ADHD:n lisääntymistä ei voi enää pistää sen piikkiin, että asioista vain puhuttaisiin enemmän

Ei varmaan muakaan opet laskeneet näihin adhd tapauksiin. Mulla kyllä enemmän add piirteet korostuu. Mulla se diagnosoitiin aikuisena. Olin hiljainen ja omissa maailmoissa. Yläasteella taas lintsasin paljon. Ysärillä oltu kuultukaan adhd:sta. Ainakaan ite en ollut kuullut.

Uskon, että erilainen ympäristö on auttanut jopa sitä lievästi oireilevaa, normaaliälyisen kirjoissa olevaa nepsyä pärjäämään hyvin. Sellainen entisaikojen tarkkasääntöinen koulu oli sopiva paikka lievästi autistiselle/aspergerille, ja tällaiset ihmiset olivat 80-luvulla muiden silmissä niitä outoja lukutoukkia tai taitelijatyyppejä, joista vielä saattoi tulla jotakin, parhaimmillaan siitä tuli professori tai artisti/taitelija. Ehkä tuolloin vielä joten kuten suvaittiin ja hyväksyttiin, että on olemassa erilaisia ihmisiä ja erilaisia persoonia.

Nykyinen ympäristö digilaitteineen ja avokonttorimaisine tiloineen pahentaa nepsyn oireita ja jopa ilman nepsy-oireyhtymiäkin moni lapsi ei pysty keskittymään, tarkkaavaisuus tökkii, mikä lisää erityisopetuksen ja tuen tarvetta entisestään. 

Nykyään on ihan sääntö kuin poikkeus, että koulusta valmistuu heikolla lukutaidolla varustettuja nuoria, jotka jatkavat ammattikouluun/lukioon ilman kunnon perustaitoja ja -tietoja. Ison osan kohdalla on kyse ympäristötekijöistä geneettisten tekijöiden tai aivoperäisten seikkojen sijaan

Boomerien aikaan adhd-piirteitä ei vielä ymmärretty ja siksi puhuttiin kurittomista lapsista joita sitten kuritettiin.

Nykyään 90-95 prosenttia pojista altistuu liian varhain pornolle. Uskon tämän selittävän kasvavat, väärät adhd-diagnoosit.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset sikiävät keskenään, ei ole ihme että terveysongelmia on näin paljon. Uusia geenejä tarvitaan.

Päivänselvää, että Adhd kuin muutkin nepsypiirteet siirtyvät geeneissä seuraaville sukupolville. Teillä keillä on jokin nepsypiirre katsokaa ympärillenne, sukuun miehiin ja naisiin, tätiin, setiin, ukkeihin, mummoihin ja omiin vanhempiin... 

Vaikka diagnoosia ei olisi, voi itseohjautuvuuden vaatimuksen kokea haastavaksi myös työelämässä. Kävin koulua ja opiskelin aikana, jolloin kouluissa ei ollut itseohjautuvuutta. Lukiossa lukujärjestykset annettiin eikä niitä suunniteltu itse. Pitkän ja lyhyen matematiikan lukijat opiskelivat eri luokkahuoneissa. Opiskelu sujui hyvin.

Työelämässä on käytävä nettikursseja, joiden ajankohdat on suunniteltava itse ja osallistuminen tapahtuu usein yksilöllisesti niin että jokainen suorittaa ne erikseen oman aikataulunsa mukaan, kun aiemmin kokoonnuttiin yhdessä esim. auditorioon kuuntelemaan ja oppimaan.

Ennen ei ollut monia sairauksia, kuten nykyään esim. ADHD, korkeata kolestrolia, syöpää, sappikiviä jne. mutta nyt kun lääketiede ja teknologia on mennyt eteenpäin, niitä ilmestyy jatkuvasti. 

