Miksi joissakin perheissä 18v täyttänyt muuttaa heti omilleen?

Itsellä vakiduuni 18v ja ostin oman asunnon. Hyvin oon pärjännyt eikä tukia oo tarvinnu. Taisin kotona asua 6kk 18 vuotiaana ja sitten halusin muuttaa pois. Mun äiti stressas aina kauheesti jos oon myöhään ulkona tai vaikka just juhlimassa, niin säästin sen hermot :D Itsellä on kyllä aina ollu kiire aikuistua..

Aika moni, joka seurustelee ja/tai opiskelee tai tekee työtä, haluaa muuttaa omilleen, vaikka se kallista onkin. Kaikilla ei ole myöskään opiskelupaikkakaan naapurissa.

Itse olisin pitänyt tyttäreni kauemmin kotona, mutta työllään vuokransa maksoi ja opiskeli avoimessa yliopistossa lukion jälkeen, ennen varsinaista opiskelupaikkaa. Hänen huoneensa on edelleenkin varattuna hänelle.

Välimme ovat aina olleet hyvät. Ehkä olemme tylsän kunnollisia vanhempia.

Muutin 18-vuotiaana kaupungin vuokra-asuntoon poikakaverin kanssa, että vanhempani saivat asuntonsa myytyä ja muutettua pienempään. Ei ollut varaa pitää minua, kuopusta, kotona enää. Silloin oli lama.

Poikakaverini oli intissä, olimme samassa asunnossa kirjoilla, ja saimme asumistukea ja toimeentulotukea. Itse olin jonkin aikaa työtön, en päässyt opiskelemaan lukion jälkeen. Jonkin ajan kuluttua pääsin puhelinmyyjäksi. Jotenkin sitä kitkutettiin menemään. Myöhemmin aloin hoitamaan lapsia pimeästi. Sitten pääsin opiskelemaan, poikakaveri pääsi armeijasta ja löysi jotain osa-aikatyötä. Siitä se sitten pikku hiljaa vuosien varrella tilanne koheni. Hitaasti kyllä. Päällimmäisenä oli aina huoli taloudellisesta pärjäämisestä, sekä omasta että vanhempien, eikä tullut  mieleenkään, etteikö henkisesti olisi pärjätty. Vaikka nyt kun katsoo, ihan kakaroitahan me tietysti olimme.

Muutama lukioaikainen kaverini asui perheensä kanssa eri paikkakunnalla kuin lukio missä lukio oli, joten halusivat muuttaa lähemmäs lukiota. Ja tietysti itsenäinen elämä kiehtoo, saa käydä vapaasti illalla/yöllä ulkona jne. 

Joltain yyhoolta loppui elatusmaksut ja asumistuet jotenka hänen täytyi muuttaa halvempaan ja pienempään yksiöön.

Vähävaraiselle vuokra asukkaalle tukien loppuminen voi aiheuttaa pakko tilanteen että nuoren pitää muuttaa erilleen. Omistusasujilla ihan eri tilanne ja ihan kannattavaakin nuoren asua kotona jos tilaa on.

Se on se ikäluokka 17-18 kun oman äidinkin silmissä muuttuu rakastetutsta yleisesti naisten vihaamaksi mieheksi niin miksi oysyö kodissa missä sinua vihataan vain sem takia että on mies

Ongelmaperheistä halutaan muuttaa pakostakin, mutta on valtavan paljon poikia, jotka eivät opiskele, käy armeijaa, seurustele, tee työtä tai mitään muutakaan hyödyllistä, vaan roikkuvat sen yh-äidin helmoissa koko ikänsä. Jotakin on pahasti vialla. No, ongelmaperheitä nämäkin. Mieluummin muutto 18-vuotiaana kuin ei koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Todella usein kertoo myös siitä millaiset välit on vanhempien ja lasten välillä

Kyllä, mulla ja tyttärelläni on aina ollut läheiset ja hyvät välit. Hän muutti pois kotoa kun täytti 18, koska itsenäistymisen tarve oli vahva. Isänsä kanssa tuimme ja autoimme häntä niin paljon kun hän apua tarvitsi. Hyvin on aina hoitanut asiansa eikä meidän ole tarvinnut olla hänestä huolissamme. Välimme ovat läheiset edelleen, päivittäin viestittelemme ja soittelemme toisillemme :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elättämisvelvollisuus vanhemmilla loppuu siihen.

No mutta millä ne just 18v täyttäneet sitten elää, koska harva vielä työelämässä kuitenkaan?

Luultavasti useimmat lähtevät opiskelemaan ja elävät sitten opintotuella yms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella usein kertoo myös siitä millaiset välit on vanhempien ja lasten välillä

Kyllä, mulla ja tyttärelläni on aina ollut läheiset ja hyvät välit. Hän muutti pois kotoa kun täytti 18, koska itsenäistymisen tarve oli vahva. Isänsä kanssa tuimme ja autoimme häntä niin paljon kun hän apua tarvitsi. Hyvin on aina hoitanut asiansa eikä meidän ole tarvinnut olla hänestä huolissamme. Välimme ovat läheiset edelleen, päivittäin viestittelemme ja soittelemme toisillemme :)

Eipä kovin hyvin onnistunut itsenäistyminen, kun edelleen äiti soittelee päivittäin.

