Sisko myi kuolipesän taulu- ja levykokoelman kirpputorilla!

Ulosotossakaan ei varmaan hurrata, jos se sisko on hävittänyt omaisuutta jota olisi voitu ulosmitata. Voisiko sille siskolle tulla lisäksi syyte velallisen epärehellisyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Ulosotossakaan ei varmaan hurrata, jos se sisko on hävittänyt omaisuutta jota olisi voitu ulosmitata. Voisiko sille siskolle tulla lisäksi syyte velallisen epärehellisyydestä?

Ei ulosotto ole kiinnostunut tavallisesta koti-irtaimistosta.

Vierailija kirjoitti:

Maito on jo kaatunut. Siskosi ei tajunnut, ettei levyjä kannata kirppiksellä myydä. Harmi ettette päässeet asiasta puhumaan etukäteen niinkuin olisi pitänyt.

Nyt sun pitää päättää, miten suhtaudut siskoosi tällaisen hölmöilyn jälkeen. Pidätkö vihaa yllä ja harmittelet vuosikausia? Rangaistustako haluat? Vai olla väleissä?

Takaisin ei tavaroita saa ja tappiolla menivät.

Minä en haluaisi olla tuollaisen ihmisen kanssa missään tekemisissä! Onneksi ei ole pelkoa, että oma siskoni tekisi tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi niin, että sisko vei korut. Sanoin muille, että teen rikosilmoituksen. Muut oli sitä mieltä, että antaa olla. Kaikki tietää millainen siskoni on eikä kukaan jaksa välittää. Aika yksin olen asian kanssa eikä niitä tunnearvoltaan tärkeitä koruja saa takaisin. Rahallinen arvo on kaikenkaikkiaan pieni, etenkin kun meitä perillisiä on useampia. Mitäpä poliisikaan tuolle asialle tekisi?

Poliisi hakee ne takaisin kuolinpesään,

Taidat katsoa aika paljon tv:ta. Meinaat että Helsingissä on poliisilla aikaa ja resursseja tehdä kotietsintä tällaisen asian vuoksi?? Korut eivät kaiken lisäksi enää ole (siskon mukaan) siskolla itsellään. Kyllä minä ihan itse ne otan takaisin jos näen, mutta eiköhän tuo ole ne rahaksi vaihtanut.

Omituinen kommentti, miten paljo television katselu voisi liittyä typerään kommenttiin? Eikö se ennemminkin vaikuttaisi juuri toisin päin, mitä enemmän on katsonut ohjelmia poliisin toiminnasta, luulisi sitä realistisemman olevan käsityksen.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siskosi ole automaattisesti kuolinpesän osakas, vaikka perunkirjoitusta ei olisi tehtykään. Mutta ei kuolinpesän tavaroihin ja varoihin saa koskea ennen perunkirjoitusta. Et saa mitenkään tavaroita takaisin. Siskosi saama hyöty pitää vähentää perinnönjaossa hänen perinnöstään.

Siitä pitäisi vähentää myytyjen tavaroiden todellinen arvo. Mutta sen määrittäminen onkin sitten hyvin hankala juttu.

Myy sinä jotain muuta ja kääri siitä itsellesi paremmat rahat, niin vitutus vähenee.

Vierailija kirjoitti:

Joku teki varmaan muhkean tilin.

Ne olis pitänyt myydä netissä ja mielummin ulkomaisella sivustolla eikä jossain torissa saati kirpputorilla.

Ei niistä vinyyleistä saa kuin 1-2 euroa jos eivät ole ihan ensimmäistä painosta. Tai jotain spesiaalikeissejä. Meinasin oman kokoelmani myydä, mutta tilanne tosiaan tuo ja ainoa mistä olisi satasen saanut oli erikoislevy 5000 kpl kopiomäärällä.

Hyvä että sai kaupaksi, on sitten vähemmän kaatopaikkaroinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maito on jo kaatunut. Siskosi ei tajunnut, ettei levyjä kannata kirppiksellä myydä. Harmi ettette päässeet asiasta puhumaan etukäteen niinkuin olisi pitänyt.

Nyt sun pitää päättää, miten suhtaudut siskoosi tällaisen hölmöilyn jälkeen. Pidätkö vihaa yllä ja harmittelet vuosikausia? Rangaistustako haluat? Vai olla väleissä?

Takaisin ei tavaroita saa ja tappiolla menivät.

Minä en haluaisi olla tuollaisen ihmisen kanssa missään tekemisissä! Onneksi ei ole pelkoa, että oma siskoni tekisi tuollaista.

Ihmisistä kuoriutuu mitä pissipäisintä tyyppejä, kun on kyse perinnöstä. Sama juttu on avioeroissa.

