Mä en jaksa enää mitään. Aina väsyttää, työ vie kaikki mehut.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Fyysinen työ ainakin vie mehut, jatkuva reissaaminen ja ihmisten tapaaminen. Huilaan hyvällä omallatunnolla.

Mies auttaa paljon kotona lasten kanssa ja ollaan kummatkin ihan yhtä väsyneitä. Nauretaan sille ja toisillemme tämän tästä. Ihanaa tämä aikuisena oleminen 😅

 

Mies AUTTAA??? Onko se niinkun sun joku alisteinen pikkuapuri tai yksi lapsista, mutta sen verran hyvin kasvatettu, että auttaa sinua?

Joo kyllä. Just semmonen..Annan aina tehtävälistan ja sitten risulla piiskaa jos ei tee just niinkuin minä sanon.

Vierailija wrote:

Osa-aikatyö❤️ Ymmärrän kyllä ettei kaikilla ole mahdollisuutta, mutta sitten pitää vain jaksaa😟

Ite teen lyhennettyä työaikaa. Elämässä on muutakin kuin työ ja haluan jäädä eläkkeelle niin että en ole tappanut itseäni työllä. Jaksaa harrastaa ja elää sitä OIKEAA elämää mikä on työn ulkopuolella 

Vierailija wrote:

Olen keski-ikäinen, normaalipainoinen ja jaksan 42-tuntiset työviikot oikein hyvin! Ulkoilen joka päivä ja huolehdin siitä että tulee 8 tunnin yöunet.

Minäkin olen keski-ikäinen. Ei tulisi mieleenikään enää ulkoilla yhtään mitään, kun työpäivät menee suunnilleen näin:

klo 5:30 herätys, klo 6:00 töihin lähtö, klo 7:30 - 16:00 työpäivä, klo 17:30 tulen töistä kotiin, klo 18:30 syödään ruoka, klo 19:30 voin ekan kerran levähtää ja istua sohvalle. Siinä on sitten huimat puoltoista tuntia vapaa-aikaa, kunnes ripustan todennäköisesti pyykit, pakkaan työkamat seuraavaksi päiväksi, menen suihkuun ja alan odottelemaan unta klo 22:00.

Mikä sua uuvuttaa? Joskus se voi olla ihan vaan se, että sun työ on sulle liian kuormittavaa. Tai sitten se voi olla kotielämä tai se, että touhuaa ja väärään kaiken vapaa-aikasi etkä osaa ollenkaan levätä ja rauhoittua? Jalat ylös ja sohvalle työpäivän jälkeen. Niin moni muukin tekee. Antaa niiden suorittaa joilla on paukkuja.

Vierailija wrote:

Olen keski-ikäinen, normaalipainoinen ja jaksan 42-tuntiset työviikot oikein hyvin! Ulkoilen joka päivä ja huolehdin siitä että tulee 8 tunnin yöunet.

Sama juttu, täytän ensi vuonna 50 vuotta ja jaksan hyvin. Peruskuntoni on hyvä ja syön terveellisesti, joten jaksan ihan mainiosti puuhata kaikkea työpäivän jälkeen. Teen keskiraskasta fyysistä työtä ja pidän työstäni paljon. Nukun noin 7,5 h/yö hyvin ja en ole ikinä kipeänä. 

Nukutko ap hyvin? Kuinka kauan olet ollut väsynyt töiden jälkeen ja jaksatko harrastaa mitään? 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Olen keski-ikäinen, normaalipainoinen ja jaksan 42-tuntiset työviikot oikein hyvin! Ulkoilen joka päivä ja huolehdin siitä että tulee 8 tunnin yöunet.

Sama juttu, täytän ensi vuonna 50 vuotta ja jaksan hyvin. Peruskuntoni on hyvä ja syön terveellisesti, joten jaksan ihan mainiosti puuhata kaikkea työpäivän jälkeen. Teen keskiraskasta fyysistä työtä ja pidän työstäni paljon. Nukun noin 7,5 h/yö hyvin ja en ole ikinä kipeänä. 

