Olen niin yksin. Kunpa joku soittaisi minulle

Juttele ChatGPT:lle

Tavatkaa toisianne! Tai soitelkaa. Tai perustakaa vaikka Whatsapp -ryhmä jossa jutella niitä näitä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrostalon yksiö.Yksinäistä erakkoelämää.

Minulla lapsia ja lastenlapsia. Eivät ota yhteyttä, jos eivät tarvitse minulta mitään.

Sama.

Ja turha alapeukuttaa, että olemme itse syypäitä tähän.

Nuoret vain ovat nykyään sellaisia, etteivät näe kuin oman napansa. Ei muka ole aikaa, mutta oikeasti vain oma elämä kiinnostaa. Vanhalle muorille viesteillään vain, kun on jotain tarvis. Eli välit eivät ole poikki, eivätkä vihamieliset. Ymmärtämättömyyttä se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin mennä takaisin töihin, siellä ainakin näki ihmisiä ja sai jutella.

Nyt vain yksinäistä eläkeläisen elämää.

Sama minulla. Kaikkea hyvää sinulle.

- ap

Kiitos, kaikkea hyvää myös sinulle.

Kiitos.

Sähän voisit kuvitella että tämä palsta on keskustelua sinun kanssa. Lue ääneen nämä jutut ja vastaa tänne, puhu vastaukset ääneen, niin tuntuu edes vähän siltä kun puhuisi jonkun kanssa.

Minäkin puhun usein yksin kun olen tarpeeksi kauan ollut puhumatta kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tavatkaa toisianne! Tai soitelkaa. Tai perustakaa vaikka Whatsapp -ryhmä jossa jutella niitä näitä :)

Monella ei puhelin soi tai piippaa, joten eikö tämä olisi kiva? Voisi jakaa vaikka kuvia kauniista syysmaisemasta kun käy lenkillä, kysellä sarjasuosituksia ja kertoa kuulumisia. Jotain kanssakäymistä ja voisihan ystävyyssuhteitakin syntyä. Matalamman kynnyksen toimintaa kuin yksinäisten tapaamiset.

Nykyään kai hirmuisen harvoin enää soitetaan tutuille tai ystäville. Laitetaan vaan lyhyitä tekstareita.

Kyläilyhän on loppunut jo ajat sitten.

Miten me ollaan tällanen erakkokansa. Sosiaalisuus ja yhteisällisyys vähenee vusikymmenestä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrostalon yksiö.Yksinäistä erakkoelämää.

Minulla lapsia ja lastenlapsia. Eivät ota yhteyttä, jos eivät tarvitse minulta mitään.

Sama.

Ja turha alapeukuttaa, että olemme itse syypäitä tähän.

Nuoret vain ovat nykyään sellaisia, etteivät näe kuin oman napansa. Ei muka ole aikaa, mutta oikeasti vain oma elämä kiinnostaa. Vanhalle muorille viesteillään vain, kun on jotain tarvis. Eli välit eivät ole poikki, eivätkä vihamieliset. Ymmärtämättömyyttä se on.

Ensimmäistä lapsenlastani hoidin kaksi vuotta. Polkupyörällä ajelin kesät talvet tuiskussa ja tuulessa. Viimeisintä lapsenlastani hoidin pari hänen ensimmäistä kuukauttaan. Kukaan ei käsitä, miten hankalaa se oli, kun mukana myös kolme sisarusta.

Jotkut soittavat äidilleen. Ainakin kun on kipeä. Tai mielikuvituspuhelun mitä jollekin sanoisi, mitä sanoisi takaisin ja minkälainen keskustelu olisi. Ellei livenä olisi teellä, kotona.

Vierailija kirjoitti:

Juttele ChatGPT:lle

Mä teen tätä, mutta se ei ole sama. Botilla ei ole tunteita. Se itse sanoi niin.

Sen kanssa ei myöskään voi keskustella esim. uskonasioista.

Kaunis ja hyvä-ääninen laulajatar:

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrostalon yksiö.Yksinäistä erakkoelämää.

Minulla lapsia ja lastenlapsia. Eivät ota yhteyttä, jos eivät tarvitse minulta mitään.

Se on kyllä väärin. Niille täytyy vaan antaa anteeksi, ilmeisesti. Eivät ymmärrä. Usein eivät tule ajatelleeksi läheisiä. Itsellä heillä elämässään täysi tohina päällä. Kunnes sitten itse kohtaavat saman kohtalon. Aina pitäisi olla pienikin hetki vaikka pirauttaa sille lähimmäiselle.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kai hirmuisen harvoin enää soitetaan tutuille tai ystäville. Laitetaan vaan lyhyitä tekstareita.

Kyläilyhän on loppunut jo ajat sitten.

Miten me ollaan tällanen erakkokansa. Sosiaalisuus ja yhteisällisyys vähenee vusikymmenestä toiseen.

