Sisko myi kuolipesän taulu- ja levykokoelman kirpputorilla!

Vierailija kirjoitti:

Vinyylilevyjen keräilijänä voin arvella, että joku niiden myyntiarvon ymmärtävä on ostanut koko kokoelman könttänä halvalla ja perkaa sitä nyt onnensa kukkuloilla ja liimailee hintalappuja.

Omaa sydäntäni kylmää erään jokin aika sitten edesmenneen keräilijän valtavan ja osin hyvin arvokkaan kokoelman kohtalo. Keräilijä kuoli yllättäen, eikä lähisuvussa ole vinyylien harrastajia. Joku voi ajatella, että vuosikymmenien työ on pelkkää kamaa vain, mutta silti tuntuu pahalta, että tuiki tuntemattomat rääpivät hänen levyjään ja laitteitaan, joita hän itse rakasti.

Roskiinko ne olisi pitänyt laittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai hitto, että mun tekee pahaa ajatella tätä juttua sen edesmenneen ihmisen puolesta. Osaan kuvitella, että noi taidekeräilyt ja vinyylit on olleet sille intohimo, ja sitten joku id i o o tt i kavaltaa ja myy halvalla vuosikymmenien aikana kerätyt aarteet, kun ei ymmärrä mitään niiden arvosta. 

Tee rikosilmoitus, vaikka oikeus ei varmaankaan toteudu. Kunhan siskosta jää joku merkintä poliisin kirjoihin. Jösses mikä akka.

Mitä niille olisi pitänyt tehdä? Hillota jossain varastossa? Vainaja ei niillä mitään tee, eikä omaiset, joten myyntiin vaan.

No ei tietenkään tarvitse hillota missään vaan myydä eteenpäin oikealla hinnalla keräilijöille, jotka osaavat arvostaa levyjä tai taidetta yhtä paljon kuin tämä edesmennyt. Nyt näistä kirpparilla myydyistä tavaroista ei saatu hilloa.

Siis se on tärkeintä, että kuolleen tavaroilla tehdään mahdollisimman paljon rahaa?

Työkaveri myi vinyulikokoelmansa 19 000 e äskettäin eri kanavissa mm ulkomaisilla keräilypalstoilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai hitto, että mun tekee pahaa ajatella tätä juttua sen edesmenneen ihmisen puolesta. Osaan kuvitella, että noi taidekeräilyt ja vinyylit on olleet sille intohimo, ja sitten joku id i o o tt i kavaltaa ja myy halvalla vuosikymmenien aikana kerätyt aarteet, kun ei ymmärrä mitään niiden arvosta. 

Tee rikosilmoitus, vaikka oikeus ei varmaankaan toteudu. Kunhan siskosta jää joku merkintä poliisin kirjoihin. Jösses mikä akka.

Mitä niille olisi pitänyt tehdä? Hillota jossain varastossa? Vainaja ei niillä mitään tee, eikä omaiset, joten myyntiin vaan.

No ei tietenkään tarvitse hillota missään vaan myydä eteenpäin oikealla hinnalla keräilijöille, jotka osaavat arvostaa levyjä tai taidetta yhtä paljon kuin tämä edesmennyt. Nyt näistä kirpparilla myydyistä tavaroista ei saatu hilloa.

Siis se on tärkeintä, että kuolleen tavaroilla tehdään mahdollisimman paljon rahaa?

Siis se on tärkeintä että kuolleen tavarat myydään mahdollisimman nopeasti? Ei siis omat tavarat, vaan jonkun muun? niinkö? Onko tärkein että tavaralla on joku muu omistaja kuin kuolinpesä vai mikä mestarin logiikka päättelysi taustalla oikein oli?

Jos jaksaa yksittäin myydä ja eri kanavilla, aina ns. järkevin kanava, saa tietysti eniten rahaa. Mutta on siinä kyllä ihan älytön homma, selvittää kunkin tavaran, otetaan nyt esimerkiksi vaikka se levy, arvo, ja yrittää ensin vähän kalliimpaa hintaa, sitten jossain vaiheessa laskea jne.

Taulut on vielä vaikeampia itse myydä, mikäli ei osaa arvioida niiden kuntoa.  Toki huutokauppakamari myy, mutta sitten ei saa parasta mahdollista hintaa (jos sen haluaisi saada). 