Nukutko ap hyvin? Kuinka kauan olet ollut väsynyt töiden jälkeen ja jaksatko harrastaa mitään? 

Minäminäminäminä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Olen keski-ikäinen, normaalipainoinen ja jaksan 42-tuntiset työviikot oikein hyvin! Ulkoilen joka päivä ja huolehdin siitä että tulee 8 tunnin yöunet.

Sama juttu, täytän ensi vuonna 50 vuotta ja jaksan hyvin. Peruskuntoni on hyvä ja syön terveellisesti, joten jaksan ihan mainiosti puuhata kaikkea työpäivän jälkeen. Teen keskiraskasta fyysistä työtä ja pidän työstäni paljon. Nukun noin 7,5 h/yö hyvin ja en ole ikinä kipeänä. 

Nukutko ap hyvin? Kuinka kauan olet ollut väsynyt töiden jälkeen ja jaksatko harrastaa mitään? 

Yleisterveys vaikuttaa oikeasti tosi paljon. Kaikki ei saa semmoisia geenejä syntymälahjaksi.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Olen keski-ikäinen, normaalipainoinen ja jaksan 42-tuntiset työviikot oikein hyvin! Ulkoilen joka päivä ja huolehdin siitä että tulee 8 tunnin yöunet.

 

Minäkin olen keski-ikäinen. Ei tulisi mieleenikään enää ulkoilla yhtään mitään, kun työpäivät menee suunnilleen näin:

klo 5:30 herätys, klo 6:00 töihin lähtö, klo 7:30 - 16:00 työpäivä, klo 17:30 tulen töistä kotiin, klo 18:30 syödään ruoka, klo 19:30 voin ekan kerran levähtää ja istua sohvalle. Siinä on sitten huimat puoltoista tuntia vapaa-aikaa, kunnes ripustan todennäköisesti pyykit, pakkaan työkamat seuraavaksi päiväksi, menen suihkuun ja alan odottelemaan unta klo 22:00.

 

Itsepä olet arkesi tuollaiseksi tehnyt. Jos haluaa leikkiä marttyyriä väkisilläkin, niin onhan se helppoa. Relaa vähän aikatauluistasi kotona ja anna muidenkin tehdä osuutensa, he osaavat kyllä. Meillä ainakin teinit ja mies tekevät ruokaa yhtä usein kuin minäkin ja esimerkiksi tällä viikolla tein ruokaa vain kerran, kun muut tekivät muina päivinä tai söimme edellisten päivien jämiä. Kaikki yli 7 vuotiaat osaavat myös ripustaa pyykit kuivumaan ja tiskata sun muuta. 

On turha vertailla. Yleiskuormitis voi kahdella samanikäisellä olla AIVAN eri. Miten pitkään on tehnyt töitä, millaista työtä, millaista elämää elänyt, onko ollut isoja kriisejä jotka vienyt voimavaroja? Millainen terveys, onko lapsia, millainen elämä ylipäänsä ollut?Temperamentti, persoona... Siis KAIKKI vaikuttaa ja joskus sitten voi tulla tilanne kun sinne ämpäriin ei mahdu enää yhtään pisaraa ja läikkyy yli.

Silloin on aika turhauttavaa lukea kommentteja, että kun minäkin jaksan niin kyllähän nyt sunkin täytyy!

Empatia? Tunneäly? Älykkyys noin ylipäänsä?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Olen keski-ikäinen, normaalipainoinen ja jaksan 42-tuntiset työviikot oikein hyvin! Ulkoilen joka päivä ja huolehdin siitä että tulee 8 tunnin yöunet.

