Olen niin yksin. Kunpa joku soittaisi minulle

Minulla on lapsia ja lapsenlapsia.  Ei ole nykyisin yhteyksiä, kun eivät keksi miten kiusaisivat.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrostalon yksiö.Yksinäistä erakkoelämää.

Minulla lapsia ja lastenlapsia. Eivät ota yhteyttä, jos eivät tarvitse minulta mitään.

Sama.

Ja turha alapeukuttaa, että olemme itse syypäitä tähän.

Nuoret vain ovat nykyään sellaisia, etteivät näe kuin oman napansa. Ei muka ole aikaa, mutta oikeasti vain oma elämä kiinnostaa. Vanhalle muorille viesteillään vain, kun on jotain tarvis. Eli välit eivät ole poikki, eivätkä vihamieliset. Ymmärtämättömyyttä se on.

Ensimmäistä lapsenlastani hoidin kaksi vuotta. Polkupyörällä ajelin kesät talvet tuiskussa ja tuulessa. Viimeisintä lapsenlastani hoidin pari hänen ensimmäistä kuukauttaan. Kukaan ei käsitä, miten hankalaa se oli, kun mukana myös kolme sisarusta.

Tämän takia harmittaa, kun olen hoitanut lasten pienen iän ja sitten kun se on hoidettu niin mummo voidaan unohtaa. Toki aina muistetaan lahjatoiveita laittaa.

Muistatko sinä miniä, kun olit hoidettavana ja minä pidin sinun vastasyntyneestäsi ja muistakin lapsistasi huolta? Eipä soita.

Oletko yrittänyt keskustella asiasta rakentavaan sävyyn? Lapsiperheissä voi olla kiirettä ja aika vaan hujahtaa ohi. Pitäisi tietysti muistaa, mutta aina ei vaan muista mikä on väärin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrostalon yksiö.Yksinäistä erakkoelämää.

Minulla lapsia ja lastenlapsia. Eivät ota yhteyttä, jos eivät tarvitse minulta mitään.

Sama.

Ja turha alapeukuttaa, että olemme itse syypäitä tähän.

Nuoret vain ovat nykyään sellaisia, etteivät näe kuin oman napansa. Ei muka ole aikaa, mutta oikeasti vain oma elämä kiinnostaa. Vanhalle muorille viesteillään vain, kun on jotain tarvis. Eli välit eivät ole poikki, eivätkä vihamieliset. Ymmärtämättömyyttä se on.

Ensimmäistä lapsenlastani hoidin kaksi vuotta. Polkupyörällä ajelin kesät talvet tuiskussa ja tuulessa. Viimeisintä lapsenlastani hoidin pari hänen ensimmäistä kuukauttaan. Kukaan ei käsitä, miten hankalaa se oli, kun mukana myös kolme sisarusta.

Tämän takia harmittaa, kun olen hoitanut lasten pienen iän ja sitten kun se on hoidettu niin mummo voidaan unohtaa. Toki aina muistetaan lahjatoiveita laittaa.

Muistatko sinä miniä, kun olit hoidettavana ja minä pidin sinun vastasyntyneestäsi ja muistakin lapsistasi huolta? Eipä soita.

Oletko yrittänyt keskustella asiasta rakentavaan sävyyn? Lapsiperheissä voi olla kiirettä ja aika vaan hujahtaa ohi. Pitäisi tietysti muistaa, mutta aina ei vaan muista mikä on väärin

Enää ei pysty eikä ole tarviskaan. Erosivat ja tuntuu niin pahalta.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Tavatkaa toisianne! Tai soitelkaa. Tai perustakaa vaikka Whatsapp -ryhmä jossa jutella niitä näitä :)

Sepä hyvä idea. 13-vuotias tarvitsee jotain apuja koulunkäyntiinsä. Eronneet vanhemmat ovat riidoissa. Iskällä uusi muija.

Tähän ei kaivata mitään Whatsappia.

Minäkin olen aika yksinäinen. Kohta koittava eläkeikä arveluttaa. Täytyy yrittää keksiä jotain sellaista tekemistä, että näkisi myös ihmisiä.

Onneksi tämä vauva on auki ja tänne voi aloittaa näitä ketjuja.

Kun täältä näköjään ip-lehdet ottaa aiheita juttuihinsa niin ottakaa tämäkin; että millaista voi olla ihmisen yksinäisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavatkaa toisianne! Tai soitelkaa. Tai perustakaa vaikka Whatsapp -ryhmä jossa jutella niitä näitä :)

Sepä hyvä idea. 13-vuotias tarvitsee jotain apuja koulunkäyntiinsä. Eronneet vanhemmat ovat riidoissa. Iskällä uusi muija.

Tähän ei kaivata mitään Whatsappia.

 

No valita sitten yksinäisyyttäsi tällä palstalla, se varmasti auttaa.

No minä soitan. Mikä on numerosi?

Kerro numero nopeasti, että saan sen bongattua.

Vierailija kirjoitti:

No minä soitan. Mikä on numerosi?

Kunpa voisin antaakin numroni.

Kyllä voit. Otan sen ylös, ennenkuin se poistetaan

Voit esim. kirjoittaa numeron sanoilla, kuten: nolla neljä jne.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voit. Otan sen ylös, ennenkuin se poistetaan

No en voi. Kai ymmärrät sen itsekin.