Eräällä läheiselläni oli ihan nimekkäiden tekijöiden tauluja, mutta kun hän oli pitänyt huonelämpöä liian kovana vuosikausia, taulut olivat pahasti rapistuneet. 

Ja jos perinkunta nämä myynnit hoitaa, pitäisi vielä sopia, mitä se, joka homman hoitaa, saa vaivanpalkaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai hitto, että mun tekee pahaa ajatella tätä juttua sen edesmenneen ihmisen puolesta. Osaan kuvitella, että noi taidekeräilyt ja vinyylit on olleet sille intohimo, ja sitten joku id i o o tt i kavaltaa ja myy halvalla vuosikymmenien aikana kerätyt aarteet, kun ei ymmärrä mitään niiden arvosta. 

Tee rikosilmoitus, vaikka oikeus ei varmaankaan toteudu. Kunhan siskosta jää joku merkintä poliisin kirjoihin. Jösses mikä akka.

Mitä niille olisi pitänyt tehdä? Hillota jossain varastossa? Vainaja ei niillä mitään tee, eikä omaiset, joten myyntiin vaan.

No ei tietenkään tarvitse hillota missään vaan myydä eteenpäin oikealla hinnalla keräilijöille, jotka osaavat arvostaa levyjä tai taidetta yhtä paljon kuin tämä edesmennyt. Nyt näistä kirpparilla myydyistä tavaroista ei saatu hilloa.

Siis se on tärkeintä, että kuolleen tavaroilla tehdään mahdollisimman paljon rahaa?

Siis se on tärkeintä että kuolleen tavarat myydään mahdollisimman nopeasti? Ei siis omat tavarat, vaan jonkun muun? niinkö? Onko tärkein että tavaralla on joku muu omistaja kuin kuolinpesä vai mikä mestarin logiikka päättelysi taustalla oikein oli?

Usein ongelmaksi tulee säilytystila.  

Vierailija kirjoitti:

Hihi, siellä on voinut mennä jopa 5000-10000€ vinyylejä halvalla. Jos on ollut 60-70-luvun tiettyjä.

Teoriassa juuri ja juuri mahdollista, mutta ei todennäköistä. Suomessa kuitenkin on ihan kokonaisia käytettyjen levyjen kivijalkakauppojakin, ja koko liikkeen kallein yksittäinen levy maksaa tyypillisesti muutaman satasen.

Levykokoelma ja taidekokoelma on hankalia määritellä arvoltaan. Pitäisi tietää, mitä ne on oikeasti olleet ja ovatko oikeasti olleet arvokkaita. Aika moni ihminen olettaa joidenkin tavaroiden olleen kalliimpia kuin sitten ovatkaan. Helmiä saattaa olla joukossa, mutta ei välttämättä. Keräilijä ei välttämättä ajattele keräämiensä esineiden arvoa, vaan niiden itselle tuomaa iloa.

Myimme isän keräämän lasitaidekokoelman hänen kuoltuaan. Hirmuinen duuni ja osa kokoelmasta ei ollutkaan arvokasta vaikka niin luultiin, isä oli kuitenkin varsin asioista perillä oleva keräilijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista mikä nettisivu vai sovellus, mutta vinyylilevyille on tietokanta, johon voi viivakoodinlukijalla tai viivakoodien numerosarjat näppäilemällä saada markkinahinnat selville. Englanninkielinen on enkä muista missä esittelyvideon aiheesta näin. Varmaan Googlella löytyisi, mutta ei enää auta kun levyjä ei ole. Mutta ihmisille joilla on paljon levyjä, voisi varmaan asia kiinostaa.

Miten minusta tuntuu että viivakoodeja on sangen vähän 60-luvun levynkansissa?