 

Minäkin olen keski-ikäinen. Ei tulisi mieleenikään enää ulkoilla yhtään mitään, kun työpäivät menee suunnilleen näin:

klo 5:30 herätys, klo 6:00 töihin lähtö, klo 7:30 - 16:00 työpäivä, klo 17:30 tulen töistä kotiin, klo 18:30 syödään ruoka, klo 19:30 voin ekan kerran levähtää ja istua sohvalle. Siinä on sitten huimat puoltoista tuntia vapaa-aikaa, kunnes ripustan todennäköisesti pyykit, pakkaan työkamat seuraavaksi päiväksi, menen suihkuun ja alan odottelemaan unta klo 22:00.

 

Itsepä olet arkesi tuollaiseksi tehnyt. Jos haluaa leikkiä marttyyriä väkisilläkin, niin onhan se helppoa. 

Mulla pisti silmään 3 h päivittäin työmatkoihin. Siinä ei ole kyse marttyyriudesta.

Opettele tunnistamaan omat rajasi. Ja ala muikkaamaan elämääsi sitten uudestaan. Kukaan ei jaksa kaikkea. Uupumus on yleensä ylitunnollisten ja ahkerien ihmisten sairaus.

Lääkäriin mars. On turhaakin turhempi vain vollottaa ja valittaa asiasta, jos ei edes yritä tehdä sille mitään. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Fyysinen työ ainakin vie mehut, jatkuva reissaaminen ja ihmisten tapaaminen. Huilaan hyvällä omallatunnolla.

Mies auttaa paljon kotona lasten kanssa ja ollaan kummatkin ihan yhtä väsyneitä. Nauretaan sille ja toisillemme tämän tästä. Ihanaa tämä aikuisena oleminen 😅

 

Mies AUTTAA??? Onko se niinkun sun joku alisteinen pikkuapuri tai yksi lapsista, mutta sen verran hyvin kasvatettu, että auttaa sinua?

Samaa yököttelin. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Olen keski-ikäinen, normaalipainoinen ja jaksan 42-tuntiset työviikot oikein hyvin! Ulkoilen joka päivä ja huolehdin siitä että tulee 8 tunnin yöunet.

Sama juttu, täytän ensi vuonna 50 vuotta ja jaksan hyvin. Peruskuntoni on hyvä ja syön terveellisesti, joten jaksan ihan mainiosti puuhata kaikkea työpäivän jälkeen. Teen keskiraskasta fyysistä työtä ja pidän työstäni paljon. Nukun noin 7,5 h/yö hyvin ja en ole ikinä kipeänä. 

Nukutko ap hyvin? Kuinka kauan olet ollut väsynyt töiden jälkeen ja jaksatko harrastaa mitään? 

 

 

Yleisterveys vaikuttaa oikeasti tosi paljon. Kaikki ei saa semmoisia geenejä syntymälahjaksi.

Esim minä, geneettisesti kasa kakkaa, autoimmuunidiagnoosit 2-, 26- ja 31-vuotiaana. Niin vaan sitkutellaan työelämässä, mutten enää koskaan täydellä työviikolla. 44 v.

Vierailija wrote:

On turha vertailla. Yleiskuormitis voi kahdella samanikäisellä olla AIVAN eri. Miten pitkään on tehnyt töitä, millaista työtä, millaista elämää elänyt, onko ollut isoja kriisejä jotka vienyt voimavaroja? Millainen terveys, onko lapsia, millainen elämä ylipäänsä ollut?Temperamentti, persoona... Siis KAIKKI vaikuttaa ja joskus sitten voi tulla tilanne kun sinne ämpäriin ei mahdu enää yhtään pisaraa ja läikkyy yli.

 

Silloin on aika turhauttavaa lukea kommentteja, että kun minäkin jaksan niin kyllähän nyt sunkin täytyy!

Empatia? Tunneäly? Älykkyys noin ylipäänsä?

Tämä on totta. Kärsin melkein koko elämäni mt ongelmista ja päälle nelikymppisenä kuntouduin niin että sain hankittua koulutuksen ja työllistyin heti. Olin siis tätä ennen koko elämäni työtön, kiitos sairauksien. Kollegani ovat samaa ikäluokkaa mutta todella uupuneita ja kertovat juurikin samoja juttuja mitä tässä muut. Itse jaksan harrastaa ja tehdä kaikenlaista töiden jälkeenkin.

