Tajusin kaupassa tänään: olen ollut niin pitkään työttömänä että myös näytän jo työttömältä!
Osuin maitohyllyn luo yhtä aikaa tyylikkään keski-ikäisen rouvan kanssa, hänellä oli siisti suoristusraudalla ojennukseen laitettu polkkatukka, tyylikäs villakangastakki ja saapikkaiden väriin sopivat käsineet. Samaan aikaan näin oman heijastukseni metallisesta seinästä: värjäämättömät, hieman epäsiististi jakauksella olevat hiukset, latvat jo vähän hapsuuntuneet, teinin vanha kevyttoppatakki, nuhraantunut hihansuu, kuluneet kuraiset lenkkarit. Paha olo vyöryi yli, otin nopeasti halvimman punaisen maidon, tyylikäs rouva otti luomua -tietenkin. En yleensä valitse itsepalvelukassaa mutta häpesin taskuun tungettua vanhaa kulunutta Lidlin muovikassia, jonka olin ottanut ostoksia varten. Pihalla odotti 20 vuotta vanha Corolla. Vi##u, sentään mulla on vielä auto. Bussipysäkillä ei ollut katosta, vettä satoi kaatamalla.
Kommentit (213)
Nii onhan se vähän kun tuntuu, että ei ole mitään minkä vuoksi huolehtisi ulkonäöstään. Siis tämä sama "ongelma" itselläni. Valitettavasti pelkästään esim kauppareissuja varten en jaksa juurikaan ulkonäön eteen nähdä vaivaa tai alkaa valitsemaan mitään tyylikkäitä vaatteita (enkä edes omistakaan sellaisia vaatteita). Vaatteet valitsen kauppaan käytännöllisyyden mukaan eli ihan vaan ulkoilukengät ja tuulitakki. Sitten siellä kaupassa alkaa kuitenkin aina vähän hävettämään kun tuntuu että kaikki pitää niin rupulaisena ja tietenkin kaikilla muilla on muka niin tyylikkäät vaatteet ja kaikki.
Heititkö vaatteesi ja suoristusrautasi roskiin, kun jäit työttömäksi?
Minä käyn hyväpalkkaisissa töissä ja omaisuuttakin on kertynyt tähän ikään mennessä lähes miljoona. Silti tuo kuvaus itsestäsi sopii minuun paremmin kuin tuohon kuvailemaasi naiseen. Autokin on vuodelta 2008.
Vierailija kirjoitti:
Nii onhan se vähän kun tuntuu, että ei ole mitään minkä vuoksi huolehtisi ulkonäöstään. Siis tämä sama "ongelma" itselläni. Valitettavasti pelkästään esim kauppareissuja varten en jaksa juurikaan ulkonäön eteen nähdä vaivaa tai alkaa valitsemaan mitään tyylikkäitä vaatteita (enkä edes omistakaan sellaisia vaatteita). Vaatteet valitsen kauppaan käytännöllisyyden mukaan eli ihan vaan ulkoilukengät ja tuulitakki. Sitten siellä kaupassa alkaa kuitenkin aina vähän hävettämään kun tuntuu että kaikki pitää niin rupulaisena ja tietenkin kaikilla muilla on muka niin tyylikkäät vaatteet ja kaikki.
No tämä juuri. Ei viitsi pelkkää kauppareissua varten siistiytyä sen kummemmin, mutta sitten siellä tulee olo että erottuu. Piponi on yksivärinen musta, mutta alan epäillä että siinä lukee oranssilla: T Y Ö T Ö N
Mullakin auto vuodelta 2008 ja töissä maisterin tutkinnon vaatimassa asiantuntijatyössä. Silti päällä nuhjaantuneet vaatteet ja kampaamossa käynyt viimeksi vuosi sitten. Meikkiä käytän ehkä kerran viikossa, jos on ollut aamulla aikaa ja kiinnostusta.