Discogs on se jota tuossa kaiketi tarkoitettiin.

https://www.discogs.com/

Siellä on vanhempienkin levyjen tietoja ja ostoa ja myyntiä ja myyntihintatietoja. Mutta kannattaa huomata, että siellä on samasta levystä usein joku 50 tai 100 eri versiota, jotka saattavat erota jopa vain jossain ihan pienissä yksityiskohdissa, ja joku yksi tai kaksi niistä on sitten niitä kalliita joiden kysyntä ylittää tarjonnan. Tätä kautta syntyy sitten näitä yksinkertaistuneita myyttejä, joiden mukaan "se-ja-se levy on kuulemma kallis".

on kirjoitettu että ostajille tulisi seuraamuksia. jos asiasta tehdään rikosilmoitus ja poliisi alkaa jäljittämään ostajia, niin ostajan pitää palauttaa tavara perikunnalle. tuskin ostajalle tuon kummenpaa tule. jos tulisi, niin tuon jälkeen ei kukaan uskaltaisi ostaa kirpputorilta vanhaa tavaraa, kun se voi olla vääryydellä vietyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vinyylilevyjen keräilijänä voin arvella, että joku niiden myyntiarvon ymmärtävä on ostanut koko kokoelman könttänä halvalla ja perkaa sitä nyt onnensa kukkuloilla ja liimailee hintalappuja.

Omaa sydäntäni kylmää erään jokin aika sitten edesmenneen keräilijän valtavan ja osin hyvin arvokkaan kokoelman kohtalo. Keräilijä kuoli yllättäen, eikä lähisuvussa ole vinyylien harrastajia. Joku voi ajatella, että vuosikymmenien työ on pelkkää kamaa vain, mutta silti tuntuu pahalta, että tuiki tuntemattomat rääpivät hänen levyjään ja laitteitaan, joita hän itse rakasti.

Roskiinko ne olisi pitänyt laittaa?

Sieltäpä tuli oikein vitsikäs kommentti. Sinun kaltaisillesi ihmisille ei kannata edes ryhtyä selittämään asiaa. Sinä nimittäin olet idiootti.

Jos omaisuutta hävitetään/myydään ennen perunkirjoitusta kyse on enemmän verorikoksesta kuin kavalluksesta.

Rikosilmoitus ja sen mukaan takaisinsaanti. Ei välttämättä onnistu, jos ei ole todistettavissa, että ostaja tiesi tai olisi ainakin pitänyt tietää ostavansa laitonta tavaraa.

Joka tapauksessa niiden arvo lienee ollut oikein perukirjassa. Niiden myynti huomioidaan sitten perinnönjaossa, jos siskolle on tulossa perintöä.

Siis jotain vanhoja musiikkilevyjä? Eikö samat kappaleet löydy vaikka iTunesista?

Mun ystävän ex oli töissä levy-yhtiössä yli 20 v ja oli kerännyt melkoisen kokoelman.

Miehen isäsairastui syöpään ja mies päätti myydä kokoelmansa.

Hänellä oli siis tietoa ja kontakteja.

Kalleimmat, oliko jotain Eppuja, Juicea jne meni hyvällä hinnalla ja valtaosa euron kpl ja nekin pakkomyi, jotta ostaja sai harvinaisempia.

Tauluossa, parhaat hinnat maksettikn yli 10 v sitten.

Eipä perustauluista saa edes kehyksen hintaa tänä päivänä.

Ihmisille pitäisi jakaa konmari kirja pakollisena. Vaikka äänikirjana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vinyylilevyjen keräilijänä voin arvella, että joku niiden myyntiarvon ymmärtävä on ostanut koko kokoelman könttänä halvalla ja perkaa sitä nyt onnensa kukkuloilla ja liimailee hintalappuja.

Omaa sydäntäni kylmää erään jokin aika sitten edesmenneen keräilijän valtavan ja osin hyvin arvokkaan kokoelman kohtalo. Keräilijä kuoli yllättäen, eikä lähisuvussa ole vinyylien harrastajia. Joku voi ajatella, että vuosikymmenien työ on pelkkää kamaa vain, mutta silti tuntuu pahalta, että tuiki tuntemattomat rääpivät hänen levyjään ja laitteitaan, joita hän itse rakasti.

Roskiinko ne olisi pitänyt laittaa?

Sieltäpä tuli oikein vitsikäs kommentti. Sinun kaltaisillesi ihmisille ei kannata edes ryhtyä selittämään asiaa. Sinä nimittäin olet idiootti.

Mitä sille tuntemasi keräilijän kokoelmalle olisi sitten pitänyt tehdä, kun ei sitä olisi myydäkään saanut? Antaa sinulle? Sinähän se idiootti olet.

Vierailija kirjoitti:

Hihi, siellä on voinut mennä jopa 5000-10000€ vinyylejä halvalla. Jos on ollut 60-70-luvun tiettyjä.

