Lue keskustelun säännöt.
Kuulin eilen illalla kun mies jutteli tyttärelleen
07.10.2023 |
puhelimessa ja molemmat itkivät ikäväänsä. Puhelun loputtua mies sitten ei kertonutistä juttelivat vaikka kysyin..
Kommentit (47)
Yksityinen puhelu ja arka asia. Ei kuulu sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tällaiset asiat kuulu juurikin kumppanille? Ap
Jätä se sika. Tunteita toiseen naiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei uskalla kertoa, niin voisiko liittyä jotenkin tytön äitiin ja menneeseen parisuhteeseen?
Minusta on melkoista tunnelukkoa, jos ei muuten voi jakaa kaikkea oman rakkaansa kanssa. Senhän pitäisi olla se kaikista läheisin tuki ja turva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisaana miehenä tiesi, että sä mustasukkaisena äkkipikaisena ihmisenä aloitat kuitenkin vaan riidan. Ja oli hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveitä kommentteja täällä. Olen pahoillani, että tällaista p#skaa vastaillaan.
En nyt osaa sanoa mikä on vastaus kysymykseesi, mutta monelle -etenkin miehelle- tunteista puhuminen on hankalaa.
Minkä ikäisestä lapsesta on kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirveitä kommentteja täällä. Olen pahoillani, että tällaista p#skaa vastaillaan.
En nyt osaa sanoa mikä on vastaus kysymykseesi, mutta monelle -etenkin miehelle- tunteista puhuminen on hankalaa.
Todennäköisesti kyse on miehen tyttärelle kipeästä asiasta joista tämä ei halua puhuttavan ulkopuoliselle.
Saisit fiksumpia kommentteja jos tekisit fiksumman aloituksen.
Minkä ikäinen tytär? Miksi ei ollut teillä kotona? Onko tyttö miehen exän?
Sitä saa mitä tilaa, skeidaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisestä lapsesta on kyse?
27v D kuppi
Vierailija kirjoitti:
Eikö tällaiset asiat kuulu juurikin kumppanille? Ap
Ymmärsin avauksestasi, että et ole ko. tyttären äiti, joten asia ei kuulu sinulle mitenkään, kultaseni.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tällaiset asiat kuulu juurikin kumppanille? Ap
Kyllä minun mielestäni kuuluu. Minusta olisi outoa jos minulla olisi (aikuinen) lapsi enkä koskaan kertoisi miehelle mitä hänelle kuuluu tai mitä tunteita mikäkin asia itsessäni herättää. Kyllä mun mielestä kumppanin kanssa kuuluu jakaa KAIKKI, eri asia sitten jos lapsi painottaa ettei tästä saa puhua kellekään niin sitten en puhuisi. Oletan automaattisesti että asiat joita jaan mieheni kanssa, pysyvät meidän välisenä. Ja miehelläni on myös aikuinen tytär (24v), meidän elämä on ihan kuin häntä ei olisikaan kun mies ei koskaan hänestä puhu minulle, puhelimeenkin menee puhumaan toiseen huoneeseen, jos istutaan vierekkäin ja tytär laittaaa viestiä niin kääntää puhelimen pois niin etten vahingossakaan näe mitä tytär laittoi tai mitä vastaa. En siis halua olla mikään kyylä, mutta minusta tuo ei ole normaalia. Kerran sitten vilkuilin niin että näin mitä hän laittoi, no oli laittanut vaan kissastaan kivan kuvan ja tekstin siihen, niin mies ei voinut tätäkään minulle näyttää tai sanoa mitä laittoi kun kysyin heti, (ihan kuin siis en olisi nähnyt) ja vastasi että "ei mitään".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveitä kommentteja täällä. Olen pahoillani, että tällaista p#skaa vastaillaan.
En nyt osaa sanoa mikä on vastaus kysymykseesi, mutta monelle -etenkin miehelle- tunteista puhuminen on hankalaa.Todennäköisesti kyse on miehen tyttärelle kipeästä asiasta joista tämä ei halua puhuttavan ulkopuoliselle.
