Lue keskustelun säännöt.
Lapsi käy veljensä/ minun kimppuun, lyö ja potkii
11.10.2023 |
Kun häntä estää, eli siis ihan vain nostaa omat kädet eteen tai ottaa hänen käsistä kiinni, niin huutaa täysillä että älä satuta, et saa koskea, sulla ei ole oikeutta koskea minuun! Ym.
Muuten en välittäisi, mutta asutaan kerrostalossa ja pelkään että naapurit kuulee ja tekee jonkun ilmoituksen. Itse kyllä pysyn tilanteissa suht rauhallisena, mutta lapsi on pyhää raivoa täynnä. Ja kyseessä 8-vuotias.
Ja kyllä puhutaan lapsen kanssa, muiden satuttamisesta, valehtelusta, hänen tunteista ym. Tosi raskasta vaan tälläinen. Tilanteet lähtee usein ja ihan pienestä, jos häneltä esim. kielletään jotain, en suostu ostamaan jotain, en anna lupaa johonkin.
Kommentit (32)
8-vuotias on jo aika iso, sen ikäiseltä voi ja pitää vaatia käytöstapoja. Joskus kun on rauhallinen hetki, niin kysy tuosta, että miksi hänellä on mielestään oikeus koskea ja satuttaa muita. Yritä saada hänet ajattelemaan asiaa muiden näkökulmasta. Ei välttämättä ole helppoa, kun hän on päässyt kasvamaan noin pitkälle noin itsekkäänä, mutta parempi että se muuttuu nyt kun se on vielä mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8-vuotias on ollut koulussakin jo jonkun aikaa. Miten siellä sitten menee?
Kylmästi vaan hoitolaitokseen, siellä kun vähän aikaa lusii niin huomaa että kotona olikin parempi ja sen jälkeen on hyvin nöyrää.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Oletteko hakeneet apua. Käytös ei kuulosta ollenkaan normaalilta.
En ole. Toisen lapsen kanssa kun joskus oli vaikeuksia (kun oli eskarissa) ja haettiin apua niin se johti vain siihen että kierrettiin pari vuotta auttajalta toiselle, aina uudestaan selittäen samat asiat, ilman että koskaan saatiin mitään konkreettista apua. Niin mulla on jäänyt pelko, että se avun hakeminen vain kuormittaa meitä ennestään lisää, sen sijaan että saisin oikeasti jotain apua.
Ekan lapsen haasteet tasoittui lopulta sitten kasvun ja kypsymisen myötä.
Ymmärrän että kunnollista apua on varmasti vaikea saada. Kyseessä on kuitenkin jo 8-vuotias lapsi ja kohta olette ihan pulassa, jos lyöminen ja potkiminen jatkuu. Tuohon pitää kyllä tavalla tai toisella saada piste, se mitä naapurit miettii on toissijaista.
Hommaa nyrkkeilysäkki ja hanskat, kehota lasta purkamaan raivo säkkiin. Opeta että ihmisiä ei lyödä ja koska miksi sekä lyömisestä tulee seuraus. Sinun pitää keksiä seuraus ja pitää siitä ehdottoman tiukasti kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä niitä naapureita pelkää. Jos tekevät lasun, niin voit sosiaaliviranomaisille kertoa, että estit lasta lyömästä sinua. Voit myös kysyä, onko heillä muita keinoja lopettaa lyöminen.
Joskus lapsella oli tuollainen mätkimiskausi ja se loppui siihen, että kerran toivottomana huusin hänelle ihan täyttä kurkkua ja aloin itkemään. Silloin lapsi viimein tajusi, miten vakavasta asiasta on kyse. En ajattele, että huutaminen on hyvästä, mutta ilmeisesti joskus sekin toimii.
Olisi aika ahdistavaa olla alaikäisen vanhempi nykypäivänä, kun koko ajan pitäisi pelätä jotain ilmiantoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kasvattamassa sosiopaattia. Se nykytietämyksen mukaan on synnynnäinen taipumus johon juuri ei ole hoitokeinoja,j jotkut vain ovan sellaisia. Hanki lukot makuuhuoneidenne oviin ja toivo parasta. Ja suojaa normaalia lastasi tältä käytökseltä.
Mä oon sitä mieltä että nää energiajuomat on syy monien sekoiluun. Ylimääräinen sokeri pois ja katsokaa mitä tapahtuu.
