Lue keskustelun säännöt.
Miksi joissakin perheissä 18v täyttänyt muuttaa heti omilleen?
08.10.2023 |
Eli ihmettelen ja toivon asiallisia kommentteja, miksi joissakin perheissä 18v muuttaa omilleen heti, kun "kynttilät kakusta on saatu puhallettua"?
Kommentit (101)
Mä muutin jo 16-vuotiaana. Ei pystynyt asua äidin kanssa, hänestä kuoriutui kunnon hirviö noihin aikoihin vaikka muuten on ollut hyvä äiti.
Olen siis hyvästä perheestä, varakas, terve, rakastava perhe, ei alkoholi tms. ongelmia.
Mutta. Äidillä tosi tiukka käsitys siitä, mitä naisen pitää ja kuuluu olla. Ja vaatimassa sitä multa koko ajan, vaikka itse en tosiaankaan mahdu hänen tiukkaan laatikkoonsa.
Ei veljillä ollut mitään vaatimuksia, mutta mun olis pitänyt siivota, siivota, lukea läksyjä ja käydä lenkillä. Ei mitään muuta ikinä. 6 ällän ylioppilaaksi olisi pitänyt tähdätä, ja sen jälkeen sairaanhoitajakouluun.
Suuttui vielä ankarasti, kun en lähtenyt hoitoalalle ollenkaan vaan valitsin paremmin, vaikka ei ns. naiselle sopiva ala olekaan.
Nyt ihmettelee kun tienaan kuin mikäkin isoherra ja saan itse päättää työaikani, paikkani ja muutenkin on kivaa. En siivoa itse enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsenäistymisen vaihe on samalla tavalla herkkyyskausi kuim puhumaan oppiminen. Sitä ei kannata tukahduttaa liialla järkeilyllä. Tätini reaktio serkkujeni omilleen muuttamissuunnitelmiin on aina ollut juurikin tuo "mieti nyt niitä ja niitäkin kustannuksia" ja nyt ihmettelee miksi lähes kolmekymppisillä lapsukaisilla ei "edelleenkään" ole itsenäistymistarvetta. On ihan normaalia olla teininä vähän huonoissakin väleissä vanhempien kanssa, sillä siinähän sitä irtaantumista tapahtuu ja muodostuu kuva omasta itsellisestä aikuisesta kuka ei ole enää vain vanhempiensa jatke. On oma minä, oma tahto ja lopulta omat velvollisuudet. Yleensä tämä vaihe kumuloituu omilleen muuttamiseen mikä monella on aina alkuun haparoimista, mutta se kuuluu elämään. Tuskin olisin itsekään enää 23-vuotiaana halunnut muuttaa pois, jos olisin ymmärtänyt miten paljon helpompaa on jäädä vanhempien passattavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen asteen koulutuksen jälkeen on mielestäni luonnollisin aika muuttaa omilleen. Silloin saa rauhassa keskittyä viemään koulun loppuun. Sen jälkeen on hyvä itsenäistyä kun lähtee jatko-opiskelemaan, armeijaan tai työelämään.
Kyllä se minun mielestäni on vielä tosi aikaista. Ja ei kai armeija-aikana ole mitään järkeä muuttaa omaan kotiin? Siellä se ensinnäkin seisoisi tyhjillään ja kuka toisekseen haluaisi mennä lomille tyhjään kämppään?
Uskaltaisin väittää, että suomalaisten yksinäisyys juontaa juurensa myös tähän kovin aikaiseen itsenäistymiseen. Ihminen on emotionaalisesti ihan lapsi vielä 18-vuotiaana, vaikka onnistuuko täysi-ikäinen. Ei tee hyvää olla sen ikäisenä yksin.Kuka haluaa tulla työpäivän jälkeen tyhjään kotiin?
Niin, ei kovin moni. Valitettavasti sellaiset joutuvat, jotka eivät ole onnistuneet luomaan kestävää parisuhdetta. Heillä on todennäköisesti haasteita syvin ihmissuhteiden luomisessa ja ylläpitämisessä. Juuri siksi ei pitäisi yksinäistyä eikun itsenäistyä liian aikaisin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä poika haluaisi jo muuttaa tyttöystävän kanssa, mutta lukio on vielä kesken ja armeija edessä. Juteltiin ja ymmärsi kyllä että ei ainakaan ennen yo-lakkia kannata muuttaa.