Niin no sitten sanottaisiin sille omalle kumppanille että "tytär kertoi omista vaikeuksistaan ja ei halua niitä jaettavan muille. Tuntui kyllä pahalta itsestänikin ja nousi tunteet pintaan, oli vaikeaa löytää sanoja". Itse ainakin ymmärtäisin olla utelematta enempää että mikä asia, silti kumppanin kanssa voidaan keskustella yleisellä tasolla. Ei minusta tuollainen salailu ole normaalia, minusta kumppanin kanssa kuuluu jakaa tärkeät asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tällaiset asiat kuulu juurikin kumppanille? Ap
Kyllä minun mielestäni kuuluu. Minusta olisi outoa jos minulla olisi (aikuinen) lapsi enkä koskaan kertoisi miehelle mitä hänelle kuuluu tai mitä tunteita mikäkin asia itsessäni herättää. Kyllä mun mielestä kumppanin kanssa kuuluu jakaa KAIKKI, eri asia sitten jos lapsi painottaa ettei tästä saa puhua kellekään niin sitten en puhuisi. Oletan automaattisesti että asiat joita jaan mieheni kanssa, pysyvät meidän välisenä. Ja miehelläni on myös aikuinen tytär (24v), meidän elämä on ihan kuin häntä ei olisikaan kun mies ei koskaan hänestä puhu minulle, puhelimeenkin menee puhumaan toiseen huoneeseen, jos istutaan vierekkäin ja tytär laittaaa viestiä niin kääntää puhelimen pois niin etten vahingossakaan näe mitä tytär laittoi tai mitä vastaa. En siis halua olla mikään kyylä, mutta minusta tuo ei ole normaalia. Kerran sitten vilkuilin niin että näin mitä hän laittoi, no oli laittanut vaan kissastaan kivan kuvan ja tekstin siihen, niin mies ei voinut tätäkään minulle näyttää tai sanoa mitä laittoi kun kysyin heti, (ihan kuin siis en olisi nähnyt) ja vastasi että "ei mitään".
Ei KAIKKEA tarvitse jakaa, varsinkin jos toinen ei halua asiasta kerrottavan (tosin tätähän emme tiedä)
Olen ollut yli 20 vuotta naimisissa, yhdessä melkein 30 vuotta, enkä silti kerro puolisolleni kaikkea.
En myöskään suutu tms JOS hän ei näytä mitä kirjoittaa jollekulle.
Se kun kuuluu kirjesalaisuuteen vaikka kirjoittaisi tekstaria, meiliä, mesessä tai whatupissa.
Sairasta tuollainen kysely mitä kirjoitit ja kelle.
Mene hoitoon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tällaiset asiat kuulu juurikin kumppanille? Ap
Kyllä minun mielestäni kuuluu. Minusta olisi outoa jos minulla olisi (aikuinen) lapsi enkä koskaan kertoisi miehelle mitä hänelle kuuluu tai mitä tunteita mikäkin asia itsessäni herättää. Kyllä mun mielestä kumppanin kanssa kuuluu jakaa KAIKKI, eri asia sitten jos lapsi painottaa ettei tästä saa puhua kellekään niin sitten en puhuisi. Oletan automaattisesti että asiat joita jaan mieheni kanssa, pysyvät meidän välisenä. Ja miehelläni on myös aikuinen tytär (24v), meidän elämä on ihan kuin häntä ei olisikaan kun mies ei koskaan hänestä puhu minulle, puhelimeenkin menee puhumaan toiseen huoneeseen, jos istutaan vierekkäin ja tytär laittaaa viestiä niin kääntää puhelimen pois niin etten vahingossakaan näe mitä tytär laittoi tai mitä vastaa. En siis halua olla mikään kyylä, mutta minusta tuo ei ole normaalia. Kerran sitten vilkuilin niin että näin mitä hän laittoi, no oli laittanut vaan kissastaan kivan kuvan ja tekstin siihen, niin mies ei voinut tätäkään minulle näyttää tai sanoa mitä laittoi kun kysyin heti, (ihan kuin siis en olisi nähnyt) ja vastasi että "ei mitään".
Ei KAIKKEA tarvitse jakaa, varsinkin jos toinen ei halua asiasta kerrottavan (tosin tätähän emme tiedä)
Olen ollut yli 20 vuotta naimisissa, yhdessä melkein 30 vuotta, enkä silti kerro puolisolleni kaikkea.
En myöskään suutu tms JOS hän ei näytä mitä kirjoittaa jollekulle.
Se kun kuuluu kirjesalaisuuteen vaikka kirjoittaisi tekstaria, meiliä, mesessä tai whatupissa.Sairasta tuollainen kysely mitä kirjoitit ja kelle.
Mene hoitoon
No olen tottunut perheessäni jo lapsesta asti että kerrotaan toisille mitä viestiä joku laittoi, mitä puhelimessa puhuja kertoi jne. Koska yleensä kyse on ihan arkipäiväisistä asioista eikä mistään maata mullistavasta. Toki on asioita joita ei kerrota eteenpäin mutta kyllä ne on vähissä. Mulle on lapsena opetettu että perheen kesken saa jakaa mitä vaan mutta kaikkea ei kuulu kertoa sitten enää eteenpäin. Minusta luo turvallisen pohjan sellainen että mistä vaan voidaan puhua. Minä ja siskoni tiedettiin teini-ikäisinä mm. äidin serkun sivusuhteesta. Eivät sitten eronneet aviomiehensä kanssa vaan kävivät pariterapiassa ja saivat asiansa kuntoon. Olemme pitäneet tämän ihan omana tietona. Mielestäni kaikki on "vain elämää".
Vit**ako se sulle kuuluu