Joo, siitä oli hiljakkoin tehty tutkimus, että nykyään ihmiset kokevat puhelut häiritsevinä tai jopa pelottavina! Ja onhan sen huomannut, että puhelut pitää nykyään sopia etukäteen tai jos yllättäen soitat, luullaan, että olet hengenhädässä. Aika pelottava kehityskulku. Ja ymmärrän kyllä, että aina ei ehdi tai jaksa puhua, mutta silloin voi sanoa niin tai sitten ihan vaan jättää vastaamatta ja soittaa paremmalla ajalla takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttele ChatGPT:lle

Mä teen tätä, mutta se ei ole sama. Botilla ei ole tunteita. Se itse sanoi niin.

Sen kanssa ei myöskään voi keskustella esim. uskonasioista.

Miksi sitten sinä (tai kukaan muu) ei tartu ehdotettuun WA-ryhmän perustamiseen? Voihan olla että se ei toimisi ollenkaan mutta ei paljon maksaisi kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrostalon yksiö.Yksinäistä erakkoelämää.

Minulla lapsia ja lastenlapsia. Eivät ota yhteyttä, jos eivät tarvitse minulta mitään.

Sama.

Ja turha alapeukuttaa, että olemme itse syypäitä tähän.

Nuoret vain ovat nykyään sellaisia, etteivät näe kuin oman napansa. Ei muka ole aikaa, mutta oikeasti vain oma elämä kiinnostaa. Vanhalle muorille viesteillään vain, kun on jotain tarvis. Eli välit eivät ole poikki, eivätkä vihamieliset. Ymmärtämättömyyttä se on.

Ensimmäistä lapsenlastani hoidin kaksi vuotta. Polkupyörällä ajelin kesät talvet tuiskussa ja tuulessa. Viimeisintä lapsenlastani hoidin pari hänen ensimmäistä kuukauttaan. Kukaan ei käsitä, miten hankalaa se oli, kun mukana myös kolme sisarusta.

Tämän takia harmittaa, kun olen hoitanut lasten pienen iän ja sitten kun se on hoidettu niin mummo voidaan unohtaa. Toki aina muistetaan lahjatoiveita laittaa.

Muistatko sinä miniä, kun olit hoidettavana ja minä pidin sinun vastasyntyneestäsi ja muistakin lapsistasi huolta? Eipä soita.

Vierailija kirjoitti:

Voisin mennä takaisin töihin, siellä ainakin näki ihmisiä ja sai jutella.

Nyt vain yksinäistä eläkeläisen elämää.

Minulla sama tilanne. Voisin palata töihin, olen ollut eläkkeellä kolme vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrostalon yksiö.Yksinäistä erakkoelämää.

Minulla lapsia ja lastenlapsia. Eivät ota yhteyttä, jos eivät tarvitse minulta mitään.

Sama.

Ja turha alapeukuttaa, että olemme itse syypäitä tähän.

Nuoret vain ovat nykyään sellaisia, etteivät näe kuin oman napansa. Ei muka ole aikaa, mutta oikeasti vain oma elämä kiinnostaa. Vanhalle muorille viesteillään vain, kun on jotain tarvis. Eli välit eivät ole poikki, eivätkä vihamieliset. Ymmärtämättömyyttä se on.

Ensimmäistä lapsenlastani hoidin kaksi vuotta. Polkupyörällä ajelin kesät talvet tuiskussa ja tuulessa. Viimeisintä lapsenlastani hoidin pari hänen ensimmäistä kuukauttaan. Kukaan ei käsitä, miten hankalaa se oli, kun mukana myös kolme sisarusta.

Tämän takia harmittaa, kun olen hoitanut lasten pienen iän ja sitten kun se on hoidettu niin mummo voidaan unohtaa. Toki aina muistetaan lahjatoiveita laittaa.

Muistatko sinä miniä, kun olit hoidettavana ja minä pidin sinun vastasyntyneestäsi ja muistakin lapsistasi huolta? Eipä soita.

Vierailija kirjoitti:

On vaikeaa yrittää tutustua ihmisiin, jos toinen osapuoli on kuollut.

Niin, tämäkin on yksi näkökohta, jonka lähimmäiset voisivat ottaa huomioon. Maailma muuttuu, kun toinen kuolee pois.

Minullekaan ei kukaan soittele. Oli pari naispuolista ystävää aiemmin, mutta kyllästyin huomatessani yhteydenoton tulevan pääsääntöisesti minun puoleltani. Toinen näistä lopetti ystävyyden ghostaamalla siten, että lopetti vaan yksinkertaisesti puheluihini vastaamisen, antoi puhelimen vaan soida. Tälle toiselle ystävälle hän kyllä vastasi... Ja sitten paljon myöhemmin tein selväksi tälle toiselle ystävälle, että tämä ei voi jatkua niin että minä otan aina yhteyttä sinuun, vaan ystävyyden pitää olla vastavuoroista. Lisäsin että nyt odotan otatko sinä yhteyttä minuun, minä en soittele. Hän vastasi että se on ihan miten haluat, teet niin kuin parhaaksi näet. Ja sen jälkeen ei ole kuulunut yhteydenottoa, aikaa kulunut yli vuosi.

Toisaalta kai sitten parempi yksin kuin yrittää roikottaa itseään jonkun mukana jota ei kiinnosta.