Jos sitä haettiin, niin meillä on kyllä kaikki hyvin kotona ja lämpimät välit, mutta halu itsenäistyä ja muuttaa omilleen on olemassa.
Meillä tytär sai hakemansa kunnan asunnon jo vähän alle 19 v, ja kirjoitti omasta kämpästään käsin.
Muutti siitä opiskelija-asuntoon kaupunkiin.
Lähti lääkikseen heti lukion jälkeen toiselle paikkakunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella usein kertoo myös siitä millaiset välit on vanhempien ja lasten välillä
Kyllä, mulla ja tyttärelläni on aina ollut läheiset ja hyvät välit. Hän muutti pois kotoa kun täytti 18, koska itsenäistymisen tarve oli vahva. Isänsä kanssa tuimme ja autoimme häntä niin paljon kun hän apua tarvitsi. Hyvin on aina hoitanut asiansa eikä meidän ole tarvinnut olla hänestä huolissamme. Välimme ovat läheiset edelleen, päivittäin viestittelemme ja soittelemme toisillemme :)
Eipä kovin hyvin onnistunut itsenäistyminen, kun edelleen äiti soittelee päivittäin.
Sanoinko, että se olen minä joka tyttärelle soittelee? :)
Ikävä, että sulla on noin paha olla, että haluat v*ttuilla tuntemattomalle keskustelupalstalla. Sitähän viestisi oli, pelkkää v*ttuilua. Eikö äitis opettanut, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa on parempi olla hiljaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elättämisvelvollisuus vanhemmilla loppuu siihen.
No mutta millä ne just 18v täyttäneet sitten elää, koska harva vielä työelämässä kuitenkaan?
Luultavasti useimmat lähtevät opiskelemaan ja elävät sitten opintotuella yms
Jep ja enemmän ihmettelisin, jos joku jää lukionkin jälkeen tarkoituksella lapsuudenkotiin lorvimaan. Eiköhän useimmat hakeudu opiskelemaan sitten johonkin. Ja ammattikoulun käyneillä on siinä iässä jo ammattikin valmiina, voivat mennä töihin.
Toki eihän se aina mene ihan just näin, en vaikka itsekään heti päässyt opiskelemaan ja seuraavan syksyn asuin vielä kotona, matkustin kevään ulkomailla ja seuraavana vuonna aloitin opinnot.
Pääsääntöisesti lukiosta päästyä ollaan kai jo 19-20-vuotiaita, ei siis heti 18v täytettyä ja niistä oli alunperin puhe.
Millä logiikalla? Useimmat suorittavat lukion edelleen kolmessa vuodessa, ja silloin loppuvuonna syntyneet ovat touko-kesäkuussa 18 v. Niin olin minäkin, ja edelleen kesän jälkeen samana syksynä, kun muutin toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Ihan samaa tutkintoa olisin voinut opiskella kotikaupungissani, mutta hain opiskelemaan ihan toisaalle. Päästäkseni pois kotoa itsenäistymään ja aloittamaan ihan omaa elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elättämisvelvollisuus vanhemmilla loppuu siihen.
No mutta millä ne just 18v täyttäneet sitten elää, koska harva vielä työelämässä kuitenkaan?
Luultavasti useimmat lähtevät opiskelemaan ja elävät sitten opintotuella yms
Jep ja enemmän ihmettelisin, jos joku jää lukionkin jälkeen tarkoituksella lapsuudenkotiin lorvimaan. Eiköhän useimmat hakeudu opiskelemaan sitten johonkin. Ja ammattikoulun käyneillä on siinä iässä jo ammattikin valmiina, voivat mennä töihin.
Toki eihän se aina mene ihan just näin, en vaikka itsekään heti päässyt opiskelemaan ja seuraavan syksyn asuin vielä kotona, matkustin kevään ulkomailla ja seuraavana vuonna aloitin opinnot.