Noh, minä olen vastaavasti multimiljonääri, mutta vaatteet on jotain "seppälän" peruja ja Würtin yhdistelmää. Hävettää välillä oma tyylitajuttomuus tai elämänhallinta.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin auto vuodelta 2008 ja töissä maisterin tutkinnon vaatimassa asiantuntijatyössä. Silti päällä nuhjaantuneet vaatteet ja kampaamossa käynyt viimeksi vuosi sitten. Meikkiä käytän ehkä kerran viikossa, jos on ollut aamulla aikaa ja kiinnostusta.
Veikkaan, että aloittajalla on ongelma oman minäkuvansa kanssa, ei suinkaan muiden ihmisten. Harva kiinnittää ventovieraisiin ihmisiin sen kummempaa huomiota.
Eläkeläinen näyttää eläkeläiseltä eli vanhalta.
Itselläni kokemus työkkärin jostain infotilaisuudesta. Pöllähdin tilaisuuteen ihan normaaleissa vaatteissani ja jo henkkareita kysynyt työntekijä katsoi minua oudosti. Ihmettelin asiaa mielessäni ja menin istumaan. Katsellessani ympärilleni, huomasin että muilla työttömillä oli aika nukkavierun näköiset vaatteet päällä. Hekin katsoivat minua hieman oudosti. Olisi pitänyt itsekin laittaa jotain huonompaa päälle, niin ei olisi erottunut porukasta... Ja minulla oli vain ihan normi farkut, uudehko pusero ja toppatakki.
Ymmärrän ap:n tuntemuksia. Minä olin joitain vuosia sitten yli puoli vuotta työttömänä ja häpesin sitä ja salasin kaikilta muilta paitsi ihan läheisimmiltä. Alemmuudentunnetta lisäsi TE-keskuksen järjestämä turha ja nöyryyttävä infopäivä, johon oli pakko osallistua. Työttömiä syyllistetään niin paljon, että sitä alkaa pakostakin hävetä itseään.
Nuohan on uusia autojakin. Minulla on 1970 vuosimallia. M38
Päätin ruveta tyylikkääksi, kun palasin vanhempainvapailta töihin.
Siitä on nyt 20 vuotta ja flanellipaita toimii tosi hyvin farkkujen kanssa, taisi tulla muutenkin takaisin muotiin.
Meikata en jaksa, kun silmät vuotaa ja kuiva iho kutisee. Mutta aikoinaan hankin ammatin, mitä ei tehdä vaatteilla (eikä alastomuudella) joten kesälomaa odotellessa.
Siksi kannatan riittävää tuloa kaikille, ehdoitta. Ei kitumista. Saisi edes kunnon vaatteita jotkut ja lämmintä. Ei kaikki ole ongelmaisia, vaikka on työtön, on kipeitäkin ja muita.
Elät terveellisemmin (kun et värjää hiuksia) ja ympäristöystävällisemmin (et ostele uusia vaatteita).
Minulla se tilanne että joudun tai pääsen ehkä työhaastatteluun. Pitäisi olla yhtäkkiä sen näköinen ettei ole istunut yli vuottta komerossa. On vain reikäisiä vaatteita ja kulunut villatakki. Hiukset osittain harmaat kun ei ole ollut varaa kampaajaan jne.
Vierailija kirjoitti:
Minä käyn hyväpalkkaisissa töissä ja omaisuuttakin on kertynyt tähän ikään mennessä lähes miljoona. Silti tuo kuvaus itsestäsi sopii minuun paremmin kuin tuohon kuvailemaasi naiseen. Autokin on vuodelta 2008.
Samoin kuvaus osuu minuun, keskituloiseen tai ylemmän keskiluokan yh-äitiin. Arjessa on aika paljon töitä, eikä sitä ehdi niin pysähtyä välittämään jos vähän jokin vaate jo repsottaa
Vierailija kirjoitti:
Eläkeläinen näyttää eläkeläiseltä eli vanhalta.
Hahhaa 😁 riippuu eläkeläisestä; näkisitpå äitini 80 vee
Kissakaan ei tullut ovelle vastaan, kun tulin jo tunnin päästä kotiin. Kai sekin on pettynyt. Tajusi etten vieläkään ole saanut töitä, aina kotona vaan.
Ap