Asia olisi varmasti toinen jos olisin heti kyennyt työelämään ja tehnyt töitä nuoresta lähtien. Alani on fyysistä hommaa ja monella viisikymppisenä viimeistään ne työn jäljet näkyy ammattitauteina ja väsymyksenä. Itse olen tehnyt töitä viisi vuotta, saa nähdä millainen olo on sitten vuosia myöhemmin...

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Fyysinen työ ainakin vie mehut, jatkuva reissaaminen ja ihmisten tapaaminen. Huilaan hyvällä omallatunnolla.

Mies auttaa paljon kotona lasten kanssa ja ollaan kummatkin ihan yhtä väsyneitä. Nauretaan sille ja toisillemme tämän tästä. Ihanaa tämä aikuisena oleminen 😅

 

Mies AUTTAA??? Onko se niinkun sun joku alisteinen pikkuapuri tai yksi lapsista, mutta sen verran hyvin kasvatettu, että auttaa sinua?

Samaa yököttelin. 

Äidin pikku apulainen 😬

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Fyysinen työ ainakin vie mehut, jatkuva reissaaminen ja ihmisten tapaaminen. Huilaan hyvällä omallatunnolla.

Mies auttaa paljon kotona lasten kanssa ja ollaan kummatkin ihan yhtä väsyneitä. Nauretaan sille ja toisillemme tämän tästä. Ihanaa tämä aikuisena oleminen 😅

 

Mies AUTTAA??? Onko se niinkun sun joku alisteinen pikkuapuri tai yksi lapsista, mutta sen verran hyvin kasvatettu, että auttaa sinua?

Samaa yököttelin. 

 

Äidin pikku apulainen 😬

Jep. Yäk, mieslapsi. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Fyysinen työ ainakin vie mehut, jatkuva reissaaminen ja ihmisten tapaaminen. Huilaan hyvällä omallatunnolla.

Mies auttaa paljon kotona lasten kanssa ja ollaan kummatkin ihan yhtä väsyneitä. Nauretaan sille ja toisillemme tämän tästä. Ihanaa tämä aikuisena oleminen 😅

 

Mies AUTTAA??? Onko se niinkun sun joku alisteinen pikkuapuri tai yksi lapsista, mutta sen verran hyvin kasvatettu, että auttaa sinua?

Samaa yököttelin. 

 

Äidin pikku apulainen 😬

Harmittaako noin paljon kun jollain on mies joka osallistuu tasapuolisesti?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Fyysinen työ ainakin vie mehut, jatkuva reissaaminen ja ihmisten tapaaminen. Huilaan hyvällä omallatunnolla.

Mies auttaa paljon kotona lasten kanssa ja ollaan kummatkin ihan yhtä väsyneitä. Nauretaan sille ja toisillemme tämän tästä. Ihanaa tämä aikuisena oleminen 😅

 

Mies AUTTAA??? Onko se niinkun sun joku alisteinen pikkuapuri tai yksi lapsista, mutta sen verran hyvin kasvatettu, että auttaa sinua?

Samaa yököttelin. 

 

Äidin pikku apulainen 😬

Jep. Yäk, mieslapsi. 

Niin no ihan sillä mainitsin kun sinä? Kirjoitit tuolla, että eniten oli uuvuttanut mies ja helpotti kun laitoit pihalle.

Halusin nimenomaan tuoda ilmi oman tilanteeni,,että meillä arkirumbaan ja perhe-elämään osallistuu molemmat. Ymmärrän tietysti että triggeröi jos sinulla on ollut tuommoinen mieslapsi. Onneksi pääsit eroon. Minä en miestäni vaihtaisi mistään hinnasta, on suurin voimavarani.

Onko tahahuolia? Muita huolia?

Onko ap ylipäänsä enää linjoilla. Ärsyttävää että tehdään aloitus, jota ei sitten kommentoida milläänlailla.