Vaativia vauvoja ei ole olemassa vain osaamattomia vanhempia!

Tai varamasti sekin pitää joissain tapauksissa paikkansa.

Itse olen avoin ja sosiaalinen ja teen helposti tuttavuutta.

Meidän esikoinen on rauhallinen ja todella kiltti ja tottelevainen. Ujo uusissa tilanteissa. Vaatii pitkää totuttelua uusiin asioihin. Mutta kaikin puolin helppo lapsi.

Kuopus on todella tempparementtinen ja ns. vaativa. Tutustuu helposti kaikkiin. Muistuttaa enemmän minua.

Jos ei saa tahtoaan läpi niin nostaa siitä kunnon metelin. Heittelee tavaroita yms. (Minä en kyllä heittele tavaroita=))

T:Se joka ilmeisesti kadotti vanhemmuuden taidot toisen lapsen kanssa.

vauva, helppo uhmaikäinen, helppo leikki-ikäinen ja nyt helppo kouluikäinen. Myös nuorimmaisemme on ollut helppo vauva ja nyt helppo taapero. Mutta keskimmäinen ei ole ollut helppo missään vaiheessa vaikka kasvatus ja suhtautuminen lapseen on ollut ihan sama kuin sisaruksiinsa. Lapsella vain on temperamenttia ja omaa tahtoa kymmenen edestä. Minkäs sille tekee kuin vaan yrittää elää vaativan lapsen kanssa. Ja valitettavasti kun lapsi vie paljon energiaa ja huomiota niin silloin muuta ympärillä joutuvat väistymään ja kärsimään. Kuitenkin on aika ikävää että hylätään kokonaan vaikean lapsen kanssa taisteleva perhe ennemmin pitäisi tarjota sitä apua tai odotella aikoja jolloin lapsen kanssa helpottaa.

että elämä lapsen kanssa on KAMPPAILUA? Kyllä takuulla tuollainen käsitys heijastuu jo sitten siinä vanhemman ja lapsen välisessä suhteessa!

Vierailija:

Tätä ajatustahan voisi jatkaa,, että oikeastaan ei ole olemasa veemäisiä kanssaihmisiäkään, kyse on vain siitä, miten itse heihin suhtautuu, onko sosiaalisesti niin taitava, että ei joudu konflikteihin...



Hah hah...

minuakin kiinnostaa millä perustelet meidät joiden ensimmäinen lapsi on ollut ns. helppo tapaus ja toinen vaativa? Mihin taitomme ovat kadonneet tässä välissä?



Hassu juttu uuten, itse koin kakkosen kanssa huomattavasti taitavampi mitä esikoisen kanssa kun kaikki oli vielä ihan uutta. Monesti kiitin onneani ettei esikoiseksi osunut kakkosen kaltainen, vaativa ja rakas lapsi!

Vierailija:

Tätä ajatustahan voisi jatkaa,, että oikeastaan ei ole olemasa veemäisiä kanssaihmisiäkään, kyse on vain siitä, miten itse heihin suhtautuu, onko sosiaalisesti niin taitava, että ei joudu konflikteihin...

Hah hah...

keskimmäinen on ollut odella vaikea hoitoinen jo vauvan ja nyt leikki- iässä edelleen aikasta raskassoutuinen tapaus. Ensimmäien vuoden karjui, toisen kiukutteli ja komannen uhosi. Monesti olen kyllä miettinyt, että mitä hiivattia teen väärin.

vauvani tunnen ja tidän mitä hän tahtoo.

Isolla vauvalla vaan oli ekat kuukaudet iso nälkä ja hän tarvitsi maitoa todella usein yöllä ja päivällä. Ja huuto oli korvia huumaava jos (ja kun) tissi ei ollut suussa heti sillä sekunnilla kun nälkä tuli.

Minä koin sen vaativana kun voimia piti löytyä myös 2-v esikoisen hoitamiseen.

Vierailija:

Vanhemmat eivät vain tunne lastaan joka kyllä tietää mitä tahtoo ja ilmaisee sen.

Aika huono esimerkki sen takia että pätee paljon paremmin aikuisiin kanssaihmisiin kuin omaan vauvaan.

Vierailija:

Tätä ajatustahan voisi jatkaa,, että oikeastaan ei ole olemasa veemäisiä kanssaihmisiäkään, kyse on vain siitä, miten itse heihin suhtautuu, onko sosiaalisesti niin taitava, että ei joudu konflikteihin...

Hah hah...

Vierailija:

Ruvetkaa, akat, kritisoimaan myös isiä.

Eihän noin voi tehdä, eihän isät lapsia hoida, koska ÄITI on AINA se kaikkein paras hoitaja ja lapsi saa HYLKÄÄMISKOKEMUKSEN jos isä sitä hoitaa ja siitä tulee isona JUOPPO ja NARKKARI!!!