Pääsääntöisesti lukiosta päästyä ollaan kai jo 19-20-vuotiaita, ei siis heti 18v täytettyä ja niistä oli alunperin puhe.
Millä logiikalla? Useimmat suorittavat lukion edelleen kolmessa vuodessa, ja silloin loppuvuonna syntyneet ovat touko-kesäkuussa 18 v. Niin olin minäkin, ja edelleen kesän jälkeen samana syksynä, kun muutin toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Ihan samaa tutkintoa olisin voinut opiskella kotikaupungissani, mutta hain opiskelemaan ihan toisaalle. Päästäkseni pois kotoa itsenäistymään ja aloittamaan ihan omaa elämääni.
Mutta olit täyttämässä sinä vuonna 19. Alunperin kysyttiin niitsä nuorista, jotka eilen oli 17 ja tänään 18 ja samantien "oman" katon alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin 18-vuotiasna lukion jälkeen opiskelupaikkakunnalle, luonnollisesti opiskelujen vuoksi.
Kaikenlaista löytyy, en ymmärrä ihmettelijöitä. Toinen tietämäni nuori on asunut 16-vuotiaasta asti itsenäisesti, tekee kahta työtä ja käy lukiossa. Nyt 18, osti itselleen auton. Toinen nuori on 22, asuu vanhempien kanssa, lukio vielä kesken, aikaa vievä harrastus, jossa menestyy. Mikä ihme siinä on, että elämä pitäisi kaikkien elää samalla tavalla?
Syinä se, että omillaan elävän vanhemmat asuvat toisessa kaupungissa, ja olisi vaikea käydä lukio siellä, missä haluaa. Kotonaan asuvalla tarpeeksi tilaa ja homma toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaista löytyy, en ymmärrä ihmettelijöitä. Toinen tietämäni nuori on asunut 16-vuotiaasta asti itsenäisesti, tekee kahta työtä ja käy lukiossa. Nyt 18, osti itselleen auton. Toinen nuori on 22, asuu vanhempien kanssa, lukio vielä kesken, aikaa vievä harrastus, jossa menestyy. Mikä ihme siinä on, että elämä pitäisi kaikkien elää samalla tavalla?
Syinä se, että omillaan elävän vanhemmat asuvat toisessa kaupungissa, ja olisi vaikea käydä lukio siellä, missä haluaa. Kotonaan asuvalla tarpeeksi tilaa ja homma toimii.
Sehän on selvä. Mitäpä tällaisella keskustelupalstalla tekisikään, jos kaikki olisimme tyytyväisesti samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaista löytyy, en ymmärrä ihmettelijöitä. Toinen tietämäni nuori on asunut 16-vuotiaasta asti itsenäisesti, tekee kahta työtä ja käy lukiossa. Nyt 18, osti itselleen auton. Toinen nuori on 22, asuu vanhempien kanssa, lukio vielä kesken, aikaa vievä harrastus, jossa menestyy. Mikä ihme siinä on, että elämä pitäisi kaikkien elää samalla tavalla?
Syinä se, että omillaan elävän vanhemmat asuvat toisessa kaupungissa, ja olisi vaikea käydä lukio siellä, missä haluaa. Kotonaan asuvalla tarpeeksi tilaa ja homma toimii.
Usein kyse on jonkinlaisesta katkeruudesta. Oma elämä ei ehkä ole mennyt niin kun olisi halunnut. Olisi halunnut itsenäistyä itse aikaisemmin tai myöhemmin. Jollakin tavalla se oma kotoa muutto on ehkä epäonnistunut. Taloudellinen tilanne ei ehkä ole sellainen kuin haluaisi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvään ja turvalliseen kehitykseen kuuluu itsenäistyminen. Jos siihen on elementit kasassa 18-vuotiaana, ei muuta kuin itsenäistymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki ihmettelyssä ei ole mitään vikaa, mutta kertoo etuoikeutetusta asemasta, jos tällaista asiaa joutuu ihmettelemään. Itse siis tämä jonka Kela käytännössä pakotti muuttamaan pois kotoa 18-vuotiaana ja osan sisaruksista jo alaikäisenä.