Kävin koulua 50-60-luvulla ja nyt jälkeenpäin, osa saanut myös diagnoosin, ainakin neljällä oli jo silloin ADHD, mutta silloin paremmin hyväksyttiin erilaisuutta ja puhuttiin vain Vaahteramäen Eemeleistä, Peppi Pitkätossuista tai haaveilijoista Mirjameista, taiteilija sieluista  ja lapset saivat olla juuri sellaisia kuin olivat, myös erilaisia ja sitä pidettiin rikkautena, mutta nyt kaikki laitetaan samaan muottiin. 

Ei ADHD tai muutkaan sairaudet ole lisääntyneet, vaan lääketiede ja teknologia on kehityttynyt ja nyt sairaudet pystytään tutkimaan ja niillä on nimetkin.  

Eihän ennen ollut mitään allergioita, vaan kaikki hoidettiin maitorupena, jopa vielä tuonne 70-luvulle asti. 

Kyllä tuota yleistmistä osaksi selittää tämä nykyinen asenneilmasto jokainen yrittää olla jonkinlainen lumihiutale.

Ja sitten näitä diagnooseja jaetaan somessa tuuletellen ja suu korvissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on se, että opettajat eivät tunnista ADHD oireilua. Lapsella diagnoosi vasta peruskoulun jälkeen. Peruskoulun päättötodistus ka 9,5 ja käytös 9.

 

Tämä on totta. Minulla myös vielä lukiossa ka yli 9 ja kolmekymppisenä sain diagnoosin. Luulin 10 vuotta olleeni vain vähän surkea elämässä, kesken jääneitä koulutuksia ja tiuhaan vaihdettuja työpaikkoja ja asuntoja. Näin jälkikäteen katsottuna olin aika selkeä tapaus, omissa maailmoissani, aina joku kunnianhimoinen projekti menossa (joka jäi aina kesken), olin fyysisesti kömpelö. Fiksusta tytöstä/naisesta ei kukaan epäile adhd:ta.

Puhutko minusta? Tosin en ole fyysisesti kömpelö, sosiaalisesti kyllä :-D. Diagnoosia en ole lähtenyt hakemaan, yritän sinnitellä eläkeikään kun olen tähänkin saakka saanut työni jotenkin hoidettua. Ja toisaalta aika kuluu hyvin näin vanhemmitenkin, kun on noita kunnianhimoisia ikuisuusprojekteja, joita voi aina pohtia, vaikkei saa tehtyä mitään niiden eteen :-D

Nykyään puhutaan ADHD ja ADD diagnooseista, kun ennen heistä käytettiin nimeä taiteilijasielu, rämäpää, kylähullu, saikkailija, haaveilija jne. joista kukaan ei enää puhu arkikielessä, vaan sanotaan AHDD ja siksi se on yleistynyt arjessa. 

Eihän ADHD ole sairaus, vaan heidän aivotoimintansa on vain erilainen, kuin keskimäärin muille. Kun sata ihmistä on laitettu jonoon ja tutkitaan heidän aivojen toimintaa, niin osalla jonossa olevista aivot toimivat eri tavalla ja heitä kutsutaan ADHD. 

Ihan samalla tavalla, kuin jotkut ovat vasen kätisiä tai ääntävät jonkun kirjaimen eritavalla, kuin 70% ihmisistä. 

Nykyään halutaan laittaa kaikki ihmiset samaan muottiin ja kaikki pitäisi olla samanlaisia, erilaisuutta ei hyväksytä ja se on korostunut peruskoulussa, myös lahjakkailla. 

Mikä on syy ja mikä seuraus. Joissakin nepsy-tapauksissa kysymys on ylisukupolven siirtyvistä traumoista. Joskus voi olla vanhemmuus hukassa. Myös lapsen hermosto voi olla ylikuormittunut älylaitteista. 

Ilman ADHD  meillä ei  olisi supertaiteilijoita, yritysjohtajia, urheilijoita jne. koska se voi olla myös suuri luovuuden lähde ja voimavara, vaikka jotkut sen näkevät pahana ja negatiivisenä, kun ei sovi normimuottiin. 