Mun nuoruudessa ei ollu noita myrkkyjä ja kasvettiin suoraan eikä kieroon, hakkaamaan tai ryöstämään muita kavereita/nuoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Reagoi toisin. Mene suurieleisesti puhelimen luo ja sano hiljaa, että soitat sosiaalihuoltoon hakemaan lapsen pois kun aina satuttaa äitiä ja veljeä. Luulisi loppuvan siihen. Ellei viet lapsen juttelemaan jonkun ystäväsi luo, jota lapsi ei tunne, sijoituksesta lasten kotiin.
Sitten kun tämä ei tehoa, lapsi huomaa, että uhkaukset eivät olleetkaan totta. Ja se vain pahentaa asiaa entisestään.
Nostan tämän esiin, koska omassa lapsuudessani minua uhattiin vastaavilla asioilla (plus mm. selkäsaunalla) toistuvasta huonosta käytöksestä, ja siihen saakka välillä rakoillut, mutta kuitenkin olemassa ollut luottamussuhde äitiini meni tosi pahasti pilalle, kun uhkauksia ei toteutettukaan. Ja olin sentään joku 11-12-vuotias poika jo.
Älä ole naiivi. Kun keskustelette "ystävän" kanssa sijoituksesta ja lasta lähdetään viemään ja hän hädissään niin riennät toki apuun ja sinusta tulee päivän sankari kun pelastat hänet.
Keskusteluapua tehdään yl. lastensuojelun kanssa, mutta ap ei halua sinne. Tarvitaan ulkopuolinen. Se voi olla sosiaalipuolelta tai koulusta, mutta vaikeissa tilanteissa, jos mikään muu ei auta, järjestetään sijoituskeskustelu ja annetaan lapsen odottaa sitä viikko pari. Kun keskustellaan, niin sinä olet ainoa, joka lopulta pitää lapsen puolia ja se riittää lapselle. Hän ymmärtää, että Sinä olet puolella ja muut vastaan. Potkiminen loppuu.
Hanki nyt helvetti soikoon sitä apua jostain. Joko lapsella on joku asia huonosti tai et osaa itse handlata tilanteita lapsen edun mukaisesti.
Ja kaikki ketkä ehdottaa täällä fyysistä kurittamista niin teidät pitäisi viedä saunan taakse
Meillä yksi oli tuollainen. Add ja vaikutti tutulta uhmakkuushäiriön kriteerit. Taistelimme monia vuosia hänen kanssaan ja molemmat vanhemmat olimme todella kovilla. Pyysimme apua perheneuvolasta. Saimme apua , mutta muutettuamme kun jo luulimme kaiken olevan takanapäin-kaikki paheni. Satutti veljiään heti kun selän käänsi. Jatkuvasti kaikki huomio meni tähän yhteen ja veljet kuulokkeet päässä yrittivät "päästä muualle" kun tämä yksi sai kauan aikaa kestäviä raivokohtauksia.
Lopulta tosiaan pyysimme apua uudestaan perheneuvolasta, jossa tuo kaikki kuitattiin murrosiällä! Tämä oli todella väärin. Vasta kun koulukin jo reagoi, niin alkoi tapahtumaan. Lapsi oli jo niin iso ja silti uhmakas, että lopulta jouduimme päätymään sijoitukseen. Sijoitus ja huostaanotto tuntuivat aluksi niin kamalilta asioilta, että mietin jaksettaisiinko silti..No, sitten vain huomasin että ei auta mun hakata päätäni seinään, kun lapsi ei halua toimia sävyisästi ja oikein. Ja pakko ajatella muitakin lapsia. Kaikki energia meni tähän yhteen.
Sijoituksessa lapsen käytös paheni ja lasuja sateli, huumeet tuli kuvioihin ja vaikka ja mitä. Aina sai pelätä, että onko tuleva soitto, että karannut lapsi on löydetty kuolleena. Oli raskasta aikaa. Mutta siellä oli jaksavia ihmisiä töissä, ammattilaisia.
Mitään muutosta en ole huomannut käytöksessä ja lapsi on jo muuttanut omilleen. Paitsi tietysti raivarit eivät ole enää sitä luokkaa, että repii ja rikkoo tavaroita monta tuntia. Mutta vihainen ja ärtyisä on jatkuvasti. Terapiassa on ollut. Ei auttanut, eikä jatko kiinnosta.
Mutta se suurin huoli on väistynyt. Vaikka ei todellakaan tunnu siltä, että lapsi olisi 18v jos vaikka vertaa omaan lapsuuteen, kun huolehdin kaikki asiat omatoimisesti.
Toivon todellakin, ettei teillä ole samaa polkua kuin meillä oli. Kaikki lapset ovat tietysti yhtä rakkaita haastavuudestaan huolimatta. Mutta todellakin voi sanoa, että muut perheemme lapset ovat todella helppoja, mutta heillä ei olekaan add:tä.