Olen niin yksin. Kunpa joku soittaisi minulle

Täällä. Ei ole puhelin soinut moniin viikkoihin.

Anna numero niin kilautan sulle.

Makaan sohvalla ja katselen telkkaria yksin niinkuin muinakin päivinä.

Olenkohan se, että jos kuolen niin kukaan ei kaipaa koskaan?

Kaverit kaikonnut, eivät soittele. Tuntuu että minun pitäisi aina soittaa, mutta olen päättänyt että en soita.

Vierailija kirjoitti:

Kaverit kaikonnut, eivät soittele. Tuntuu että minun pitäisi aina soittaa, mutta olen päättänyt että en soita.

Minäkin yritin soittaa, mutta toisessa päässä oli vain vaivautunutta hiljaisuutta. En soita enää.

Kerrostalon yksiö.Yksinäistä erakkoelämää.

Minullakaan ei ole ketään. Tälläkin hetkellä elämässä niin rankkaa, että olisipa joku jolle soittaa tai joku, joka voisi olla vain samassa huoneessa, vaikka ihan vain hiljaa.

Minulla ei ole koskaan ollut kavereita eikä minulla ole perhettä tai sukulaisiakaan. Elämällä ei oikein ole mitään merkitystä. Työstänikään en pidä. En edes ymmärrä mitä teen täällä.

Vierailija kirjoitti:

Kerrostalon yksiö.Yksinäistä erakkoelämää.

Minulla lapsia ja lastenlapsia. Eivät ota yhteyttä, jos eivät tarvitse minulta mitään.

Voisin mennä takaisin töihin, siellä ainakin näki ihmisiä ja sai jutella.

Nyt vain yksinäistä eläkeläisen elämää.

Muuttakaa kimppakämppään asumaan, tulee ihmisiä elämään väkisinkin.

Nykyään kaikkien elämä tuntuu olevan somessa. Ainakin ikäisteni (24v). Sosialisoiminenkin tuntuu olevan jo valtaosalle liikaa. Itellä myös ystävät kaikonneet. Eikä sitä aina jaksaisi olla se, joka ensimmäisenä ottaa yhteyttä. Välillä niin arvoton olo kun kukaan ei kaipaa.

Ihmettelen, että yksinäisyydestä ei puhuta edes läheskään samassa mittakaavassa kuin esim. ylipainosta, koska on tehty tutkimuksia, että yksinäisyys tappaa nopeammin kuin ylipaino.

Vierailija kirjoitti:

Minullakaan ei ole ketään. Tälläkin hetkellä elämässä niin rankkaa, että olisipa joku jolle soittaa tai joku, joka voisi olla vain samassa huoneessa, vaikka ihan vain hiljaa.

Minulla ei ole koskaan ollut kavereita eikä minulla ole perhettä tai sukulaisiakaan. Elämällä ei oikein ole mitään merkitystä. Työstänikään en pidä. En edes ymmärrä mitä teen täällä.

Sama. Itsekään en tarvitsisi ketään puhelemaan - kunhan joku olisi edes lähellä.

Olen eläkeläinen eikä siis ole edes työyhteisyä enää. Eipä niistäkään tullut kavereita. Yliopistolla tein työurani. Työkavereina oli professorien vaimot, jotka tulivat joka aamu hienoissa vaatteissa.

 

Vierailija kirjoitti:

Muuttakaa kimppakämppään asumaan, tulee ihmisiä elämään väkisinkin.

Nuorena tuo kävisikin, mutta ei enää.

Latausliittymän saldo menossa vanhaksi. vajaa 2v sitte laitoin 10e vielä on jäljellä reilusti. Joutuu pistään uuden 10e että pysyy liittymä aktiivisena.

Vierailija kirjoitti:

Voisin mennä takaisin töihin, siellä ainakin näki ihmisiä ja sai jutella.

Nyt vain yksinäistä eläkeläisen elämää.

Sama minulla. Kaikkea hyvää sinulle.

- ap

Kiitos 💕💕

On vaikeaa yrittää tutustua ihmisiin, jos toinen osapuoli on kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin mennä takaisin töihin, siellä ainakin näki ihmisiä ja sai jutella.

Nyt vain yksinäistä eläkeläisen elämää.

Sama minulla. Kaikkea hyvää sinulle.

- ap

Kiitos, kaikkea hyvää myös sinulle.

Työpäivän jälkeen arki illat menee yksin koska on ihan kiva lepuuttaa aivoja ja olla hiljaa. En ehkä jaksaisi jos täällä olis joku vaatimassa kokoajan huomiota.

Viikonloput ja varsinkin juhlapyhät on kauheita.

Olen elänyt lähes koko aikuisikäni yksin. En kaipaa mitään hölö hölö seuraa, vaan ihan vain sitä yhtä läheistä jonka kainaloon vois käpertyä.