Ei ole sattumaa, että esim. Jean  Sibelius muistetaan vielä sadan vuoden jälkeen tai edelleen Matti Nykänen on maailman paras mäkihyppääjä ja teki loistavan urheilijauran, tai Kirsti Manninen on Suomen tuottavin kirjailija ja tv käsikirjoittaja jne .jne. Ja he kaikki ovat ADHD tapauksia. 

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/nakokulmat/adhd-ndash-vaikeudesta-va…

Vierailija kirjoitti:

Eihän ADHD ole sairaus, vaan heidän aivotoimintansa on vain erilainen, kuin keskimäärin muille. Kun sata ihmistä on laitettu jonoon ja tutkitaan heidän aivojen toimintaa, niin osalla jonossa olevista aivot toimivat eri tavalla ja heitä kutsutaan ADHD. 

Ihan samalla tavalla, kuin jotkut ovat vasen kätisiä tai ääntävät jonkun kirjaimen eritavalla, kuin 70% ihmisistä. 

Nykyään halutaan laittaa kaikki ihmiset samaan muottiin ja kaikki pitäisi olla samanlaisia, erilaisuutta ei hyväksytä ja se on korostunut peruskoulussa, myös lahjakkailla.

Kun sata ihmistä on laitettu jonoon, niin noin 30 heistä saa adhd-diagnoosin, 20 autismidiagnoosin ja 10 uhmakkuushäiriödiagnoosin.

Vierailija kirjoitti:

Ilman ADHD  meillä ei  olisi supertaiteilijoita, yritysjohtajia, urheilijoita jne. koska se voi olla myös suuri luovuuden lähde ja voimavara, vaikka jotkut sen näkevät pahana ja negatiivisenä, kun ei sovi normimuottiin. 

Ei ole sattumaa, että esim. Jean  Sibelius muistetaan vielä sadan vuoden jälkeen tai edelleen Matti Nykänen on maailman paras mäkihyppääjä ja teki loistavan urheilijauran, tai Kirsti Manninen on Suomen tuottavin kirjailija ja tv käsikirjoittaja jne .jne. Ja he kaikki ovat ADHD tapauksia. 

 

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/nakokulmat/adhd-ndash-vaikeudesta-va…

Mielestäni on tosi halpamaista lätkäistä sata vuotta sitten eläneelle taiteilijalle nykypäivän diagnoosi. Diagnoosit ovat aikansa lapsia. Ethän kutsu Mannistakaan hysteerikoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman ADHD  meillä ei  olisi supertaiteilijoita, yritysjohtajia, urheilijoita jne. koska se voi olla myös suuri luovuuden lähde ja voimavara, vaikka jotkut sen näkevät pahana ja negatiivisenä, kun ei sovi normimuottiin. 

Ei ole sattumaa, että esim. Jean  Sibelius muistetaan vielä sadan vuoden jälkeen tai edelleen Matti Nykänen on maailman paras mäkihyppääjä ja teki loistavan urheilijauran, tai Kirsti Manninen on Suomen tuottavin kirjailija ja tv käsikirjoittaja jne .jne. Ja he kaikki ovat ADHD tapauksia. 

 

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/nakokulmat/adhd-ndash-vaikeudesta-va…

Mielestäni on tosi halpamaista lätkäistä sata vuotta sitten eläneelle taiteilijalle nykypäivän diagnoosi. Diagnoosit ovat aikansa lapsia. Ethän kutsu Mannistakaan hysteerikoksi.

Mitä ihmeen halpamaisuutta siinä on? Itse vastustan nykyistä ilmiötä, jossa kaikki laitetaan samaan lokeroon ja kaikkien pitäisi olla samanlaisia, kuten keskustelun aloitus, eikä hyväksytä ihmisten erilaisuutta, vaan se olisi kitkettävä kaikin keinoin pois. 

Ja ihanteet ja normit myös muuttunut aikojen saatossa ja niistä tehdään normaaleja, kuten vasen kätisyys, nyt se on tässä ajassa ok. mutta ei ole kauaan, kun kaikkien piti olla oikeakätisiä, eikä edes vasenkätiset lapset saaneet kirjoittaa vasemmalla kädellä koulussa, vaan se kitkettiin pois, jopa kasvatuksen ja kurin avulla. Vastaavia on lukemattomia ilmiöitä. 