Suurin osa lie ollut 1e levyjä

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri myi vinyulikokoelmansa 19 000 e äskettäin eri kanavissa mm ulkomaisilla keräilypalstoilla

Minä annoin omani pois ilmaiseksi, noin 150 levyä. ei niillä juuri mitään arvoa ole kun kyseessä ei ole mitään keräilyharvinaisuuksia.Ja omaisuutta saa kyllä myydä pesästä ennen perunkirjoituksia kunhan tilittää rahat pesään.Olen mm. myynyt veneen näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vinyylilevyjen keräilijänä voin arvella, että joku niiden myyntiarvon ymmärtävä on ostanut koko kokoelman könttänä halvalla ja perkaa sitä nyt onnensa kukkuloilla ja liimailee hintalappuja.

Omaa sydäntäni kylmää erään jokin aika sitten edesmenneen keräilijän valtavan ja osin hyvin arvokkaan kokoelman kohtalo. Keräilijä kuoli yllättäen, eikä lähisuvussa ole vinyylien harrastajia. Joku voi ajatella, että vuosikymmenien työ on pelkkää kamaa vain, mutta silti tuntuu pahalta, että tuiki tuntemattomat rääpivät hänen levyjään ja laitteitaan, joita hän itse rakasti.

Roskiinko ne olisi pitänyt laittaa?

Sieltäpä tuli oikein vitsikäs kommentti. Sinun kaltaisillesi ihmisille ei kannata edes ryhtyä selittämään asiaa. Sinä nimittäin olet idiootti.

Mitä sille tuntemasi keräilijän kokoelmalle olisi sitten pitänyt tehdä, kun ei sitä olisi myydäkään saanut? Antaa sinulle? Sinähän se idiootti olet.

Sinä olet idiootti. Eipä tässä ole muuta sanomista.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siskosi ole automaattisesti kuolinpesän osakas, vaikka perunkirjoitusta ei olisi tehtykään. Mutta ei kuolinpesän tavaroihin ja varoihin saa koskea ennen perunkirjoitusta. Et saa mitenkään tavaroita takaisin. Siskosi saama hyöty pitää vähentää perinnönjaossa hänen perinnöstään.

Kyllä kuolinpesän tavaroita saa jakaa jo ennen perunkirjoitusta, nimittäin yhteisellä sopimuksella.

Eihän aina ole edes mahdollista pitää kuolinpesää koskemattomana perunkirjoituksen asti. Esim. vuokra-asunnon voi joutua tyhjentämään jo ennen sitä ja johonkinhan ne tavarat täytyy viedä.

Ja varsinkin jos on ainoa perijä, niin tietenkin saa tavaroita ottaa ja viedä mihin tahtoo. Ei perunkirjoitus ole mikään oikeudenkäynti, jossa lueteltaisiin kaikki omaisuus jokaista tavaraa myöten. Joskus muinoin niin on ollut, mutta nykyään ei irtaimesta mainita kuin sen arvioitu arvo, useimmiten sekin pläjäytetään nollaksi, ettei vaikuttaisi perintöveroon.

Eri asia sitten jos jotain arvotavaraa sitten on, joku huippukallis soitin tai auto tai varmasti arvokas maalaus, kultaharkot sun muut. Mitään Arabian voipyttyä ei perukirjaan kirjata.

Jos perillisiä on useita ja he ovat mahdollisesti jopa toisilleen tuntemattomia, on tietysti parempi että irtaimistoon ei suuremmin puututa ennen kuin kaikki on ne nähneet, ettei tule epäilyjä ja riitaa mistään. Mutta harvemmin näin on, yleensä perikuntaan kuuluvat on sisaruksia jotka tietävät mitä jaettavaa on.

AP:n tapaus vaikuttaa oudolta, onko siis sisko käynyt hakemassa nuo jutut heti kuoleman jälkeen vai mahdollisesti saanut ne jo ennen sitä lahjaksi?

Niinkin voi sisko väittää ja onko se totta vai ei, sitä ei sitten tiedä. Jos on selvää että on vienyt ne kuolinpesästä, ainoa mahdollisuus saada niistä korvaus on vähentää se siskon perintöosuudesta. Oikeudenkäyntiin ei kannata lähteä, siinä voi mennä loppukin perintö oikeuskuluihin eikä voi tietää miten käy.