Minulla oli läheinen suhde sisareeni. Hän oli minulle kuin kakkosäiti (meillä on ikäeroa). Aina oli hauskaa kun nähtiin ja koska asuttiin lähekkäin, niin nähtiin joka viikko. Kun minä sain lapsen, sisko oli suurin tukeni mieheni lisäksi.

Sitten kun äiti alkoi tarvita apua, sisko sai avaimet. Kun äiti kuoli, kävikin ilmi että viikossa sisko oli vienyt kaiken arvokkaan. Olin järkyttynyt ja kysyin, että missä on taulut, levyt, korut. Televisiot ja vastaavat oli myös kadonneet, mutta eipä niillä enää arvoa ollut.

Sisko tuumasi vain, että mitä tavaroita. Se kylmyys ja välinpitämättömyys oli jotain, mitä en ollut ennen nähnyt. Menetin tavallaan kaksi tärkeää ihmistä kerralla, kun äiti kuoli. Äidin ja siskon. En näe enää siskoani, koska hän ei koskaan myöntänyt mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vinyylilevyjen keräilijänä voin arvella, että joku niiden myyntiarvon ymmärtävä on ostanut koko kokoelman könttänä halvalla ja perkaa sitä nyt onnensa kukkuloilla ja liimailee hintalappuja.

Omaa sydäntäni kylmää erään jokin aika sitten edesmenneen keräilijän valtavan ja osin hyvin arvokkaan kokoelman kohtalo. Keräilijä kuoli yllättäen, eikä lähisuvussa ole vinyylien harrastajia. Joku voi ajatella, että vuosikymmenien työ on pelkkää kamaa vain, mutta silti tuntuu pahalta, että tuiki tuntemattomat rääpivät hänen levyjään ja laitteitaan, joita hän itse rakasti.

Roskiinko ne olisi pitänyt laittaa?

Sieltäpä tuli oikein vitsikäs kommentti. Sinun kaltaisillesi ihmisille ei kannata edes ryhtyä selittämään asiaa. Sinä nimittäin olet idiootti.

Mitä sille tuntemasi keräilijän kokoelmalle olisi sitten pitänyt tehdä, kun ei sitä olisi myydäkään saanut? Antaa sinulle? Sinähän se idiootti olet.

Sinä olet idiootti. Eipä tässä ole muuta sanomista.

Olen eri, mutta minuakin alkoi nyt kiinnostaa, mitä jollekin keräilykokoelmalle oikein pitäisi tehdä.

Annoit nyt tuolle kysyjälle omalta kannaltasi liian helpon vastauksen.

Ihmisethän keräilee vaikka mitä, jotkut aivan arvotontakin kamaa ja sälää (norsufiguureja, kuulakärkikyniä, mainostarroja ymv.), jotkut taas oikeasti vaikeasti saatavissa olevia tavaroita, joista on ollut valmis maksamaan käsittämättömiäkin summia. Mutta todellakin, kun keräilijä kuolee, mihin hänen kokoelmansa joutuvat, jos kellään perillisellä ei ole halua niitä omistaa eikä ryhtyä niitä kaupittelemaan ajankaan kanssa, koska se vie aikaa ja vaatii asiantuntemusta.

Olen käynyt kirpputorilla, jossa joku oli vuokrannut kolme pöytää, ja ne oli täpö täynnä näitä norsufiguureja. Siltä näytti, että kukaan ei niitä osta. Arvotonta, mitätöntä kamaa, mutta aikanaan ollut keräilijälleen rakkaita ja tärkeitä. Oletuksena nimittäin on, että kuolinpesästä ne oli kotoisin.

Jos niitä ei kukaan edes ilmaiseksi ota, niin kaipa ne jätteisiin sitten lopulta kuitenkin päätyvät. Sääli, mutta todellisuutta.

Itsekään en tietäisi, mitä tehdä, jos perisin merkittävän vinyyli kokoelman. Mistä löytäisin ihmisen, joka arvioisi ne ja niille vielä ostajan? Ja jos myyminen ei tulisi kysymykseen, niin kuka ottaisi haltuunsa, jos niitä ei kukaan halua kotiinsa vain tilaa viemään?

Vierailija kirjoitti:

Maito on jo kaatunut. Siskosi ei tajunnut, ettei levyjä kannata kirppiksellä myydä. Harmi ettette päässeet asiasta puhumaan etukäteen niinkuin olisi pitänyt.

Nyt sun pitää päättää, miten suhtaudut siskoosi tällaisen hölmöilyn jälkeen. Pidätkö vihaa yllä ja harmittelet vuosikausia? Rangaistustako haluat? Vai olla väleissä?

Takaisin ei tavaroita saa ja tappiolla menivät.

Eika tämä nyt ole aika selvä? Miksi kukaan haluaisi pysyä väleissä varkaan kanssa? Eroon sellaisista hankkiudutaan!