Täällä myös yksinäinen. Taidan mennä kauppaan ostamaan muutaman tölkin kaljaa, piristää hetkellisesti.

Vierailija kirjoitti:

No minä soitan. Mikä on numerosi?

Eihän täällä mitään numeroita vaihdeta, typerä ajatus.

Pituus ja paino?

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kai hirmuisen harvoin enää soitetaan tutuille tai ystäville. Laitetaan vaan lyhyitä tekstareita.

Kyläilyhän on loppunut jo ajat sitten.

Miten me ollaan tällanen erakkokansa. Sosiaalisuus ja yhteisällisyys vähenee vusikymmenestä toiseen.

Joo, Ylellä oli juuri vähän aikaa sitten juttu siitä, mitä ulkomailta tulleet ajattelee suomalaisista. Kaikki ihmetteli samaa, että suomalaiset eivät juuri puhu, hymyile, eivätkä luo tuttavasuhdetta esimerkiksi kauppojen myyjiin.

Todella surullista että me ollaan tällasia. Ei täällä minunkaan luona koskaan ole kukaan käynyt ihan vain kahvilla, apua kyllä saan pyydettäessä esimerkiksi jonkin painavan esineen siirtämisessä, mutta ei kukaan halua vain viettää aikaa kanssani.

Lähes 20 vuotta olen istunut täällä yksin. Kutsun itse itseni kahville joskus jonkun sukulaisen tai kaverin luokse. Kukaan ei soita, käy eikä viestittele. Itse joskus laitan viestiä ja kyselen kuulumisia. Kysyn samalla koska nähtäisi ja vastaus on "koska vaan". Mutta mun pitää se sitten järjestää, eli ihan kysyä saanko tulla kylään.

Miehiä yritin joskus tapailla, mutta ei niistäkään tullut mitään muuta kuin mielipahaa. Että en näe sitäkään hyvänä keinona yksinäisyyden poistoon. Pahinta on nyt, kun vanhempanikin kuolivat molemmat syöpään ja olen vasta nelikymppinen. Että tässä on vielä pitkä elämä ihan yksin ilman mitään jutteluseuraa ja tapaamisia.

Vierailija kirjoitti:

Sähän voisit kuvitella että tämä palsta on keskustelua sinun kanssa. Lue ääneen nämä jutut ja vastaa tänne, puhu vastaukset ääneen, niin tuntuu edes vähän siltä kun puhuisi jonkun kanssa.

Minäkin puhun usein yksin kun olen tarpeeksi kauan ollut puhumatta kenenkään kanssa.

Muistan kuinka mummoni joskus sanoi puhuvansa yksin, kun ei ole ketään kenen kanssa jutella. Ja hän oli hirveän tuskissaan aina siitä yksinäisyydestään muutenkin ja valitti jatkuvasti, että tulee pian ihan hulluksi siitä.

Mutta se oli kuitenkin ihan erilaista aikaa mitä silloin elettiin. Ei ollut mitään somea vaan silloin käytiin vielä kyläilemässä. Kyllä hänenkin luonaan vähintään kerran kuukaudessa joku kävi.

Nykyään tilanne on monilla, meillä nuoremmiillakin se ettei kukaan käy KOSKAAN. Eikä soita. Ja jos et ole missään somessa, ei edes kysellä kuulumisia kun nehän asiat kuuluu hoitaa helposti sitä kautta ja oma vikasi jos et ole siellä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kai hirmuisen harvoin enää soitetaan tutuille tai ystäville. Laitetaan vaan lyhyitä tekstareita.

Kyläilyhän on loppunut jo ajat sitten.

Miten me ollaan tällanen erakkokansa. Sosiaalisuus ja yhteisällisyys vähenee vusikymmenestä toiseen.

Minulla on joku 7-8 uhmistä joille soitan ainakin kerran kk, joillekkin melkein joka päivä.

Kiva jutustella niitä näitä. Tekstarit eivät vastaa samaa.  Meilaan noin 5lle viikottain ja näenkin paria ihmistä joka viikko.

Miksi kerron tämän:  olen silti joskus hyvin yksinäinen.  He joilla ei ole ketään tai mitään, taivaan Isä auta!

Whats up ryhmässä vois olla aihe viikko kerran kk, esim: ensimmäinen ulkomaan loma. Talven ihanuus ja kamaluus.  Leivoin tänään tms.  Silloin hekin jotka eivät halua itsestään ja asioistaan paljon puhua, voisivat osallistua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin mennä takaisin töihin, siellä ainakin näki ihmisiä ja sai jutella.

Nyt vain yksinäistä eläkeläisen elämää.

Minulla sama tilanne. Voisin palata töihin, olen ollut eläkkeellä kolme vuotta.

Jooh, minäkin jatkuvasti kuulen töissä kuinka lähellä eläkeikää olevat perheelliset odottaa eläkettä niin, että eivät meinaa housuissaan pysyä.

Mua lähinnä pelottaa eläkeikä, vaikka se vielä kaukana onkin. Töissä sentään näkee ihmisiä ja saa jutella. Ja heitä jopa kiinnostaa kysellä mun elämästä ja asioista. Toivottavasti kuolen ennen eläkeikää.