Tämä on tavallaan se syy, miksi kysyn. Koska oma nuori kovasti ihmettelee, miten kaveripiirissä muutetaan omilleen. Kun yhdesä laskeskellaan, niin kovin on heikoissa kantimissa itsenäinen pärjääminen, kun vuokratakuista lähtien kaikki on maksettava.
Ei ole ollenkaan harvinaista että vanhemmat edelleen maksaa osan kuluista esim. ne vuokratakuut.
Se miksi jotkut muuttaa juuri 18 vuotiiaan eikä ennemmin tai myöhemmin voi hyvin liittyä myös erilaisiin tukiin. 18 vuotias saa enemmän tukea yhteiskunnalta kuin 17 vuotias. 18 vuotias perheessä asuessaan ei samalla tavalla enää lasketa vanhempien elätettäväksi jolloin voi hyvin käydä niin että vanhempien saama tuki pienenee.
Kakarat vain pihalle sinä päivänä kun tulevat täysi-ikäisiksi! Ei ole mitään syytä aikuisilla luuhata mamman helmoissa!
Mä muutin 19v heti lukion jälkeen. Välit vanhempiini oli silloin ja on edelleen erittäin läheiset. (Olen 47v nyt).
Oli aivan valtavan ihanaa asua omassa kodissa ja hoitaa itse omat asiansa. Töitä olen aina tehnyt vaikka missä ja aina pärjännyt hyvin. Vanhemmat on hyvätuloisia ja ovat pystyneet auttamaan, mutta tarvetta ei ole oikeastaan ollut.
Mun veljeni taas asui 24- vuotiaaksi vanhempieni luona ja ihan tavallisia ihmisiä ollaan molemmat. Ihan en ymmärrä miksi tällainen asia ihmetyttää. Toiset haluaa itsenäistyä aikaisemmin kuin toiset, ei siinä sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaista löytyy, en ymmärrä ihmettelijöitä. Toinen tietämäni nuori on asunut 16-vuotiaasta asti itsenäisesti, tekee kahta työtä ja käy lukiossa. Nyt 18, osti itselleen auton. Toinen nuori on 22, asuu vanhempien kanssa, lukio vielä kesken, aikaa vievä harrastus, jossa menestyy. Mikä ihme siinä on, että elämä pitäisi kaikkien elää samalla tavalla?
Syinä se, että omillaan elävän vanhemmat asuvat toisessa kaupungissa, ja olisi vaikea käydä lukio siellä, missä haluaa. Kotonaan asuvalla tarpeeksi tilaa ja homma toimii.Sehän on selvä. Mitäpä tällaisella keskustelupalstalla tekisikään, jos kaikki olisimme tyytyväisesti samaa mieltä.
Niin no, siis lähinnä ihmettelen, että joku ei voi ajatella, että joku toinen ihminen elää eri tavalla kuin toinen. Tai että olisi joku oikea aika tai tapa tehdä joku asia. Miksi joku lukee ja kirjoittaa täällä? Kai siihenkin on erilaisia syitä, niin paljon kun on ihmisiä.
No joo, tätä viimeistä nyt ihmettelen itsekin, niin lähdenpä tekemään jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin kutsutaan nuoren itsenäistymiseksi sitä, että 18-vuotias muuttaa pois vanhempiensa luota siirtyäkseen Kelan tuille.
Siltä vaikuttaa!
Ehkei ihan kaikilla ole vielä tuossa iässä mitään käsitystä siitä mitä se omillaan eläminen oikeasti tarkoittaa. Vapauden ja itsenäisyyden kutsu on liian voimakas vert järki ja realiteetti.
Mutta on myös niitä joita kotona olo ahdistaa syystä tai toisesta ja on päästävä pois.
Edustin itse tätä viimeistä linjaa, toki olin just vasta täyttänyt 19v ja lähdin opiskelemaan lähikaupunkiin josta kävin noin joka toinen vk loppu kotona (lähinnä pesettämässä pyykit ja tapaamassa kavereita). Viimeistään silloin kun täytin 20 hommasin oman pikku yksiön jolloin oikea oma elämä alkoi ja lapsuudenkoti jäi taakse.