Vanhustensa eteen raatajat vs. Rusinoiden pullasta pomijat. Ärsytys huipussaan!

Kerran vuodessa vieraileva omainen ei siis sinun mielestäsi voi olla omainen, vai mikä tämän jutun pointti olikaan?

Vierailija wrote:

Kerran vuodessa vieraileva omainen ei siis sinun mielestäsi voi olla omainen, vai mikä tämän jutun pointti olikaan?

Et selvästikään ymmärrä koko ongelmaa sen raatajan näkökulmasta. Miten eriarvoisesti läheisiä kohdellaan vanhusten toimesta. 

Joku muu sukulainen olisi ehkä avuksi, joka välittää. Tai voisi asua jopa lähempänä sen ajan. Ehkä useakin.

Jossain määrin joo. Ymmärrän siis, mitä tarkoitat. Mä kuitenkin aloin laittaa stoppia raatamiselle. Pitkään kesti ennenkuin sain vanhempani hyväksymään esimerkiksi siivousavun. Ruokakauppojen kotiinkuljetuksen hyväksyivät nopeammin ihan siksi, että mä olin menossa polven tekonivelleikkaukseen ja jos eivät olisi suostuneet kauppojen kotiinkuljetuspalveluun, olisivat sitten olleet 5 viikkoa ilman ruokaa. Eli siihen asti, että mä olisin (oli helmikuu ja siten liukasta) voinut kyynärsauvojeni kanssa kuskata heille ruokaa. 



Vanhusten kanssa helposti ajatuu siihen pisteeseen, että huomaa tekevänsä kaiken. Alussa kun avun tarve on vain pientä ja harvoin, sitä itsekin ajattelee, että tottakai autan. Ei ole iso vaiva. Kun avuntarve kasvaa ja muuttuu vaativammaksi/työläämmäksi, muut helposti ajattelevat, että "no sähän oot tehnyt ennenkin..." tai "no sähän osaat parhaiten..."



Kaukana asuvilla ei tietenkään ole samanlaisia mahdollisuuksia auttaa, mutta on paljon asioita, joita voi vanhuksen puolesta hoitaa netin kautta. Vaikka maapallon toiselta puolelta.

Ei ole pakko raataa. Yhteiskunta hoitaa kyllä.

Oma ongelmansa on sitten se, jos yhteiskunnan tapa hoitaa, ei kelpaa.

Osan mielestä hygieniahaalaria ei saa käyttää missään nimessä, mutta monta kertaa päivässä tapahtuva asiakkaalle vastenmielinen suihku, kun ollaan päästä varpaisiin ulosteessa, on myös väärin. Lääkitäkään ei saisi. Jostain syystä ei kuitenkaan haluta itse hoitaa.

Yritä ulkoistaa edes yksi osa-alue auttamishommissasi, niin suhteesi omaiseesi paranee. Ei tarvitse kokea huonommuutta siitä, näin tekevät muutkin etkä ole kuitenkaan kokonaan poissa kuvioista. 

Kysy esim. kotipalveluyrityksestä neuvoa, usein on jotain kotitalousvähennyksiä tms. 

Varmasti ottaisin asian puheeksi omaisen kanssa. Kertoisin, että tuntuu kurjalta ja epäoikeudenmukaiselta  saada vihat niskoihin. Kysyisin myös, eikö hän halua, että käyn auttamassa, kun kerta kohtelee huonosti. Jos pitää pienen tauon käynneistä ja omainen kyselee jonkin ajan päästä, mikset ole käynyt niin voisi kertoa, että viime kerrasta jäi ankea fiilis kun sai pelkät haukut ja vihat osakseen. Mitähän omainen vastaisi tähän? Tämä tietysti olettaen että omainen ei esimerkiksi ole muistisairas.

Vanhuksen omainen ovat: puoliso ja rintaperilliset.

Omaishoitajana taas ollaan vapaaehtoisesti, josta maksetaan palkkaa ja korvausta. Ihan samalla tavalla kuin hoitolaitoksessa tai sairaalassa hoitajat ja lääkärit. 

Ja ihan samalla tavalla kaikissa ammatissa ja työssä saa osakseen pask..niskaansa, arvostelua jne. 

Ja siinä vaiheessa kun vanhus tarvitsee toisen hoitoa, hän on terveytensä puolesta kykenemätön huolehtimaan itsestään. Monet sairaudet ja lääkkeet muuttavat persoonallisuutta, tulee ärtyisyyttä, harhoja jne. Ja se on vain hoitajien hyväksyttävä, ei vanhus sitä ilkeyksissään tee. 

mutta jos toiselle omaisille on kiltti ja toista haukkuu niin ei välttämättä kyse siitä, että lääkkeet tai sairaudet on muuttanut persoonallisuutta? Valitettavasti sitä omaa pahaa oloaan on helpompi purkaa siihen läheisempään omaiseen. Mikä ei kylläkään ole oikein sitä omaista kohtaan, joka vakituisesti yrittää huolehtia omaisestaan.

Vierailija wrote:

mutta jos toiselle omaisille on kiltti ja toista haukkuu niin ei välttämättä kyse siitä, että lääkkeet tai sairaudet on muuttanut persoonallisuutta? Valitettavasti sitä omaa pahaa oloaan on helpompi purkaa siihen läheisempään omaiseen. Mikä ei kylläkään ole oikein sitä omaista kohtaan, joka vakituisesti yrittää huolehtia omaisestaan.

Tämä on ihan totta. Mä olen - onneksi - aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja ja työskennellyt aikoinaan niin vanhainkodissa kuin kotisairaanhoidossakin. Kun tulee em tilanteita, mä vaan "laitan hoitsun lakin päähäni" enkä ajattele, että kyseessä ovat mun vanhempani. Ajattelen heitä asiakkaina/potilaina. Mulla tämä auttaa ottamaan etäisyyttä asioihin, joita tapahtuu tai sanoihin, joita sanotaan. Valitettavasti tämä sitten muutti myös omaa suhtautumistani elio mat vanhemmat eivät tuntuneetkaan enää niin läheisinä kuin ennen. Ja jotta meille ei syntyisi pelkkää hoitaja-hoidettava -suhdetta, aloin hienovaraisesti painostaa vanhempiani hyväksymän apua muiltakin kuin vain multa. Esimerkiksi nykyisin kaikkiin tietokone-, netti, televisio- ja puhelinongelmiin kehotan aina kysymään neuvoja lähisuvun nuoremmilta. Siis vaikka olenkin ollut jo yli 20 vuotta it-alalla, lähisuvussa on nuorempiakin it-alalla olevia. Kieltäydyn olemasta "handyman", joka hoitaa ihan kaiken. Sellaiset asiat, joihin ihan aidosti tarvitaan sote-puolen osaamista, mä voin kyllä hoitaa. 

Tämmöiset tilanteet kannattaa ottaa oppina. 

Eli lakatkaa uhrautumasta muiden ihmisten, myös läheistenne, eteen. 

Jos teette enemmän kuin pieniä palveluksia säännöllisesti, ottakaa siitä maksu. 

Eläkeläiset ovat yleisesti ottaen varakkaita, kyllä he joutavat maksamaan avusta (ja osa maksaa jopa oma-aloitteisesti, kun tajuavat epäsuhdan itsekin, mm. puolisoni isoäiti).