ADHD aivot toimii vain erilailla, kuin meillä muilla, eikä se vaikuta älykkyyteen ja se voi olla myös super voimavara ja siksi ihmettelen nykyistä ilmiötä, kun se on niin paheksuttavaa ja negatiivistä. 

"ADHD aivot toimii vain erilailla, kuin meillä muilla, eikä se vaikuta älykkyyteen ja se voi olla myös super voimavara ja siksi ihmettelen nykyistä ilmiötä, kun se on niin paheksuttavaa ja negatiivistä. "

Nykyään noita ADHD-diagnooseja suorastaan kerjätään lääkäreiltä. Niin ei ollut ennen.

Vierailija kirjoitti:

"ADHD aivot toimii vain erilailla, kuin meillä muilla, eikä se vaikuta älykkyyteen ja se voi olla myös super voimavara ja siksi ihmettelen nykyistä ilmiötä, kun se on niin paheksuttavaa ja negatiivistä. "

Nykyään noita ADHD-diagnooseja suorastaan kerjätään lääkäreiltä. Niin ei ollut ennen.

Jospa ADHD onkin nykyään alettu katsoa hyväksi voimavaraksi? Voiko ihmisestä tulla esim. hyvää taiteilijaa, jos hänellä ei ole ADHD? Katsotaanko ADHD luovuuden ja energisyyden edellytykseksi?

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei ollut monia sairauksia, kuten nykyään esim. ADHD, korkeata kolestrolia, syöpää, sappikiviä jne. mutta nyt kun lääketiede ja teknologia on mennyt eteenpäin, niitä ilmestyy jatkuvasti. 

Kävin koulua 50-60-luvulla ja nyt jälkeenpäin, osa saanut myös diagnoosin, ainakin neljällä oli jo silloin ADHD, mutta silloin paremmin hyväksyttiin erilaisuutta ja puhuttiin vain Vaahteramäen Eemeleistä, Peppi Pitkätossuista tai haaveilijoista Mirjameista, taiteilija sieluista  ja lapset saivat olla juuri sellaisia kuin olivat, myös erilaisia ja sitä pidettiin rikkautena, mutta nyt kaikki laitetaan samaan muottiin. 

Ei ADHD tai muutkaan sairaudet ole lisääntyneet, vaan lääketiede ja teknologia on kehityttynyt ja nyt sairaudet pystytään tutkimaan ja niillä on nimetkin.  

Eihän ennen ollut mitään allergioita, vaan kaikki hoidettiin maitorupena, jopa vielä tuonne 70-luvulle asti. 

Syöpä on kyllä tunnettu jo Antiikin aikana ja allergioita oli 70-luvullakin. Luokkakaverini oli allerginen joillekin ruoka-aineille.

Vierailija kirjoitti:

"ADHD aivot toimii vain erilailla, kuin meillä muilla, eikä se vaikuta älykkyyteen ja se voi olla myös super voimavara ja siksi ihmettelen nykyistä ilmiötä, kun se on niin paheksuttavaa ja negatiivistä. "

Nykyään noita ADHD-diagnooseja suorastaan kerjätään lääkäreiltä. Niin ei ollut ennen.

Se kuuluu Suomen systeemiin, kaikkeen tarvitaan lääkärintodistus, jos tarvitaan tukea tai jotakin muuta normin ulkopuolelta, oli kysymys sitten ADHD, allergiasta, liikunta- tai näkörajoitteisuudesta, koulumatkasta, kotioloista jne. kun puhutaan päiväkodista, koulusta, harrastuksista jne. Eikä tämä koske vain lapsia ja nuoria, vaan yhtälailla kaikkia, jotka käyttävät yhteiskunnan palveluita, kuten vanhuksia, vammaisia jne. Jopa auton ajo-oijeuteen yli 70v viiden vuoden välein.