Mun tyttäreni halusi kokeilla siipiään, enkä nähnyt aihetta estää. Ne kantoivat, nyt on ollut jo useamman vuoden maailmalla. Ei kaukana, samassa kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Se on se ikäluokka 17-18 kun oman äidinkin silmissä muuttuu rakastetutsta yleisesti naisten vihaamaksi mieheksi niin miksi oysyö kodissa missä sinua vihataan vain sem takia että on mies

Voi ei :( miten äitisi osoitti tuon? Olen pahoillani kokemastasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elättämisvelvollisuus vanhemmilla loppuu siihen.

No mutta millä ne just 18v täyttäneet sitten elää, koska harva vielä työelämässä kuitenkaan?

Luultavasti useimmat lähtevät opiskelemaan ja elävät sitten opintotuella yms

Jep ja enemmän ihmettelisin, jos joku jää lukionkin jälkeen tarkoituksella lapsuudenkotiin lorvimaan. Eiköhän useimmat hakeudu opiskelemaan sitten johonkin. Ja ammattikoulun käyneillä on siinä iässä jo ammattikin valmiina, voivat mennä töihin.

Toki eihän se aina mene ihan just näin, en vaikka itsekään heti päässyt opiskelemaan ja seuraavan syksyn asuin vielä kotona, matkustin kevään ulkomailla ja seuraavana vuonna aloitin opinnot.

Ihmettelen kyllä, miten nuorina tässä ketjussa on muutettu. Itselläni oli lukiossa kaveri, joka joutui asumaan yksin 18-vuotiaasta lähtien vanhempien ulkomaankomennuksen takia. Hän sairastui myöhemmin skitsofreniaan, vailla tietenkään syy-yhteys ei ole niin selvä. Itse muutin 19-vuotiaana ulkomaille ja olin kyllä liia nuori, vaikka se omaa tahtoani olikin. Oli tosi vaikeaa rakentaa oma elämä noin.

Sitä ihmettelen myös, että lapset muuttavat pois ja saavat opintotukea JA toimeentulotukea. Minusta tuon ei pitäisi olla mahdollista. Jos haluaa itsenäistyä, niin ei sitä pidä aloittaa toimeentulotuella, vaan työnteolla. Itse ainakin pärjäsin opintotuella ja olin koko opintojen ajan töissä.

Lapset haluavat mahdollisimman nopeasti pois lapsuudenkodista, jos siellä ei vain kestä olla.

Toisen asteen koulutuksen jälkeen on mielestäni luonnollisin aika muuttaa omilleen. Silloin saa rauhassa keskittyä viemään koulun loppuun. Sen jälkeen on hyvä itsenäistyä kun lähtee jatko-opiskelemaan, armeijaan tai työelämään.

Kälyni heittää lapset ulos 18-vuotiaana, vaikka lapset eivät haluaisi vielä muuttaa. Kälyni hokee myös jatkuvasti, että minä en jätä perinnöksi muuta kuin velkaa.

Aivan samasta syystä kuin monissa perheissä 24 vuotiaat asuvat yhä kotonaan. Se nyt sattuu vain parhaiten heidän tilanteeseensa ja nuorten haluihin. Toisekseen, mitä ihmettä se muille kuuluu, missä kunkin on parasta asua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki ihmettelyssä ei ole mitään vikaa, mutta kertoo etuoikeutetusta asemasta, jos tällaista asiaa joutuu ihmettelemään. Itse siis tämä jonka Kela käytännössä pakotti muuttamaan pois kotoa 18-vuotiaana ja osan sisaruksista jo alaikäisenä.

Tämä on tavallaan se syy, miksi kysyn. Koska oma nuori kovasti ihmettelee, miten kaveripiirissä muutetaan omilleen. Kun yhdesä laskeskellaan, niin kovin on heikoissa kantimissa itsenäinen pärjääminen, kun vuokratakuista lähtien kaikki on maksettava.

Kelasta saa toimeentulotukea heti kun itsenäinen asuminen alkaa. Ei mulla aikoinaan ollut sataa markkaakaan tilillä ja niin vain muutin heti 18v. Samantien alkoi juosta opintotuki, -laina, asumislisä ja toimeentulotuki.

Opiskelija ei käytännössä saa toimeentulotukea ellei ole isoja lääkekuluja tai muuta poikkeusta, laina lasketaan tuloksi vaikka sitä ei nostaisi.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kyllä, miten nuorina tässä ketjussa on muutettu. Itselläni oli lukiossa kaveri, joka joutui asumaan yksin 18-vuotiaasta lähtien vanhempien ulkomaankomennuksen takia. Hän sairastui myöhemmin skitsofreniaan, vailla tietenkään syy-yhteys ei ole niin selvä. Itse muutin 19-vuotiaana ulkomaille ja olin kyllä liia nuori, vaikka se omaa tahtoani olikin. Oli tosi vaikeaa rakentaa oma elämä noin.

Sitä ihmettelen myös, että lapset muuttavat pois ja saavat opintotukea JA toimeentulotukea. Minusta tuon ei pitäisi olla mahdollista. Jos haluaa itsenäistyä, niin ei sitä pidä aloittaa toimeentulotuella, vaan työnteolla. Itse ainakin pärjäsin opintotuella ja olin koko opintojen ajan töissä.

Ai että se joka on koko lapsuutensa kärsinyt huonoista vanhemmistaan, joutuisi sinnittelemään heidän kanssaan pitkälle aikuisuuteen TAI sitten kun muuttaa pois heti kun iän puolesta mahdollista, joutuisi töissä tienaamaan elintasonsa eikä pystyisi opiskelemaan itselleen parempaa tulevaisuutta vaan kärsimys jatkuisi edelleen? Missä perheessä saa noin VÄHÄN empatiakasvatusta?!