työpäivä ja koko tuleva työviikko. Viikonloppu ollut pitkästä aikaa kokonaan vapaa (ei töitä siis) ja sekin meni siihen, että laitettiin lapsen kanssa pihaa kuntoon ja siivotiin sisällä vähän paremmin, kun koti ollut pari viikkoa kuin pommin jäljiltä. 3 koneelista pyykkiä olisi vielä odottamassa. Iltapäivällä pitäisi lähteä viemään 81v. äitiä hautakierrokselle, kun hän on jo kuukauden ajan sitä kysellyt.

Onhan tää arki usein ihan työhön verrattavissa. Ja joskus jopa miettii, pääseekö töissä sittenkin helpommalla.

Olishan se mukava, jos 34 vuotta sairaanhoitajan työtä tehneenä olisi edes kerran-pari vuodessa varaa palkata siivooja tai tehdä joku parin päivän reissu. Nykyisin monilla aloilla työtä tehdään, jotta säilytään hengissä ja saadaan laskut juuri ja juuri maksettua. Mihinkään ylimääräiseen ei riitä rahat. Joskus sentään oli niitäkin aikoja, kun pystyttiin tekemään ulkomaanmatkojakin.

Ihanaa olla eläkeläinen.

Yksi uupumiseen johtava tekijä on se, että työtä tehdään vain rahan takia. Jos sisäiset motivaatiotekijät puuttuvat, silloin työllä ei nähdä muuta arvoa kuin palkka. Se ei pitkälle kanna, siksi työstä kannattaa löytää arvokkaampia asioita kuin raha.

Tyypillinen neuvo ja toive ap:n tilanteeseen on, että tekee vähemmän töitä. Tämä ei kuitenkaan ehkä ole (taloudellisesti) mahdollista. Siksi kannattaisi kokeilla intohimotyöläisen ja kutsumusammattilaisen reseptiä: uppoudu syvemmälle omaan työhösi. Pilko se osiin ja perehdy joka osa-alueeseen teoriassa käytännössä, mielellään yhdessä reflektoiden kollegoidesi kanssa. Opit priorisoimaan ja erottamaan olennaiset asiat lillukan varsista. Työn ilo kasvaa, flow tila tulee tutuksi. Näitä seuraa kuin itsestään työprosessien parantuminen, työn kehittäminen ja luovuuden lisääntyminen.

Vierailija wrote:

Ihanaa olla eläkeläinen.

No aivan varnasti on. Äitini on ollut 16 vuotta eläkkeellä ja sanoo, ettei hänestä olisi koskaan ollut tämän päivän työelämään. 

Vierailija wrote:

Yksi uupumiseen johtava tekijä on se, että työtä tehdään vain rahan takia. Jos sisäiset motivaatiotekijät puuttuvat, silloin työllä ei nähdä muuta arvoa kuin palkka. Se ei pitkälle kanna, siksi työstä kannattaa löytää arvokkaampia asioita kuin raha.

Tyypillinen neuvo ja toive ap:n tilanteeseen on, että tekee vähemmän töitä. Tämä ei kuitenkaan ehkä ole (taloudellisesti) mahdollista. Siksi kannattaisi kokeilla intohimotyöläisen ja kutsumusammattilaisen reseptiä: uppoudu syvemmälle omaan työhösi. Pilko se osiin ja perehdy joka osa-alueeseen teoriassa käytännössä, mielellään yhdessä reflektoiden kollegoidesi kanssa. Opit priorisoimaan ja erottamaan olennaiset asiat lillukan varsista. Työn ilo kasvaa, flow tila tulee tutuksi. Näitä seuraa kuin itsestään työprosessien parantuminen, työn kehittäminen ja luovuuden lisääntyminen.

Itse olet tehnyt tätä työtä jo lähes 40 vuotta. Eläkkeelle jään ensi vuonna. Alunperin työ olikin motivoivaa ja se inspiroi vuodesta toiseen.  Viimeisten vuosien aikana työmotivaatio on laskenut kun lehmänhäntä. Vaatimuksia tulee koko ajan lisää ja mitään ei pysty tehdä kunnolla. Kaikki tehdään vähän juosten kusten, eikä taukoja aina ehdi pitää tai edes vessassa käydä. Ei ennen tämmöistä ollut.

Työ ei enää ole vuosiin motivoinut.

Vierailija wrote:

Yksi uupumiseen johtava tekijä on se, että työtä tehdään vain rahan takia. Jos sisäiset motivaatiotekijät puuttuvat, silloin työllä ei nähdä muuta arvoa kuin palkka. Se ei pitkälle kanna, siksi työstä kannattaa löytää arvokkaampia asioita kuin raha.

Tyypillinen neuvo ja toive ap:n tilanteeseen on, että tekee vähemmän töitä. Tämä ei kuitenkaan ehkä ole (taloudellisesti) mahdollista. Siksi kannattaisi kokeilla intohimotyöläisen ja kutsumusammattilaisen reseptiä: uppoudu syvemmälle omaan työhösi. Pilko se osiin ja perehdy joka osa-alueeseen teoriassa käytännössä, mielellään yhdessä reflektoiden kollegoidesi kanssa. Opit priorisoimaan ja erottamaan olennaiset asiat lillukan varsista. Työn ilo kasvaa, flow tila tulee tutuksi. Näitä seuraa kuin itsestään työprosessien parantuminen, työn kehittäminen ja luovuuden lisääntyminen.

Jaahas! Missähän työssä tuo on mahdollista? Veikkaan, ettei ainakaan hoitoalalla, varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja mitä näitä nyt on. Jos alat joitakin flow tiloja tavoittelemaan niin saat vastapainoksi entistä enemmän töitä ja esihenkikön puhuttelun kaupan päälle. 

Ymmärrän pointin, mutta työt on niin erilaisia, ettei kaikkea pysty kaikkeen soveltamaan.

Olen toipumassa todella pitkään jatkuneesta uupumuksesta. En tiedä, miten käy.

Mainitsen sellaisesta detaljista, että liiallinen sokerinkulutus väsyttää myös. Olen jo kauan käyttänyt paljon pullaa ja makeisia (ehkä jotain itselääkitystä), mutta menin sitten lähes kokonaan lakkoon. Jo muutaman päivän kuluttua tuntui, että olin energisempi, paremmalla tuulella, ja pää oli vähemmän sumuinen. En väitä, että suklaan karsiminen ratkaisee uupumista, mutta kannattaa kokeilla jos on sokeririippuvuutta.