Miehen rooli kotitöissä ja lastenhoidossa
Luin juuri kirjaa Fair play ja oli aika silmiäavaavaa. Itsellä ei ole lapsia mutta olen kyllä asunut joskus mieslapsen kanssa ja koen että yksin on helpompaa kuin sellaisen kanssa. Arki tuntui pelkältä miehen sotkujen siivoamiselta. Mies oli muutenkin työtön alkkis joka pelasi kaiket päivät ja koki että kotityöt menee puoliksi koska hän sentään käy kaupassa (samalla kun ostaa itselleen lisää kaljaa).
Mikä on itsellänne tilanne miehen kanssa ja onko lapsia kuvioissa? Onko tunne siitä että mies tekee kyllä jos pyydetään mutta ei itse tee mitään ajatustyötä, onko täysin perässä vedettävä vai onko jopa sellainen sattunut kohdalle joka imuroi ja tyhjentää tiskikonetta ilman pyytämistä tai odotusta että saa ylistystä?
Itse olen unelmoinut tietyllä tavalla siitä perinteisestä jaosta, jossa mies on hyvätuloisessa työssä ja voisin hoitaa lasta kotona tyyliin eskariin menoon asti, mutta ilmeisesti monet tällaiset suhteet päättyvät eroon. Ja siinä vaiheessa varmasti olisi katkera olo kun eläke ja urakehitys on kärsinyt. Ehkä myös itselläni tietty tapa osoittaa välittämistä on ollut siivota tai laittaa toiselle ruokaa, mutta jos arvostus puuttuu niin tuskin sitä pitkään jaksaa katkeroitumatta.
Kommentit (3)
Lapset alkaa olla pian täysi-ikäisiä. Pikkulapsi aikana varmasti oli tilanteita että olisi odottanut toisen osallistuvan puolin ja toisin enemmän. Jälkikäteen ajatellen lastenhoito on jakautunut melko tasan. Lasten ollessa ihan pieniä meillä oli mm. siivouksessa ulkopuolista apua.
Itse en koskaan ole osannut ajatella että taloudellisesti jättäytyisin miehen varaan. Nuorin lapsista oli vajaa kolme kun menin takaisin töihin. Molempien vuorotyö/vaihtelevat työajat on myös pakottanut siihen että sen paremmin kotitöissä kuin siinä ajatustyössäkään ei ole voinut jatkuvasti turvautua toiseen tai siirtää niitä toisen tehtäviksi.
Meillä molempien ns. "rakkaudenkieli" taitaa olla huolenpito. Kummallakin on vahva taipumus tehdä toisen olosta mahdollisimman mukava ja se näkyy myös kotitöiden teossa. Absurdia kyllä, yhteinen kotimme on siistimpi kuin kummallakaan ikinä oli yksin asuessa. Sitä jotenkin panostaa enemmän kun kyse ei ole vain itsestä, vaan myös siitä toisesta.
Kun olin kipeänä, miehen huolehtiminen vain voimistui. Hän siivosi, kokkasi ja pyykkäsi ihan uskomattomalla tarmolla ja samalla kiikutti minulle koko ajan vettä, kuumaa keittoa, nenäliinoja, tyynyjä, mitä tahansa.
Musta tuntuu, että naisissa on ehkä enemmän tällaisia luonteeltaan "huolenpitäjiä" ja siksi monessa suhteessa vallitsee epätasapaino. Koska eihän se mitenkään voi toimia jos vain toinen pitää huolta ja tukee toisen ollessa pelkästään saamapuolella.
Kannustan sinkkuja naisia hakeutumaan farmarien suosimille sivustoille. Kerta avoimesti myönnetään perinteisten arvojen kiinnostavan niin ihmeessä koittakaa löytää samalla tavoin ajatteleva mies. Profiilissa saa lukea toive perheestä,kihloista ja pidemmästä kotiin jäämisestä. Ehdottomasti googleta joka kerta käyttäjien kuvat sekä antamat oikeat nimet. Vihkoon kannattaa kirjata ylös Skypeen päätyneiden miesten hyvät&huonot puolet.
https://www.farmersonly.com/#step/1
https://www.singlefarmersdating.com/
https://westernmatch.com/m/index
https://www.farmersdatingapp.com/